Kiinan vientikone ei ehkä vain syrjäytä – se toimittaa myös teollistumisen rakennuspalikoita

Vientikori muuttui vuosina 2017–2023

Kiinan viennin koostumuksessa tapahtunut muutos näkyy erityisesti kolmessa tuoteryhmässä:

• Välituotteiden – kuten komponenttien, osien ja puolivalmisteiden – osuus nousi noin 42 prosentista vuonna 2017 noin 46 prosenttiin vuonna 2023 .
• Kulutustavaroiden, eli suoraan kuluttajille myytävien valmiiden tuotteiden, osuus laski noin 36 prosentista noin 33 prosenttiin .
• Pääomatavaroiden, kuten koneiden ja tehdaslaitteiden, osuus pysyi noin 20 prosentissa . Niiden vientiarvo kasvoi kuitenkin 32 prosenttia vuosina 2021–2024, kun kulutustavaroiden vienti pysyi pääosin ennallaan .

Suunta on saanut tukea useista eri lähteistä. McKinsey Global Institute on todennut, että Kiina vei aiempaa enemmän tuotantopanoksia ja pääomatavaroita samalla kun valmiiden tuotteiden vienti väheni . Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven analyysin mukaan Kiinan viennin kasvu keskittyy nyt erityisesti globaalien arvoketjujen alkupäähän ja korkean teknologian aloille .

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan yli 60 prosenttia Kiinan Aasian ja Tyynenmeren alueelle suuntautuvasta viennistä on välituotteita. Tämä korostaa Kiinan asemaa alueellisten tuotantoketjujen toimittajana, ei vain valmiiden tuotteiden kilpailijana .

Kolme tapaa, joilla Kiina voi tukea teollistumista

1. Komponentit ruokkivat paikallista kokoonpanoa

Kehittyvät maat voivat tuoda Kiinasta osia ja komponentteja, koota niistä tuotteita omissa tehtaissaan ja lisätä prosessiin paikallista työtä sekä muita kotimaisia tuotantopanoksia. Valmiit tuotteet voidaan myöhemmin viedä eteenpäin kansainvälisille markkinoille.

Maailmanpankin tutkimuksessa kiinalaisten välituotteiden tuonnilla havaittiin myönteinen yhteys tuojamaiden teollisuustyöllisyyteen. Yhden yksikön kasvu altistumisessa Kiinasta tuotaville välituotteille liittyi 19,7 prosentin kasvuun teollisuuden työllisyydessä. Valmiiden tuotteiden tuonnilla ei sen sijaan havaittu vastaavaa tilastollisesti tunnistettavaa työllisyysvaikutusta .

Etiopiassa 78,5 prosenttia Kiinasta tuotavasta tavarasta on välituotteita. Tutkimuksen mukaan yhden yksikön kasvu altistumisessa kiinalaisille välituotteille liittyi maassa yhdeksän prosentin kasvuun teollisuuden työllisyydessä .

2. Koneet voivat madaltaa teollisten investointien kynnystä

Teollistuminen tarvitsee tehtaita, koneita, tuotantolinjoja ja muuta infrastruktuuria. Jos näitä pääomatavaroita saa halvemmalla, uuden tuotannon käynnistäminen voi olla mahdollista useammille yrityksille ja maille.

Kiinan pääomatavaroiden vienti kasvoi 32 prosenttia vuosina 2021–2024, kun kulutustavaroiden vienti pysyi pääosin ennallaan . Yhdysvaltain kansainvälisen kaupan komission USITC:n mukaan välituotteista oli vuoteen 2017 mennessä tullut Kiinan suurin yksittäinen tavaravientiryhmä: niiden osuus Kiinan tavaraviennistä oli tuolloin 43,3 prosenttia. Kiina on nykyisin yksi maailman suurimmista monimutkaisten välituotteiden toimittajista .

Kehitysmaille tämä voi tarkoittaa halvempia tuotantovälineitä. Samalla se voi parantaa niiden mahdollisuuksia siirtyä raaka-aineiden viennistä jalostavampaan tuotantoon – ainakin silloin, kun kotimaiset yritykset pystyvät hyödyntämään tuontikoneita ja -komponentteja.

