Joissakin lähteissä määräksi arvioitiin lähes 60 000 . Luvut ovat arvioita, ja niiden ero kuvastaa tilanteen kaoottisuutta sekä sitä, että suuri osa tulijoista palasi pian Marokkoon.
Espanjan sisäministeriön mukaan yli 25 000 alueelle saapunutta oli palautettu Marokkoon 1. elokuuta mennessä. Viranomaiset ilmoittivat palauttaneensa ihmisiä parhaimmillaan yli 150 minuutissa .
Kuolonuhrien määrä tarkentui usean päivän aikana:
Kuolemien joukossa oli hukkumisia sekä ihmisiä, jotka jäivät ryntäyksessä puristuksiin tai tallautuivat aallonmurtajan kohdalla .
Espanja lähetti Ceutaan lisää sotilaita tukemaan rajavartiolaitosta ja palauttamaan järjestystä . Pääministeri Pedro Sánchez matkusti Ceutaan 31. heinäkuuta yhdessä sisäministeri Grande-Marlaskan kanssa .
Espanjan viranomaiset vahvistivat yhteistyössä Marokon kanssa rajarakenteita ja pyrkivät pysäyttämään uudet ylitykset. Samalla alueelle saapuneita palautettiin niin sanottuina nopeina palautuksina eli ilman tavanomaista pitkää maahanpääsymenettelyä. Espanja ilmoitti palauttaneensa yli 25 000 ihmistä .
Espanjan korkein oikeus ratkaisi 8. huhtikuuta 2026, että meriteitse Espanjaan saapuneita ihmisiä ei voitu palauttaa välittömästi samalla tavalla kuin maitse tai raja-aidan yli saapuneita . Päätös loi oikeudellisen eron meri- ja maarajan ylitysten välille.
Sánchez sanoi ihmissalakuljetukseen osallistuvien mafia- ja rikollisverkostojen levittäneen sosiaalisen median ja viestisovellusten kautta väitteitä siitä, että Espanja olisi avannut rajansa. Espanjan hallituksen mukaan verkostot tulkitsivat oikeuden päätöstä tarkoitushakuisesti ja väittivät, ettei meriteitse saapuneita voitaisi palauttaa .
Tämä on Espanjan viranomaisten selitys kriisin laukaisijasta. Madrid torjui väitteet siitä, että kyse olisi ennen kaikkea Espanjan rajavalvonnan epäonnistumisesta, ja kuvasi tapahtumia rikollisverkostojen levittämän väärän tiedon seuraukseksi .
Kriisi laajeni nopeasti Espanjan ja Marokon rajalta koko EU:ta koskevaksi kiistaksi. Sánchez kuvasi joidenkin jäsenmaiden reaktioita ”itsekkäiksi, polarisoiviksi ja lainvastaisiksi” ja sanoi niiden heijastavan lyhyen aikavälin sisäpoliittisia tavoitteita .
Italia ilmoitti keskeyttävänsä kuukaudeksi vapaan liikkuvuuden Schengen-järjestelyt Espanjan kanssa. Päätös koski maiden välistä lento- ja meriliikennettä, jossa matkustajilta alettiin vaatia passintarkastuksia . Espanja kutsui Italian suurlähettilään puhutteluun vastalauseena .
Schengen-alueella sisärajatarkastuksia voidaan palauttaa tilapäisesti poikkeusoloissa. Kyse ei ollut Espanjan erottamisesta koko Schengen-alueesta, vaan Italian ilmoittamista väliaikaisista tarkastuksista Espanjan vastaisessa liikenteessä.
Ranska vahvisti Espanjan vastaisia rajatarkastuksia ja aktivoi nopean rajainterventiojoukon .
Suomen sisäministeri Mari Rantanen sanoi, että koska Espanja oli hänen mukaansa ”täysin epäonnistunut” Schengen-alueen ulkorajan suojaamisessa, kaikkien EU-maiden pitäisi palauttaa rajatarkastukset . Suomi ja Tanska tukivat ajatusta Schengen-järjestelyjen täydellisestä keskeyttämisestä Espanjan osalta .
Myös Saksa tiukensi Espanjan vastaisia rajatarkastuksia .
Espanjan ulkoministeriö vetosi Frontexin, EU:n raja- ja merivartioviraston, tietoihin. Madridin mukaan tilastot osoittavat Espanjan olevan yksi EU:n tehokkaimmista jäsenmaista sääntöjenvastaisen maahanmuuton hallinnassa ja palautuksissa .
Espanjan viesti oli, että Ceutan poikkeuksellinen tilanne ei kumoa maan yleistä rajavalvonnan tulosta. Espanja katsoi kriisin johtuneen ennen kaikkea rikollisten levittämästä väärästä tiedosta eikä järjestelmällisestä rajavalvonnan pettämisestä . Entinen korkea-arvoinen espanjalainen EU-virkamies puolestaan piti Italian päätöstä oikeudellisesti kyseenalaisena ja poliittisesti motivoituna .
Ceutan tapahtumat paljastivat jälleen EU:n sisäiset erimielisyydet maahanmuuttopolitiikasta. Italia ja Tanska käynnistivät kirjeen, jonka allekirjoitti 22 EU:n 27 jäsenmaasta. Kirjeessä vaadittiin kiireellistä kokousta unionin maahanmuuttovastauksesta .
Sánchez puolestaan vaati kaikkien EU-maiden sisäministereille kiireellistä videohuippukokousta, jotta unioni voisi muodostaa yhteisen linjan . Elokuun 1. päivään mennessä paine hätäneuvottelujen järjestämiseen oli kasvanut selvästi .
Ceutan kriisin keskeinen kysymys ei siten ollut vain se, miten Espanja hallitsee yhtä ulkorajan kohtaa. Se koski myös sitä, kuinka paljon vastuuta EU-maat ovat valmiita jakamaan keskenään – ja missä vaiheessa kansalliset rajatoimet alkavat murentaa Schengen-järjestelmän perusajatusta.