Venäjän iskujen suuri ohjusmäärä viittaa siihen, että Moskova pyrkii hyödyntämään Ukrainan pulaa ballististen ohjusten torjuntaan tarkoitetuista sieppaajista. Critical Threats Project arvioi, että hyökkäyksen tavoitteena oli nimenomaan käyttää tätä haavoittuvuutta hyväksi .
Ukraina pystyy torjumaan monia Shahed-tyyppisiä drooneja myös edullisemmilla keinoilla, kuten elektronisella häirinnällä ja lyhyen kantaman ilmatorjunnalla. Ballistiset ohjukset ovat vaikeampi kohde: niiden torjunta vaatii kalliita ja harvinaisia Patriot- tai vastaavan tason järjestelmiä, joita Ukrainalla ei ole riittävästi.
Zelenskyin puhe epäsymmetrisistä toimista kertoo, ettei Ukraina halua tai pysty tukeutumaan ainoastaan uusiin länsimaisiin ilmatorjuntajärjestelmiin. Kun Patriot-sieppaajia on vähän ja toimitukset kestävät, maan on kehitettävä myös omia teknologisia keinojaan.
Kokouksessa ei julkistettu kaikkia suunniteltuja ratkaisuja. Julkilausuttu painopiste oli kuitenkin selvä: teknologiset vastakeinot ja joukkojen rakenteen uudistaminen ovat osa valmistautumista tilanteeseen, jossa ulkopuolinen apu ei kasva Ukrainan tarpeiden tahdissa .
Venäjän kyky keskittää yhdessä iskuaallossa 358 ilma-asetta osoittaa, että sillä on edelleen mahdollisuus kuormittaa Ukrainan puolustusta laajalla rintamalla. Droonien torjuntatulokset voivat olla korkeita, mutta ballistisia ohjuksia vastaan Ukrainan suoja on heikompi. Tämä antaa Venäjälle mahdollisuuden aiheuttaa asteittain vahinkoa kriittiselle infrastruktuurille ja siviilikohteille, kunnes sieppaajien saatavuus paranee.
Samalla isku korosti Ukrainan riippuvuutta läntisestä tuesta. Zelenskyi on vedonnut Nato-maihin toistuvasti ja sanonut Ukrainan pystyvän hoitamaan muut asiat itse, mutta tarvitsevan kumppaneidensa päättäväisyyttä ilmapuolustuksessa . Puhe riittämättömistä tai myöhästyneistä toimituksista kertoo kasvavasta turhautumisesta siihen, että Ukrainan taistelukentän tarpeet ja länsimaiden toimitusvauhti eivät kohtaa.
Strategisen kokouksen merkitys oli siksi kaksijakoinen. Ukraina vaati jälleen liittolaisilta lisää torjuntajärjestelmiä, mutta käynnisti samanaikaisesti omia teknologisia ja organisatorisia ratkaisujaan. Se kertoo sodankäynnin sopeutumisesta pakon edessä: ulkopuolinen apu on yhä ratkaisevaa, mutta sen varaan ei voida rakentaa ainoaa puolustuslinjaa.