3. Kiina kytkee maita alueellisiin tuotantoverkostoihin

Kiinan asema ei rajoitu yksittäisiin tuotteisiin. USITC:n mukaan maa on integroitunut yhä syvemmin alueellisiin tuotantoverkostoihin ja toimii monimutkaisten välituotteiden merkittävänä toimittajana .

Maailmanpankki on puolestaan havainnut, että Kiina vie aiempaa enemmän välituotteita matalamman palkkatason naapurimaihin. Tämä voi auttaa kyseisiä maita osallistumaan globaaleihin arvoketjuihin .

IMF:n mukaan Aasian ja Tyynenmeren alueen talouksien välinen välituotekauppa kasvoi voimakkaasti vuoden 2017 tienoilla. Kasvua vauhditti alueen lisääntynyt kytkeytyminen Kiinaan . Käytännössä yksi maa voi tuoda Kiinasta komponentteja, jalostaa tai koota niitä ja viedä lopputuotteen seuraavaan maahan.

Miksi tulkinta ei ole pelkästään myönteinen?

”Kiinan vienti ruokkii teollistumista” on perusteltu näkökulma, mutta se ei kuvaa koko todellisuutta.

Yhdysvaltain Kiina-talous- ja turvallisuuskysymyksiä käsittelevä komissio on huomauttanut, että Kiinan valmistaessa yhä enemmän komponentteja itse se on samalla vähentänyt teollisuustuotteiden tuontia kehittyvistä maista, kuten Malesiasta ja Thaimaasta . Näille maille Kiina ei siis ole vain toimitusketjun toimittaja vaan myös menetetty markkina.

Komission mukaan Kiinan teollisuuskaupan ylijäämä kasvoi 870 miljardilla dollarilla vuosina 2019–2024 . Rhodium Group puolestaan varoittaa, että kiinalaiset tuotantopanokset voivat hyödyttää kehitysmaita lyhyellä aikavälillä, mutta Kiinan kasvava markkinavoima välituotteissa synnyttää samalla uusia riippuvuuksia ja haavoittuvuuksia .

Kiinan tuotantopanokset voivat siis auttaa yhtä talouden osaa – esimerkiksi kokoonpanoteollisuutta – samalla kun ne vaikeuttavat toisen osan, kuten komponenttivalmistajien, toimintaa. Vaikutus riippuu siitä, onko maalla kykyä käyttää tuontipanoksia oman tuotannon kehittämiseen vai jääkö se pelkäksi Kiinasta riippuvaiseksi markkinaksi.

Johtopäätös: Kiina on sekä toimittaja että kilpailija

Muutos välituotteiden osuuden kasvussa noin 42 prosentista 46 prosenttiin ja kulutustavaroiden osuuden laskussa noin 36 prosentista 33 prosenttiin on todellinen ja useiden lähteiden tukema . Se tukee tulkintaa, jonka mukaan Kiinan vientikoneisto toimittaa yhä enemmän muiden maiden teollistumisen tarvitsemia tuotantopanoksia sen sijaan, että se veisi lähinnä halpoja valmiita kulutustavaroita.

Vahvin näyttö koskee Aasian ja Tyynenmeren aluetta sekä maita, jotka ovat jo integroituneet Kiina-keskeisiin toimitusketjuihin. Kyse ei kuitenkaan ole automaattisesti kaikkia hyödyttävästä tilanteesta. Kiina voi yhtä aikaa tarjota kehitysmaille halvempia koneita ja komponentteja, avata niille pääsyn tuotantoverkostoihin ja syrjäyttää niiden omia valmistajia.

Siksi keskeinen kysymys ei ole vain se, kuinka paljon Kiina vie. Olennaisempaa on, mihin kohtaan muiden maiden tuotantoketjuja Kiinan vienti asettuu – ja pystyvätkö nämä maat muuttamaan tuontipanokset omaksi teolliseksi kapasiteetikseen.