Kiinan hiljainen öljyostoslakko esti öljyn hinnan nousun yli 200 dollariin

Hinnat eivät kuitenkaan karanneet ennakoidulla tavalla. Brent-öljy pysytteli kuukausien ajan noin 100–110 dollarissa barrelilta . Selitys ei ollut pelkästään uusi tuotanto tai Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ennätyksellinen, 400 miljoonan barrelin varastojen vapautus . Yksi ratkaiseva tekijä oli maailman suurimman raakaöljyn ostajan hiljainen vetäytyminen markkinoilta: Kiina ei enää ostanut entiseen tahtiin.

Kolme keinoa, joilla Kiina tasapainotti markkinoita

Peking käytti kriisin aikana kolmea toisiaan täydentävää keinoa. Niitä ei julkistettu yhtenä kokonaisuutena, mutta niiden vaikutus näkyi tuonti-, jalostamo- ja varastotiedoissa.

1. Raakaöljyn tuontia leikattiin jyrkästi

Helmikuun 28. päivän Yhdysvaltojen ja Israelin Iran-iskujen jälkeen Kiina supisti raakaöljyn tuontiaan keskimäärin noin 3,5 miljoonalla barrelilla päivässä . Viiden vuoden ajan Kiina oli tuonut keskimäärin 11,5 miljoonaa barrelia päivässä, mutta huhtikuusta alkaen keskiarvo oli noin 8 miljoonaa barrelia .

Kesäkuussa meritse saapunut raakaöljy putosi Kplerin seurannan mukaan 5,96 miljoonaan barreliin päivässä, alimmalle tasolle yli kymmeneen vuoteen . Määrä vastasi noin 40:tä prosenttia kriisiä edeltäneestä tasosta .

Kyse ei ollut vain siitä, etteivät tankkerit päässeet Hormuzinsalmen läpi. Kiina vetäytyi itse ostajana. Kun se ei kilpaillut samoista raakaöljylasteista muiden tuojien kanssa, Lähi-idän rahtia vapautui muille markkinoille ja hintapaine hellitti . Reuters Breakingviewsin mukaan kriisin hintavaikutukseen vaikutti ennen kaikkea se, mitä Kiina ei tehnyt .

2. Jalostamoita hidastettiin ja polttoaineiden vientiä rajoitettiin

Maaliskuun alussa Kiinan viranomaiset ohjeistivat suuria jalostamoja keskeyttämään dieselin, bensiinin ja lentopolttoaineen viennin . Maaliskuun 12. päivään mennessä myös tulliselvitystä odottaneiden jalostettujen tuotteiden vienti oli keskeytetty .

Toimet ohjasivat jalostamoiden tuotantoa kotimarkkinoille ja auttoivat turvaamaan Kiinan oman polttoainehuollon aikana, jolloin raakaöljyn käsittelyä samalla vähennettiin. Ainakin kaksi suurta jalostamoa leikkasi tuotantoaan, ja kevyiden sekä keskitisleiden vienti painui huhtikuussa viiden vuoden pohjalle .

Ratkaisulla oli kuitenkin kääntöpuolensa: Kiinan vientirajoitukset kiristivät jalostettujen polttoaineiden tarjontaa muualla Aasiassa .

3. Öljyvarastoja alettiin purkaa

Kesäkuussa Kiina alkoi käyttää kaupallisia raakaöljyvarastojaan noin miljoonan barrelin päivävauhdilla, arvioivat Vortexa, Kpler ja Energy Aspects . Purku vastasi noin kolmasosaa siitä raakaöljymäärästä, jota Kiina ei enää saanut ulkomailta .

Varastot auttoivat ylläpitämään kotimaista tarjontaa, vaikka tuonti romahti. Kiinan strategisten ja kaupallisten öljyvarastojen kokonaismääräksi on arvioitu noin 900 miljoonasta 1,4 miljardiin barreliin . Arvioiden mukaan Kiinan varastot saattoivat sodan alkaessa ylittää IEA:n 32 jäsenmaan yhteenlasketut strategiset varastot .

IEA koordinoi jäsenmaidensa kesken historiansa suurimman, 400 miljoonan barrelin hätävarastojen vapautuksen . Kiina ei kuitenkaan toiminut IEA:n kehyksessä, vaan käytti omaa varastokapasiteettiaan itsenäisesti.

Miksi öljy ei kallistunut yli 200 dollariin?

Hormuzinsalmen sulkeminen synnytti historiallisen tarjontashokin. Kriisin huipulla noin 13 miljoonaa barrelia päivässä öljyä jäi salmen taakse – mukana olivat sekä Iranin menettämät viennit että kaupallisen liikenteen lähes täydellinen pysähtyminen .

Perinteisen markkinalogiikan perusteella hinnan olisi pitänyt nousta nopeasti. Näin ei käynyt, koska tarjonta ja kysyntä supistuivat samanaikaisesti.

