Etelä-Korean sirujättihanke törmää 52 tunnin työviikkoon – voiko tekoälyaikaa mitata kellolla?

Hwaseongin insinöörin mahdoton valinta

Keskustelun konkreettinen vertauskuva on Hwaseongista, Etelä-Korean tärkeästä puolijohdekeskuksesta, kerrottu tarina. SCMP:n 30. heinäkuuta julkaisemassa mielipidekirjoituksessa nimetön insinööri huomaa myöhään yöllä näytöllään virhekuvion, jonka tunnistaminen voisi säästää viikon wafer-tuotannon. Hän on lähellä läpimurtoa, mutta joutuu lähtemään kotiin, koska laki määrää työajan päättyväksi .

Tarina kiteyttää teollisuuden väitteen: jos yksi insinöörin oivallus voi parantaa tuotantosaantoa miljoonien dollarien arvosta tai nopeuttaa tuotteen markkinoille pääsyä, työajan mittaaminen pelkillä tunneilla ei välttämättä kuvaa työn todellista arvoa .

Hallitus ja oppositio hakevat poikkeusta

Aiemmin demokraattinen puolue on vastustanut puolijohdealan tutkimus- ja kehitystyön yleisiä poikkeuksia. Nyt hallitus ja hallitseva puolue valmistelevat kuitenkin mahdollisuutta höllentää sääntöjä niin sanotuilla megahanke-erityisalueilla, kuten Honamin puolijohdeklusterissa .

Yksi esillä oleva malli on niin kutsuttu white-collar exemption eli toimihenkilöpoikkeus. Sen piiriin voisivat kuulua korkeatuloiset johtajat ja tutkimus- ja kehitystehtävissä työskentelevät asiantuntijat. Eräässä ehdotuksessa poikkeus koskisi ylimpään kolmeen prosenttiin tulonsaajista kuuluvia työntekijöitä, ja se voisi ulottua 52 tunnin viikkorajan lisäksi lepo- ja pyhäpäiväsääntöihin sekä ilta-, yö- ja ylityölisiin .

Opposition People Power Party -puoluetta edustava kansanedustaja Koh Dong-jin jätti 31. heinäkuuta lakiesityksen, jossa kaikki puolijohdealan tutkimus- ja kehitystyöntekijät vapautettaisiin 52 tunnin rajasta koko maassa. Koh on Samsung Electronicsin entinen toimitusjohtaja .

Pohdittavana on ollut myös muiden työmarkkinasääntöjen lieventäminen: esimerkiksi tilapäisten ja vuokratyöntekijöiden käyttöön liittyvien rajoitusten höllentäminen sekä joustavien työaikajärjestelyjen ulottaminen koko erityisalueelle .

Miksi tekoäly tekee kiistasta uudenlaisen?

Puolijohdeteollisuuden perusteluissa korostuu kaksi asiaa.

• Kilpailuasetelma: alan mukaan Yhdysvalloissa, Kiinassa, Taiwanissa ja Japanissa ei ole vastaavaa yhtä tiukkaa tutkimus- ja kehitystyön tuntikattoa. Yritykset pelkäävät, että muualla yöllä syntyvät ratkaisut jäävät Etelä-Koreassa syntymättä, jos työntekijän on poistuttava työpaikalta kesken ongelmanratkaisun .
• Arvo keskittyy yksittäisiin hetkiin: tekoälymallin koulutusajo, yön aikana havaittu virhekuvio tai tuotantosaantoa parantava oivallus voi syntyä pitkän keskittymisen aikana. Tällaista työtä ei aina ole helppo sovittaa perinteiseen kello 9–17-rytmiin .

Tekoäly ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että pidemmät työpäivät olisivat tuottavampia. Se voi myös lisätä yksittäisen asiantuntijan vaikutusvaltaa ja tuottavuutta niin paljon, että työn tuloksia pitäisi arvioida uudella tavalla – ilman että vastuu terveydestä ja palautumisesta siirtyy työntekijälle.

Ammattiliitot pelkäävät ”työlaboratoriota”

Ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt ovat vastustaneet suunnitelmia ja kutsuneet niitä riistäviksi. Niiden mukaan hallitus on vaarassa asettaa strategisen teollisuuden kilpailukyvyn työntekijöiden oikeuksien edelle ja muuttaa erityisalueet ”työlaboratorioiksi” .

Kiista koskee myös alueellista yhdenvertaisuutta. Jos poikkeus myönnetään vain Honamin kaltaisille erityisalueille tai tietylle toimialalle, muiden alueiden ja yritysten työntekijät voisivat joutua eriarvoiseen asemaan . Toisaalta teollisuuden näkökulmasta koko maan kattava joustamattomuus voi vaikeuttaa kilpailua tilanteessa, jossa sirujen kysyntää kasvattaa tekoälyn nopea yleistyminen.

Kello vastaan tulos

Etelä-Korean dilemma on siksi lopulta laajempi kuin yksi työaikaraja. Maa sijoittaa historiallisia summia siruteollisuuteen ja tekoälyyn, mutta samalla se joutuu päättämään, voiko kriittistä asiantuntijatyötä säädellä samalla tavalla kuin työtä, jonka arvo syntyy tasaisesta tuntimäärästä.

Hwaseongin insinöörin tarinassa kysymys tiivistyy yhteen hetkeen: jos ongelma voidaan ratkaista juuri nyt, onko kotiin lähteminen työntekijän suojelemista vai kansallisen kilpailuedun menettämistä? Vastaus riippuu siitä, nähdäkö 52 tunnin säännön perustavanlaatuisena suojana vai vanhentuneena mittarina tekoälyn muuttamassa työssä.