Seuraavana päivänä Saudi-Arabia kertoi uudesta droneaallosta. Kyseessä oli toinen vastaava välikohtaus alle kahden vuorokauden sisällä. Irak määräsi tutkinnan Saudi-Arabian esittämistä väitteistä.
Riad tuomitsi iskut ja sanoi varaavansa oikeuden vastata ”sopivana aikana ja sopivassa paikassa”. Lisäksi se vaati Bagdadia estämään Irakin alueen käytön hyökkäysten laukaisualustana.
Muutamaa päivää aiemmin, 22.–23. heinäkuuta, Jemenin huthiliike eli Ansar Allah ilmoitti iskeneensä kahteen saudialaiseen öljytankkeriin Punaisellamerellä. Ryhmän mukaan kohteina olivat Encelia ja Layla, ja iskuissa käytettiin ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia sekä droneja.
Saudi-Arabian viranomaiset eivät aluksi vahvistaneet huthien kaikkia väitteitä, mutta saudialainen uutistoimisto kertoi myöhemmin yhden aluksen olevan tulessa. Huthit perustelivat iskuja sillä, että tankkerit olivat rikkoneet niiden ilmoittamaa Saudi-Arabian vastaista merisaartoa.
Huthit ovat uhanneet laajentaa saartoa saudialaiseen meriliikenteeseen. Tällöin Punaisellamerellä sijaitseva Bab al-Mandabin salmi muodostaisi uuden pullonkaulan maailman öljykuljetuksille Iranin lähes sulkeman Hormuzinsalmen rinnalle.
Saudi-Arabian itäiset öljylaitokset ja Punaisenmeren kautta kulkevat kuljetusreitit ovat maan energiaviennin kannalta strategisia. Niihin kohdistuva uhka voi vaikuttaa sekä tuotantoon että kuljetusten vakuutus- ja rahtikustannuksiin, vaikka kaikkien ilmoitettujen hyökkäysten aiheuttamista vahingoista ei ole saatavilla riippumatonta vahvistusta.
Huthien tankkeri-iskujen jälkeen öljyn hinnan kerrottiin nousseen, kun alukset alkoivat välttää vaaralliseksi koettua aluetta. Punaisenmeren ja Persianlahden samanaikaiset häiriöt synnyttivät markkinoilla huolen niin sanotusta kahden pullonkaulan riskistä.
Iskut tapahtuivat tilanteessa, jossa Yhdysvallat ja Iran olivat yrittämässä palata neuvotteluihin. Yhdysvaltain armeija keskeytti uudet operaatiot 25. heinäkuuta kahden viikon intensiivisten ilmaiskujen ja vastaiskujen jälkeen. Iran puolestaan pidättäytyi uusista vastaiskuista, joten osapuolten välinen tauko jatkui ainakin kolmatta päivää.
Qatarin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Pakistanin johtamat välittäjät ovat pyrkineet palauttamaan Washingtonin ja Teheranin viralliseen neuvottelupöytään. Kesäkuun neuvotteluissa kerrottiin saavutetun ”rohkaisevaa edistystä”, ja Islamabadin muistion yhteydessä sovittiin 60 päivän keskeytyksestä Iranin vastaisiin pakotteisiin.
Tauko on kuitenkin ollut epävarma. Presidentti Donald Trump julisti 8. heinäkuuta väliaikaisen sopimuksen olevan ”ohi” sen jälkeen, kun Iran oli iskenyt Yhdysvaltain kohteisiin Bahrainissa ja Kuwaitissa. Reutersin mukaan hän ei kuitenkaan toistanut lausuntoa myöhemmin Naton huippukokouksessa, mikä jätti avoimeksi mahdollisuuden, että kyse oli neuvottelupaineen lisäämisestä eikä lopullisesta irtiotosta.
YK:n pääsihteeri António Guterres on varoittanut eskalaation voivan palauttaa alueen täysimittaiseen sotaan ja vaatinut neuvottelujen kiireellistä jatkamista.
Irakista tehdyt droneiskut ja huthien ilmoittamat tankkeri-iskut tapahtuivat vain muutaman päivän välein. Tämä on ruokkinut tulkintaa, jonka mukaan Iranin kanssa linjassa olevat ryhmät pyrkivät painostamaan Saudi-Arabiaa usealla rintamalla samalla, kun Yhdysvaltojen ja Iranin välinen tauko pitää. Lähteet eivät kuitenkaan vahvista, että operaatiot olisi suunniteltu yhdessä.
Huthien ilmoittama saarto ja Hormuzinsalmen häiriöt kohdistuvat kansainvälisen energiakaupan kannalta tärkeisiin merireitteihin. Euroopan unioni kuvasi tankkeriin kohdistunutta iskua hyväksymättömäksi ja laittomaksi sekä vaati huthien lopettavan kansainvälistä merenkulkua vaarantavat toimet.
Saudi-Arabian ilmoittamat droneiskut ja huthien toimet lisäävät riskiä, että alueellinen väkivalta karkaa Yhdysvaltojen ja Iranin neuvottelujen hallinnasta. Raporttien mukaan Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tekivät vastauksena yhteisiskuja Irakissa toimivia aseellisia ryhmiä vastaan, mikä voi puolestaan synnyttää uusia vastatoimia.
Heinäkuun lopussa Yhdysvallat ja Iran jatkoivat keskinäistä pidättyvyyttä, mutta diplomaattinen tila näytti kaventuvan. Saudi-Arabian öljylaitokset, tankkerit ja Punaisenmeren merireitit ovat nyt sekä sotilaallisen painostuksen että laajemman neuvottelustrategian keskiössä.