Raportti ei siis esittänyt, että lopullinen päätös olisi jo tehty. Siinä kuvattiin vaihtoehtoja ja mahdollista varautumista.
Musk kiisti väitteet nopeasti X-palvelussa. Hän kutsui Wall Street Journalin juttua ensin ”valeuutiseksi” ja sitten ”absurdin tekaistuksi uutiseksi”. Muskin mukaan ajatus Teslan Kiinan-liiketoiminnan myymisestä ”ei ole koskaan edes tullut keskustelussa esiin” .
Myös Tesla China kiisti raportin ja kuvaili sitä paikallismedialle ”vääräksi tiedoksi” .
Muskin kiistosta huolimatta raportti nosti esiin todellisen strategisen ongelman: Tesla on erittäin riippuvainen Kiinan tuotanto- ja alihankintaverkostosta, kun taas SpaceX toimii Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan kannalta herkällä alueella.
Teslan Shanghain Gigafactory ei ole vain Kiinan markkinoita palveleva autotehdas. Se on yksi yhtiön koko maailmanlaajuisen tuotanto- ja vientiverkoston keskeisistä solmukohdista.
Jos Kiinan-liiketoiminta erotettaisiin, kyse ei olisi pienestä sivuyksiköstä. Käytännössä Tesla joutuisi rajaamaan ulkopuolelle suurimman tuotantolaitoksensa, keskeisen vientikeskuksensa ja Yhdysvaltojen ulkopuolisen tärkeän markkina-alueensa.
Vaikka WSJ:n kuvaama välitön suunnitelma olisi Muskin mukaan perätön, mahdollisen yhdistämisen perusristiriita on todellinen. SpaceX:n rooli Yhdysvaltojen puolustus- ja avaruusohjelmissa tekisi järjestelystä poikkeuksellisen tarkasti valvotun.
Yhdysvaltojen ulkomaisia sijoituksia arvioiva CFIUS-komitea eli Committee on Foreign Investment in the United States tarkastelisi järjestelyä. Viranomaisia voisi huolestuttaa se, että samaan kokonaisuuteen kuuluisi sekä laaja Kiina-kytkentä että Yhdysvaltojen puolustukseen liittyviä salassa pidettäviä sopimuksia .
SpaceX tarjoaa Yhdysvalloille muun muassa kansallisen turvallisuuden avaruuslaukaisuja, Starshield-palvelua eli Starlinkin sotilaskäyttöön tarkoitettua versiota sekä muita luottamuksellisia ohjelmia. Yhdysvaltain senaattorit Elizabeth Warren ja muut lainsäätäjät ovat jo esittäneet huolia mahdollisista kiinalaisista sijoituksista SpaceX:ään ja pyytäneet puolustusministeriöltä selvityksiä siitä, onko kiinalaisella pääomalla ollut välittäjien kautta pääsyä SpaceX:n osakkeisiin .
SpaceX kuvasi S-1-asiakirjassaan itseään Yhdysvaltain hallinnon ensisijaiseksi laukaisupalvelujen tarjoajaksi. Vuonna 2025 yhtiö toteutti 11 National Security Space Launch -ohjelman 12 keskiraskaan tai raskaan kantoraketin tehtävästä .
JPMorganin analyytikot ovat kutsuneet viranomaishyväksyntöjen hankkimista ”käytännön pullonkaulaksi”. Yhdysvaltojen ja Kiinan hyväksyntöjen saaminen samanaikaisesti olisi vaikeaa: Kiina voisi vastustaa järjestelyä, joka vähentäisi Teslan paikallista sitoutumista, kun taas Yhdysvaltojen puolustusviranomaiset voisivat torjua ulkomaiset kytkökset .
Kiinalla olisi lisäksi omat keinonsa valvoa järjestelyjä, jotka vaikuttavat maan kansallisiin etuihin. Peking voisi vastustaa sopimusta tai asettaa sille tiukkoja ehtoja, jos se vähentäisi investointeja tai teknologiaa Kiinassa .
Järjestely ei olisi välttämättä kahden tasavertaisen yhtiön fuusio. Musk hallitsee noin 85:tä prosenttia SpaceX:n äänivallasta mutta vain noin 20:tä prosenttia Teslan äänivallasta. JPMorganin mukaan tämä voisi herättää kysymyksen siitä, olisiko kyse tosiasiassa SpaceX:n johtamasta yritysostosta eikä tasavertaisesta fuusiosta .
Lisäksi senaatin tutkinnan mukaan Muskia ja hänen yhtiöitään koski vuoden 2025 alussa oikeudenkäyntejä, tutkintoja ja täytäntöönpanotoimia vähintään kahdeksassa Yhdysvaltojen liittovaltion virastossa. Mahdollisten vastuiden kokonaismääräksi arvioitiin yli 2,37 miljardia dollaria .
Musk kiistää jyrkästi, että Tesla valmistelisi Kiinan-liiketoimintansa myyntiä tai eriyttämistä SpaceX-järjestelyn vuoksi. Wall Street Journal puolestaan kuvasi vaihtoehtoja, joita lähteiden mukaan oli käsitelty mahdollisena varautumisena.
Varmaa on ainakin se, miksi tällainen huhu herätti markkinoilla huomiota. Tesla yhdistää maailmanlaajuisesti merkittävän Kiinan-tuotannon ja toimitusketjun, kun taas SpaceX:n liiketoiminta on tiiviisti sidoksissa Yhdysvaltojen puolustukseen. Mahdollinen yhteinen yritys joutuisi tasapainoilemaan kahden suurvallan sääntelyn ja turvallisuusetujen välillä – ja kummallakin hallinnolla voisi käytännössä olla mahdollisuus estää järjestely.