FIFA perusteli hanketta sillä, että se vapauttaisi lisää rahaa jalkapallon kehittämiseen jäsenliittojen kautta. Valmistelu oli kuitenkin tehty pitkälti suljettujen ovien takana, ja monet jäsenliitot kertoivat kuulleensa suunnitelmasta ilman asianmukaista ennakkokeskustelua .
Ensimmäinen suuri vastaisku tuli Euroopasta. UEFA:n 55 jäsenliittoa kokoontuivat hätäkokoukseen ja päättivät yksimielisesti boikotoida kaikkia FIFA:n kilpailuja, jos hanke etenisi . Uhka oli FIFA:lle erityisen vakava, sillä Euroopalla on keskeinen rooli kansainvälisen jalkapallon televisio- ja sponsorituloissa.
Myös Pohjois- ja Keski-Amerikan sekä Karibian alueen jalkapalloliitto CONCACAF hylkäsi suunnitelman. Sen 41 jäsenliittoa vetosivat muun muassa asianmukaisen päätöksenteon puutteeseen ja keinotekoisen lyhyeen määräaikaan .
Aasian jalkapalloliitto AFC liittyi vastustajiin. AFC:n puheenjohtaja ja FIFA:n varapuheenjohtaja Sheikh Salman bin Ibrahim Al Khalifa arvosteli julkisesti sekä suunnitelmaa että sen valmistelutapaa .
Kaikkiaan ainakin 96 FIFA:n 211 jäsenliitosta ilmoitti vastustavansa hanketta 48 tunnin sisällä julkistamisesta .
Vuotoihin päätynyt Infantinon kirje paljasti, että jäsenliitoille oli annettu aikaa hyväksyä FIFA Forward Enterprise 19. syyskuuta 2026 asti. Julkistamisesta laskettuna aikaa olisi ollut vain 53 päivää .
Kirjeessä esitettiin myös kaksi hyvin erilaista rahoitusvaihtoehtoa:
Ero olisi siten 30 miljoonaa dollaria eli 75 prosenttia. Maanosaliitot pitivät asetelmaa painostavana ja sanoivat, ettei näin merkittävää rakennemuutosta voitu hyväksyä kiireellisellä aikataululla ilman ennakkokuulemista . UEFA:n mukaan rahoitustarjouksella oli ylitetty raja .
Hankkeen vakavin isku tuli FIFA:n omasta johdosta. Carlos Cordeiro, Infantinon vanhempi neuvonantaja ja Yhdysvaltain jalkapalloliiton entinen puheenjohtaja, erosi tehtävästään välittömästi 31. heinäkuuta .
Cordeiro sanoi lausunnossaan, ettei ollut osallistunut ehdotuksen valmisteluun ja vastusti sitä yksiselitteisesti. Hänen mukaansa kyseessä oli huono sopimus FIFA:n jäsenliitoille, jalkapallolle ja lajin pitkän aikavälin tulevaisuudelle .
Pian tämän jälkeen FIFA:n operatiivinen johtaja Kevin Lamour arvosteli hanketta julkisesti. Lamour kertoi, että hän ja organisaation henkilöstö oli pidetty pimennossa, ja kuvasi suunnitelmaa ”yhden ihmisen hankkeeksi” – suoraksi viittaukseksi Infantinoon .
Illalla 31. heinäkuuta, vain neljä päivää julkistamisen jälkeen, Infantino ilmoitti, ettei suunnitelma etenisi .
Infantino sanoi kuunnelleensa eri osapuolten näkemyksiä ja totesi, että hanke oli synnyttänyt niin syviä jakolinjoja, ettei se enää palvellut alkuperäistä tavoitettaan. Hän myönsi suunnitelman aiheuttaneen ”paljon kuohuntaa” .
FIFA oli aiemmin väittänyt, että hanketta koskeva konsultointiprosessi oli häiriintynyt virheellisten mediatietojen vuoksi ja että jäsenliitoille annettaisiin mahdollisuus äänestää tosiasioiden perusteella . Lupaus ei kuitenkaan rauhoittanut vastarintaa.
Hankkeen nopea kaatuminen heikensi Infantinon asemaa merkittävästi. Hänen aiemmin lähes varmana pidettyyn jatkokausikampanjaansa liittyy nyt epävarmuutta . Britannian pääministeri Andy Burnham ja Espanjan La Ligan puheenjohtaja Javier Tebas vaativat hänen eroaan .
Toistaiseksi MM-kisojen omistus pysyy FIFA:n jäsenliitoilla, eikä suunniteltua yksityistä sijoitusrakennetta synny. FIFA joutuu sen sijaan palaamaan perinteisempään tapaan rahoittaa jalkapallon kehitystyötä ja turvautumaan olemassa oleviin, noin 4 miljardin dollarin reserveihinsä kertaluonteisen yksityisen pääomasijoituksen sijaan.
Kriisi osoitti samalla, että FIFA:n puheenjohtajan on vaikea viedä läpi näin suurta kaupallista muutosta ilman maanosaliittojen ja jäsenliittojen laajaa tukea. Tällä kertaa vastarinta tuli niin nopeasti ja niin monesta suunnasta, ettei hanke ehtinyt edes varsinaiseen äänestykseen.