Etelä-Afrikan kriisi kärjistyy: Ghana evakuoi kansalaisiaan ja Nigeria koventaa diplomatiaa

Mitä paluumuuttajille luvataan?

Ghanan hallitus on luvannut evakuoiduille taloudellista tukea, kuljetuksia eri puolille Ghanaa, uudelleenkotoutumisavustusta, psykososiaalista neuvontaa ja perustarvikkeita . Ulkoministeri Samuel Okudzeto Ablakwa vahvisti heinäkuussa 5 500 Ghanan cedin tukipaketin. Siihen kuuluu 5 000 cedin uudelleenkotoutumisavustus, 500 cedin matka- ja kuljetuskorvaus, kansallisen katastrofiviraston NADMO:n toimittamia avustustarvikkeita sekä maksuton rekisteröinti kansalliseen sairausvakuutusjärjestelmään, NHIS:ään .

Liikemies Ibrahim Mahama on lisäksi rahoittanut yksityisesti toisen evakuointivaiheen lentolippuja . Aiemmissa keskusteluissa esillä ollut 15 500 cedin kokonaissumma ei käy suoraan ilmi käytettävissä olevista lähteistä; vahvistettu summa on 5 500 cediä.

Nigeria koventaa painetta Pretoriaa kohtaan

Nigerian presidentti Bola Tinubu ei raporttien mukaan suostunut tapaamaan henkilökohtaisesti Etelä-Afrikan presidentin Cyril Ramaphosan lähettämää erityisvaltuuskuntaa, joka saapui Abujaan 24. heinäkuuta . Valtuuskuntaa johti Etelä-Afrikan kansainvälisten suhteiden ja yhteistyön ministeri Ronald Lamola.

Vierailu ajoittui tilanteeseen, jossa Nigeriassa oli syntynyt uusi kohu nigerialaisen Chika Iben väitetystä kidutuksesta ja kuolemasta Etelä-Afrikan poliisin käsissä Kapkaupungissa . Tinubu ohjasi valtuuskunnan tapaamaan sijastaan ulkoministeriön valtiosihteeriä Sola Enikanolaiyea .

Joidenkin raporttien mukaan Nigeria halusi Etelä-Afrikan ratifioivan ensin keskeisen kahdenvälisen turvallisuussopimuksen . Tapaus kuvastaa maiden suhteiden kiristymistä ja Nigerian kasvavaa vaatimusta siitä, että Etelä-Afrikan on suojeltava alueellaan asuvia nigerialaisia tehokkaammin.

March and March -liikkeen protestit levisivät koko maahan

March and March on maaliskuussa 2024 perustettu eteläafrikkalainen kansalaisjärjestö, joka ajaa tiukempaa suhtautumista laittomaan maahanmuuttoon. Sen johtajana toimii Jacinta Ngobese-Zuma . Vuonna 2026 liikkeen mielenosoitukset levisivät useisiin kaupunkeihin, ja niiden yhteydessä on raportoitu ulkomaalaisiin kohdistuneesta väkivallasta .

Protestit kiihtyivät huhtikuun lopulla Pretoriassa ja Johannesburgissa . Liike asetti 30. kesäkuuta epäviralliseksi määräajaksi, johon mennessä paperittomiksi katsottujen siirtolaisten pitäisi poistua maasta . Heinäkuun 1. päivänä tuhannet ihmiset marssivat Etelä-Afrikan suurkaupungeissa. Viranomaisten mukaan yli 900 ihmistä pidätettiin ryöstelyyn ja väkivaltaan liittyneiden tapahtumien yhteydessä .

Joissakin kaupungeissa armeija asetettiin valmiuteen, yrityksiä suljettiin ja ulkomaalaiset pakenivat kodeistaan ja liiketiloistaan . Kaikki marssit eivät johtaneet väkivaltaan: Etelä-Afrikan poliisin mukaan 120 marssista 108 sujui rauhallisesti ja 12 muuttui yhteenotoiksi .

Human Rights Watch raportoi vartiojoukkojen hyökkäyksistä

Human Rights Watch (HRW) julkaisi 20. toukokuuta raportin, jonka mukaan vartiojoukot olivat hyökänneet väkivaltaisesti afrikkalaisia ja aasialaisia ulkomaalaisia vastaan. Järjestön mukaan poliisin ja muiden viranomaisten reaktio oli ollut vähäinen tai riittämätön . HRW yhdisti väkivallan March and March -liikkeen järjestämiin mielenosoituksiin .

Kesäkuun 29. päivänä julkaistussa jatkoraportissa HRW kuvasi tapauksia, joissa vartiojoukot olivat kiertäneet ovelta ovelle Johannesburgissa ja hakeneet ihmisiä kodeistaan. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kerrottiin joutuneen häirinnän, uhkailun ja fyysisten hyökkäysten kohteiksi . Heinäkuussa hyökkäysten raportoitiin voimistuneen Johannesburgissa, Sowetossa ja Durbanissa .

Kotiutuksia ja karkotuksia koskevat luvut vaihtelevat

Etelä-Afrikan viranomaiset ovat tehostaneet paperittomiksi katsottujen siirtolaisten palautuksia. BBC:n mukaan poliisi ilmoitti 25 000 ihmisen tulleen kotiutetuksi heinäkuun alkuun mennessä . Samalla tuhannet ulkomaalaiset olivat paenneet maasta jo ennen kesäkuun 30. päivän määräaikaa .

Väite yli 50 000 paperittoman siirtolaisen palauttamisesta yhden kuukauden aikana ei kuitenkaan saa vahvistusta käytettävissä olevista lähteistä. Lähteet osoittavat laajamittaisen viranomaistoiminnan ja pakolaisaallon, mutta tarkka 50 000:n luku jää vahvistamatta.

Afrikan alueelliset järjestöt reagoivat

Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien komissio tuomitsi 27. huhtikuuta julkaistussa lausunnossaan muukalaisvihamieliset hyökkäykset ja vartiojoukkojen toiminnan Etelä-Afrikassa . Myös Afrikan unioni ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö ECOWAS seuraavat kriisiä.

Käytettävissä olevista lähteistä ei kuitenkaan voida suoraan vahvistaa, että Ghana olisi jättänyt asiasta virallisen vetoomuksen Afrikan unionille tai että ECOWAS olisi päättänyt viedä asian seuraavan AU-huippukokouksen asialistalle. Varmistettu kuva on silti selvä: väkivalta on muuttunut Etelä-Afrikan sisäisestä turvallisuuskysymyksestä laajemmaksi alueelliseksi diplomaattiseksi kriisiksi.