Kongon kobolttibuumi paljasti aukon ydinaineiden valvonnassa

Arvio: jopa 5 000 tonnia uraania

Tutkijat arvioivat, että Kongon demokraattisesta tasavallasta vietiin kobolttihydroksidin mukana vuosina 2000–2024 noin 2 000–5 000 tonnia luonnonuraania . Kyse ei ole pienestä epäpuhtaudesta: tutkimuksen laskelman mukaan määrä voisi riittää fissiiliaineen valmistamiseen noin 600–1 500 ydinaseeseen tai tavallisen kevytvesireaktorin polttoaineeksi 10–25 vuodeksi .

Alle kymmenen prosentin arvioidaan olleen julkisesti ilmoitettua ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n turvavalvonnan piirissä . Suurin osa koboltista näyttää päätyneen Kiinaan, jossa on noin 95 prosenttia maailman koboltinjalostamoista .

Tutkimus ei osoita, että uraania olisi viety tarkoituksella aseohjelmia varten. Ongelma on kuitenkin siinä, että ilmoittamattomalla materiaalilla ei ole virallista käyttötarkoitukseen liittyvää valvontaa tai rajoituksia .

Kaivosjätteisiin jäi toinen suuri uraanierä

Tutkimuksen mukaan arviolta 1 000–4 000 tonnia uraania päätyi kaivosten rikastushiekkaan ja muuhun kaivosjätteeseen . Uraani esiintyy jätteessä tutkijoiden arvion mukaan kemiallisesti liikkuvassa muodossa. Sade- ja pohjavesi voivat siten kuljettaa sitä ympäristöön .

Tämä voi altistaa kaivostyöntekijöitä radioaktiiviselle pölylle ja radonkaasulle sekä saastuttaa vettä ja maaperää kaivosalueiden ympärillä . Pitkäaikainen altistuminen pienille säteilyannoksille tai radioaktiivisen aineksen tuottamalle radonille voi lisätä syöpäriskiä ja aiheuttaa muita terveyshaittoja .

Kongon viranomaiset ovat tiettävästi hakeneet ulkomaista rahoitusta säteilyilmaisimien asentamiseen maasta lähteviin rekkoihin .

Miksi löydös huolestuttaa ydinturvallisuuden kannalta?

IAEA:n turvavalvonta perustuu siihen, että ydinmateriaaleista ilmoitetaan ja niiden määrää sekä käyttötarkoitusta seurataan. Jos uraani kulkee kobolttiketjussa ilman ilmoitusta, sen päätyminen siviili- tai sotilaalliseen ydinohjelmaan voisi jäädä virallisen valvonnan ulkopuolelle .

Tutkijat kuvaavat tätä merkittäväksi ydinaseiden leviämisen riskiksi. He eivät kuitenkaan väitä, että aineistoa olisi käytetty aseiden valmistamiseen tai että vienti olisi ollut tietoista. Kyse on ennen kaikkea vuosia jatkuneesta valvonta- ja kirjanpitoaukosta .

Tutkimus jatkaa Princetonissa lokakuussa 2025 esiteltyä työtä, jossa uraanin ja koboltin esiintymistä malmeissa mallinnettiin geologisten ja kemiallisten tietojen avulla .

Tutkijoiden ehdottamat ratkaisut

Manzuk ja Philippe suosittelevat useita toimia :

• Kongon kaivostoiminnasta pitäisi tehdä laaja kansallinen tarkastus.
• Uraanin erottelulle kobolttiketjusta pitäisi luoda selkeät säännöt.
• Kobolttihydroksidilähetysten uraanipitoisuus pitäisi mitata järjestelmällisesti.
• Kaivostyöntekijöiden säteilyaltistusta pitäisi seurata.
• Kaivosalueille pitäisi perustaa valvonta- ja seurantajärjestelmiä ympäristöriskien vähentämiseksi.
• Pidemmän aikavälin tavoitteena koboltti voitaisiin jalostaa Kongossa metalliksi sen sijaan, että maasta vietäisiin käsittelemätöntä kobolttihydroksidia. Tämä vähentäisi uraania sisältävän välituotteen vientiä .

Philippen mukaan ensimmäinen kiireellinen askel on parantaa uraanin louhinnan ja kuljetusten kirjanpitoa sekä selvittää, missä ja miten uraania päätyy koboltin joukkoon . Tutkimushankkeeseen osallistui yliopistotutkijoiden lisäksi Lighthouse Reports -tutkivan journalismin toimittajia, ja sen tuloksia käsittelivät muun muassa Financial Times ja Le Monde .