AI Spark on laajemman Pax Silica -ohjelman alle kuuluva Yhdysvaltojen hallituksen aloite. Se tarjoaa Kaakkois-Aasian hallituksille taloudellista ja teknistä tukea, jos ne ovat kiinnostuneita ottamaan käyttöön yhdysvaltalaisia tekoälyjärjestelmiä julkisissa palveluissa ja digitaalisessa infrastruktuurissa .
Aloitteen keskeiset tavoitteet ovat:
Käytännössä aloite pyrkii helpottamaan koko amerikkalaisen teknologiakokonaisuuden eli niin kutsutun AI stackin käyttöönottoa julkisella sektorilla – ei ainoastaan yksittäisen tekoälymallin hankintaa.
Yhdysvaltojen hallinto on kehystänyt AI Sparkin avoimesti Kiinan vastaiseksi kilpailuhankkeeksi. Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan tavoitteena on auttaa Kaakkois-Aasian hallituksia ottamaan käyttöön amerikkalaisia järjestelmiä sen sijaan, että ne tulisivat riippuvaisiksi kiinalaisista teknologiaekosysteemeistä .
Analyytikot ja uutisraportit ovat kuvailleet aloitetta muun muassa näin:
Hudson Instituten mukaan Yhdysvallat korostaa teknologista johtoasemaa, kun taas Kiina tarjoaa kumppaneilleen välittömiä, edullisia ja helposti käyttöönotettavia ratkaisuja. AI Sparkin on tarkoitus kuroa tätä käytännön etua umpeen .
Analyytikoiden yhteinen näkemys on, että Kaakkois-Aasian maat pyrkivät hajauttamaan riskejä ja hankkimaan teknologiaa useista lähteistä sen sijaan, että ne sitoutuisivat yksinomaan Yhdysvaltoihin tai Kiinaan.
Indonesian, Vietnamin, Thaimaan ja Filippiinien kaltaisten maiden odotetaan käyttävän yhdysvaltalaisia ja kiinalaisia järjestelmiä rinnakkain. Valintaan vaikuttavat hinta, saatavuus ja käyttötarkoitus: kiinalaiset mallit voivat olla houkuttelevia kustannusherkissä julkisissa palveluissa, kun taas yhdysvaltalaisia ratkaisuja voidaan suosia vaativissa tai korkean turvallisuustason sovelluksissa .
Kiinalaiset tekoäly-yhtiöt tarjoavat yleensä edullisempia vaihtoehtoja. Kehittyville maille, jotka haluavat tekoälystä nopeasti konkreettista hyötyä, hinta ja käyttöönoton helppous voivat painaa enemmän kuin se, kumpi teknologia on pisimmälle kehittynyttä .
AI Sparkin taloudelliset kannustimet on suunniteltu kaventamaan eroa, mutta kustannuskuilu ei analyytikoiden mukaan katoa hetkessä.
Frontiers in Political Science -julkaisussa esitetty analyysi jakaa ASEAN-maat kolmeen ryhmään :
Kaakkois-Aasian valtiot pyrkivät yleensä välttämään selkeää sitoutumista suurvaltojen leiriin. Ne voivat ottaa vastaan amerikkalaista rahoitusta ja käyttää samanaikaisesti kiinalaista infrastruktuuria. Näin ne säilyttävät liikkumavaraa eivätkä lukitse itseään yhteen teknologiaympäristöön .
Tämä strategia voi kuitenkin johtaa asteittaiseen riippuvuuteen. The Diplomat on varoittanut, että kiinalaiseen tekoälyekosysteemiin rakentuva digitaalinen tulevaisuus voi sitoa maita vähitellen Kiinan pilvipalveluihin, perusmalleihin, digitaalisen identiteetin järjestelmiin, maksualustoihin, kyberturvallisuusratkaisuihin ja teknisiin standardeihin .
Poliittiset päättäjät tiedostavat riskin, mutta lyhyellä aikavälillä pienemmät kustannukset ja nopeasti saatavat hyödyt voivat painaa vaakakupissa enemmän.
Analyytikot eivät odota Yhdysvaltojen tai Kiinan saavuttavan Kaakkois-Aasiassa nopeaa ja ratkaisevaa voittoa. Todennäköisempi lopputulos on monisuuntainen ja opportunistinen strategia: hallitukset ottavat vastaan AI Sparkin rahoitusta ja teknistä osaamista, mutta jatkavat samalla edullisempien kiinalaisten mallien käyttöä siellä, missä ne tarjoavat paremman vastineen rahalle .
Washington yrittää siis saada alueen julkisen sektorin teknologisen perustan amerikkalaisille raiteille. Kaakkois-Aasian hallitukset puolestaan näyttävät olevan halukkaampia vaihtamaan toimittajaa käyttötarkoituksen mukaan kuin valitsemaan suurvaltojen välillä yhden lopullisen puolen.