Ennätyshelteet saivat kodit, toimistot ja yritykset käyttämään enemmän ilmastointia ja tuulettimia. Kun miljoonat kuluttajat nostivat jäähdytyslaitteet samanaikaisesti päälle, sähkön kysyntä kasvoi laajasti eri puolilla Eurooppaa .
Ranskassa ja Saksassa ylimääräiset sähkön tukkumarkkinakustannukset nousivat yhdessä viikossa yli 700 miljoonaan euroon ympäristöjärjestö 350.org:n analyysin mukaan . Kustannus ei kohdistu suoraan samalla tavalla kaikkiin kotitalouksiin, koska monet ovat määräaikaisten sopimusten piirissä, mutta pitkittynyt tukkuhintojen nousu voi ajan mittaan siirtyä myös kuluttajahintoihin .
Useat ranskalaiset ydinreaktorit ja muut lämpövoimalat joutuivat alentamaan tehoaan tai keskeyttämään tuotantonsa. Syynä olivat jokiveden korkeat lämpötilat ja matalat vedenpinnat: voimalat tarvitsevat jokivettä jäähdytykseen, mutta liian lämmin vesi rajoittaa sen käyttöä .
Kuumuus heikensi myös kaasuvoimaloiden tehokkuutta . Näin sää vaikutti sähkömarkkinoihin kahdesta suunnasta: kulutus kasvoi, mutta osa tuotantokapasiteetista pystyi tuottamaan vähemmän.
Pitkä vähätuulinen jakso leikkasi tuulivoiman tuotantoa laajoilla alueilla Euroopassa. Halpaa sähköä olisi tarvittu juuri silloin, kun jäähdytys kuormitti järjestelmää eniten .
Pahimpina iltoina Saksan tuulivoimatuotanto putosi noin 2 gigawattiin eli noin 16 prosenttiin kausittaisesta keskiarvosta . Ilmiöstä käytetään saksankielistä nimitystä Hitzeflaute, joka tarkoittaa käytännössä helteeseen liittyvää tuulityyntä .
Aurinkosähkön tuotanto oli keskipäivällä vahvaa, mutta se ei seurannut jäähdytyksen kysyntää. Ilmastointilaitteet jatkoivat toimintaansa myöhään iltapäivällä ja illalla, jolloin aurinko laski ja aurinkotuotanto romahti .
Syntyi jyrkkä niin sanottu ankkakäyrä: sähköä oli päivällä runsaasti, mutta illalla sitä tarvittiin nopeasti lisää. Vajeen täyttivät suuremmilla rajakustannuksilla toimivat kaasuvoimalat ja tuontisähkö .
Belgian tukkumarkkinahinta ylitti 24. kesäkuuta kello 20.45 hetkellisesti 1 000 euroa megawattitunnilta, vaikka päivän keskihinta oli 257,5 euroa megawattitunnilta .
Euroopan sähköjärjestelmä on perinteisesti suunniteltu talven lämmityshuippujen ympärille. Kesäkuun tapahtumat osoittivat, että jäähdytyksen aiheuttama kesäinen kulutus voi lähestyä talven huippuja, vaikka kesäkauden varareservit ja suunnittelu eivät ole samalla tasolla .
Järjestelmään kohdistuu jo valmiiksi lisäpainetta datakeskusten, sähköautojen ja lämpöpumppujen kasvavasta sähkönkulutuksesta .
Tavallisessa kysyntäpiikissä tuotantoa voidaan lisätä vastaamaan kulutusta. Äärimmäinen helle on hankalampi, koska se nostaa kysyntää samalla, kun se voi:
Kyse on tarjonnan ja kysynnän korreloituneesta riskistä: sama säätila synnyttää tarpeen lisäsähkölle ja vaikeuttaa sen tuottamista. Tätä on kuvattu rakenteelliseksi palautekierteeksi .
Runsas aurinkosähkö ei yksin estä iltahintojen nousua. Järjestelmä tarvitsee riittävästi sähkövarastoja, siirtoyhteyksiä ja nopeasti säädettävää vähäpäästöistä tuotantoa, jotta se selviytyy tilanteista, joissa helle, vähäinen tuuli ja auringonlasku osuvat samaan ajankohtaan .
Toisin sanoen korkea uusiutuvan energian osuus ei automaattisesti tarkoita edullista sähköä jokaisena tuntina. Ratkaisevaa on myös se, miten sähkö saadaan käyttöön silloin, kun tuotanto vaihtelee ja kysyntä pysyy korkeana.
Kesäkuun helle ei näyttänyt satunnaiselta mustalta joutsenelta, vaan ennalta tunnistettavissa olevalta yhdistelmältä tunnettuja heikkouksia . Kun helleaallot yleistyvät ja voimistuvat, oletus kesästä matalan kulutuksen ja halpojen hintojen kautena menettää merkitystään .
Euroopan viranomaisten ja verkko-operaattoreiden on siksi arvioitava uudelleen kausittaista varautumista, energiavarastojen vaatimuksia, kapasiteettimekanismeja ja rajat ylittäviä siirtoyhteyksiä. Kesäkuun hintapiikki oli muistutus siitä, että sähköverkon vaikein hetki ei välttämättä enää osu pakkaspäivään – se voi tulla silloin, kun helle nostaa kulutuksen ja heikentää tuotantoa samanaikaisesti.