• Maailmanlaajuinen tarjontavaje oli noin 10 miljoonaa barrelia päivässä .
• Kiinan tuonnin leikkaus pienensi kysyntää lähes saman suuruusluokan verran .
• Yhdysvaltojen ja muiden Lähi-idän ulkopuolisten tuottajien lisätuotanto sekä varastojen purkaminen vaimensivat shokkia edelleen .

Kiinan merkittävin vaikutus ei siis ollut uuden öljyn tuottaminen, vaan ostamisen lopettaminen. Kun maailman suurin raakaöljyn tuoja vetäytyi hetkeksi, muille ostajille jäi enemmän vaihtoehtoja ja hinnan nousu jäi selvästi pelättyä pienemmäksi.

Strateginen seuraus: Iranin öljyase menetti tehoaan

Iranin kriisisuunnittelun taustalla on pitkään ollut oletus, että Hormuzinsalmen sulkeminen nostaisi öljyn hinnan yli 200 dollariin ja pakottaisi muun maailman rajoittamaan Yhdysvaltojen toimintaa . Kiinan ostojen romahdus osoitti oletuksen epävarmaksi. Hintahyppy ei toteutunut, eikä Pekingin tarvinnut käyttää sotilaallista voimaa tai antaa julkista poliittista lausuntoa.

Iranilaisessa mediassa onkin kysytty, purkiko Kiina hiljaisesti Iranin öljyaseen . Johtopäätös perustuu kuitenkin markkina- ja laivatietoihin sekä ulkopuolisten analyytikoiden arvioihin – Kiina ei ole virallisesti vahvistanut koordinoitua interventiota.

Kiina osoitti pystyvänsä toimimaan ”heilurinkuluttajana”

Kriisi paljasti, että Kiina voi suojata itseään maailman tärkeimmän öljykuljetusten pullonkaulan sulkemiselta yhdistämällä suuret varastot, jalostamoiden hallinnan ja kysynnän rajoittamisen . Kyse on valtiollisesta energiaturvallisuuden työkalupakista, jota harva muu suuri tuoja pystyisi käyttämään yhtä mittavasti.

Kun Kiina voi nopeasti joko lisätä tai vähentää ostojaan, sen asema energiamarkkinoilla muuttuu. Se ei ole vain suuri ostaja, vaan myös potentiaalinen markkinoiden tasapainottaja – tai niiden heiluttaja.

Hiljainen energiadiplomatia loi strategista epäselvyyttä

Peking ei ilmoittanut toimenpiteistä yhtenä virallisena kriisipakettina. Tuonnin supistuminen näkyi tullitilastoissa, mutta sitä ei kehystetty julkisesti poliittiseksi päätökseksi. Tällainen epäselvyys antaa Kiinalle liikkumavaraa: se voi vedota markkinaolosuhteisiin samalla, kun sen toimilla on laajoja geopoliittisia vaikutuksia.

Kiinan vetäytyminen myös vapautti Lähi-idän raakaöljylasteja muille aasialaisille ja länsimaisille ostajille. Kun Kiina palaa markkinoille, se saattaa samalla pyrkiä vahvistamaan suhteitaan toimittajiin ja neuvottelemaan itselleen edullisempia ehtoja .

Strategialla on rajansa

Öljymarkkinoiden hintapuskuri ei ole rajaton. Varastojen purkaminen noin miljoonan barrelin päivävauhdilla ei voi jatkua loputtomiin, ja jalostamoiden tuotannon supistaminen rasittaa Kiinan omaa taloutta . Lisäksi maailmanlaajuiset varastot ovat analyytikoiden mukaan ehtymässä kestämättömällä vauhdilla .

Kun Hormuzinsalmi jälleen avautuu, Kiinan ostojen nopea palautuminen voi synnyttää uuden kysyntäaallon ja nostaa hintoja . Societe Generale ja muut analyytikot ovat varoittaneet, että nykyinen hintojen helpotus voi jäädä väliaikaiseksi .

Johtopäätös

Kiinan öljyntuonnin romahdus oli yksi tärkeimmistä syistä siihen, ettei Hormuzinsalmen kriisi muuttunut vielä suuremmaksi maailmanlaajuiseksi energiakatastrofiksi. Peking leikkasi kysyntää lähes saman verran kuin kriisi vei tarjontaa, turvautui varastoihin ja piti öljyn hinnan alle 120 dollarissa barrelilta.

Kriisi osoitti samalla uudenlaisen kiinalaisen vaikutuskeinon: Kiina voi toimia globaaleilla öljymarkkinoilla hiljaisena heilurinkuluttajana. Nyt ratkaiseva kysymys on, kuinka kauan varastot ja kysynnän rajoittaminen kestävät – ja mitä tapahtuu, kun Kiina alkaa jälleen ostaa täydellä teholla.