Fibromyalgia ei ole selittämätön oireyhtymä: geenitutkimus löysi 26 riskialuetta

Fibromyalgian biologinen perusta löytyy hermostosta

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että fibromyalgiaan liittyvä periytyvyys korostui nimenomaan aivokudoksessa ja hermoston solutyypeissä . Tämä viittaa siihen, että sairauden biologinen perusta liittyy keskushermoston toimintaan – ei ensisijaisesti lihaksiin tai niveliin.

Löydös vahvistaa käsitystä fibromyalgiasta neurologisena oireyhtymänä eikä epämääräisenä tai pelkästään psykologisena vaivana . Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö esimerkiksi stressi, mieliala tai muut elämäntilanteet voisi vaikuttaa oireiden alkamiseen tai voimakkuuteen.

26 geneettistä riskialuetta – vahvin yhteys HTT-geeniin

Tutkijat toteuttivat monenlaisia geneettisiä taustoja kattavan GWAS-meta-analyysin. GWAS eli koko genomin assosiaatiotutkimus etsii DNA:n kohtia, jotka esiintyvät tavallista useammin tiettyyn sairauteen liittyvillä ihmisillä.

Analyysissä tunnistettiin 26 itsenäistä, tilastollisesti merkitsevää fibromyalgian riskialuetta eli lokusta .

Vahvin yksittäinen yhteys liittyi HTT-geenin koodaavaan geenimuunnokseen . HTT-geeni tunnetaan erityisesti Huntingtonin taudista, joskin kyse on eri sairaudesta ja erilaisesta biologisesta tilanteesta. Löydös voi silti viitata osittain yhteisiin hermoston toimintareitteihin.

Tällä havainnolla voi olla myös käytännön merkitystä tulevaisuudessa. HTT:hen vaikuttavia lääkkeitä tutkitaan jo Huntingtonin taudissa, joten osa näistä hoitolinjoista saattaa myöhemmin tarjota lähtökohtia fibromyalgian lääkekehitykselle. Tutkimus ei kuitenkaan vielä osoita, että kyseiset lääkkeet tehoaisivat fibromyalgiaan .

Muita hermoston toimintaan liittyviä geenejä, joihin analyysi viittasi, olivat muun muassa HTT:n säätelijä GPR52 sekä CAMKV, DCC, DRD2/NCAM1, MDGA2 ja CELF4 . Geenit liittyvät aivojen ja hermoston toimintaan, ja osa niistä on yhdistetty myös fibromyalgian yhteydessä tavattaviin fyysisiin ja psykiatrisiin piirteisiin .

Miksi fibromyalgia on yleisempi naisilla?

Arviolta noin 75 prosenttia fibromyalgiatapauksista todetaan naisilla . Tutkimus ei kuitenkaan löytänyt suurta eroa siinä, miten fibromyalgian geneettinen riski rakentuu eri sukupuolilla . Toisin sanoen riskiä lisäävät geenit ovat pääosin samoja.

Tämä viittaa siihen, että naisten suurempi sairastavuus voi liittyä muihin tekijöihin, kuten hormoneihin, kivun käsittelyn eroihin tai siihen, miten ihmiset altistuvat erilaisille riskitekijöille . Muissa laaja-alaista kroonista kipua tarkastelleissa tutkimuksissa on löydetty sukupuolisidonnaisia geneettisiä tekijöitä, mutta ne eivät tässä tutkimuksessa näyttäneet selittävän fibromyalgian sukupuolijakaumaa .

Yhteys selkäkipuun, migreeniin ja masennukseen

Fibromyalgia esiintyy usein yhdessä muiden kipu- ja psyykkisten oireiden kanssa. Tutkimus antaa tälle ilmiölle geneettisen selityksen: fibromyalgialla oli voimakkaita myönteisiä geneettisiä korrelaatioita useiden muiden sairauksien ja oirekokonaisuuksien kanssa .

Erityisen vahva, yli 0,7:n korrelaatio havaittiin seuraavien kanssa:

• alaselkäkipu
• traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD
• ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS
• migreeni
• masennus
• itsetuhoisuus
• ADHD

Geneettinen korrelaatio ei tarkoita, että yksi sairaus suoraan aiheuttaisi toisen. Se tarkoittaa, että sairauksilla voi olla yhteisiä perinnöllisiä riskitekijöitä. Hermoston toimintaan vaikuttava yhteinen alttius voi osaltaan selittää, miksi nämä vaivat kasautuvat samoille ihmisille ja joskus samoihin perheisiin .

Geenit eivät ole kohtalo

Tutkijat korostavat, ettei geneettinen alttius yksin määrää sitä, sairastuuko ihminen fibromyalgiaan . Tulokset sopivat niin sanottuun geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksen malliin: geenit voivat muodostaa alttiuden, mutta sairauden puhkeamiseen tarvitaan usein lisäksi jokin laukaiseva tekijä .

Mahdollisiksi laukaiseviksi tekijöiksi on kuvattu esimerkiksi:

• fyysinen vamma tai leikkaus
• infektio, mukaan lukien pitkäkestoiseen koronatautiin liittyvät tilanteet
• kivuliaat nivelsairaudet, kuten nivelrikko tai nivelreuma
• pitkittynyt stressi
• kuormittavat elämäntapahtumat

Tämä selittää, miksi kaikki geneettisesti alttiit eivät sairastu ja miksi oireyhtymä voi alkaa esimerkiksi vamman, infektion tai muun merkittävän tapahtuman jälkeen. Samalla se korostaa, että geenitesti ei voisi yksin ennustaa varmuudella fibromyalgian puhkeamista.

Voiko tutkimus johtaa parempiin hoitoihin?

Tutkimus ei vielä tuo käyttöön uutta diagnostista testiä tai hyväksyttyä täsmälääkettä. Se tarjoaa kuitenkin aiempaa vahvemman biologisen kartan, jonka varaan tulevaa tutkimusta voidaan rakentaa.

Mahdollisia kehityssuuntia ovat:

• geneettisiin tai muihin biomarkkereihin perustuvat diagnostiikan apuvälineet
• tiettyihin hermoston toimintareitteihin kohdennetut hoidot
• Huntingtonin taudin yhteydessä tutkittavien lääkkeiden mahdollinen uudelleenarviointi fibromyalgiassa
• yksilöllisempi riskinarvio, jossa huomioidaan sekä perimä että ympäristötekijät

Fibromyalgiaa sairastaville tulos merkitsee ennen kaikkea sitä, että oireiden biologiselle perustalle on saatu aiempaa vankempaa näyttöä. Tutkimus ei ratkaise kaikkia sairauteen liittyviä kysymyksiä, mutta se siirtää keskustelua selvästi kohti keskushermoston, kivunsäätelyn ja yksilöllisten riskitekijöiden tutkimista .