Iranin sodanaikaisen sotilasjohdon johtaja, kenraalimajuri Ali Abdollahi, syytti Yhdysvaltoja siitä, että se kiihdyttää toimillaan laajamittaisen alueellisen sodan riskiä. Hänen mukaansa Yhdysvallat käyttää alueen naapurimaiden pääomaa, resursseja ja infrastruktuuria omien etujensa suojana samalla, kun se vahvistaa Israelin sotilaallista asemaa .
Keskisen Khatam al-Anbiya -esikunnan edustaja muotoili uhkauksen vielä suoremmin: ”Jos iskemme infrastruktuuriimme, iskemme teidän tärkeämpään ja lukuisampaan infrastruktuuriinne” .
Iranin nimeämiin mahdollisiin kohteisiin kuuluvat energiantuotanto, tietotekniikkajärjestelmät ja suolanpoistolaitokset. Kyse on infrastruktuurista, joka on tärkeää sekä sotilaalliselle toiminnalle että siviilien arjelle Persianlahden alueella .
CBS News kertoi 31. heinäkuuta useisiin lähteisiin vedoten, että Yhdysvallat ja Israel valmistelivat yhtä tähänastisista kovimmista pommituskampanjoista Iranin energiainfrastruktuuria vastaan . Mahdollisiksi kohteiksi mainittiin:
Iskut olisivat voineet alkaa jo 1.–2. elokuuta kestävän viikonlopun aikana . CBS:n mukaan keskusteluissa oli myös ajatus iskujen päättämisestä ennen maanantain rahoitusmarkkinoiden avautumista, koska niiden pelättiin vaikuttavan Yhdysvaltain ja maailmantalouteen. Yhdysvaltalaislähteiden mukaan Israelille oli ilmoitettu suunnitelmista ja maat koordinoivat toimiaan .
Axios puolestaan kertoi, että Trump harkitsi ilmaiskuja Iranin energiainfrastruktuuriin lähipäivinä painostaakseen Teherania hyväksymään Yhdysvaltojen tulitaukoehdot. Lopullista hyväksyntää ei kuitenkaan ollut annettu .
Nykyinen jännite on seurausta siitä, että lyhyeksi jäänyt diplomaattinen avaus romahti nopeasti ja osapuolet palasivat vastavuoroisten iskujen tielle.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Iranin presidentti Masoud Pezeshkian allekirjoittivat 17. kesäkuuta 2026 yhteisymmärryspöytäkirjan, jonka tarkoituksena oli lopettaa vihollisuudet ja avata Hormuzinsalmi uudelleen. Asiakirja käynnisti 60 päivän tekniset neuvottelut Iranin ydinohjelmasta .
Diplomaattinen prosessi alkoi hajota heinäkuun alkupuolella, kun Yhdysvaltain ilmaiskut Iranin kohteisiin voimistuivat . Iranin pääneuvottelija Mohammad Bagher Ghalibaf ilmoitti 15. heinäkuuta, että rauhansopimus oli mitätöity ja Iranin asevoimilla oli ”täysi toimintavapaus” Yhdysvaltojen ”aggressiota” vastaan . Iranin valtiollinen yleisradio ilmoitti 18. heinäkuuta, ettei maa enää noudattaisi yhteisymmärryspöytäkirjaa .
Iran laukaisi 28. heinäkuuta useita ballistisia ohjuksia Yhdysvaltain sotilastukikohtaa kohti Jordaniassa. Yhdysvaltain asevoimien Lähi-idän joukkojen johto CENTCOM kuvasi iskua yllätyshyökkäysyritykseksi . Kaikki ohjukset torjuttiin, mutta kyse oli Iranin ensimmäisestä ballistisesta ohjushyökkäyksestä Yhdysvaltain joukkoja vastaan tämän kärjistymisen aikana .
CENTCOM vahvisti ohjusten lähteneen Iranista ja ilmoitti Yhdysvaltain joukkojen pysyvän valppaina . Trump lupasi tämän jälkeen, että Yhdysvallat ”antaa Iranille selkäsaunan” vastauksena iskuun .
Ohjushyökkäys rikkoi vain kaksi päivää kestäneen tauon, joka vallitsi 26.–27. heinäkuuta. Tuolloin molemmat osapuolet olivat keskeyttäneet iskunsa neuvottelujen edistämiseksi .
Taukoa edelsi lähes kahden viikon intensiivinen taistelu. Yhdysvaltain isku osui Iranissa suolanpoistolaitokseen ja jätti noin 10 000 ihmistä ilman vettä. Iran vastasi lennokki- ja ohjusiskuilla Yhdysvaltojen liittolaisiin Persianlahden alueella .
Taistelut ovat toistuvasti sulkeneet tai uhanneet Hormuzinsalmea, jonka Iran on nimennyt ”loukkaamattomaksi punaiseksi linjakseen” . Salmi on keskeinen Persianlahden öljykuljetuksille, joten sen ympärillä tapahtuva sotilaallinen eskalaatio voi heijastua nopeasti maailman energiatoimituksiin.
Heinäkuun lopulla analyytikot varoittivat, että energiainfrastruktuuriin kohdistuva täysimittainen alueellinen konflikti voisi häiritä vakavasti Persianlahden öljynvientiä . Ghalibaf kirjoitti viestipalvelu X:ssä: ”Alueella, jolta emme myy öljyä, kukaan ei myy öljyä” .
Tilanne oli 1. elokuuta erittäin epävakaa. Yhdysvaltojen mahdollisista uusista iskuista ei ollut tehty lopullista päätöstä, mutta Iranin lupaus vastata iskuihin laajemmin oli selvä.