Maldini nimitettiin FIGC:n tekniseksi johtajaksi ja entinen Brasilian maajoukkuepelaaja Leonardo tekniseksi neuvonantajaksi 11. heinäkuuta 2026. Nimitykset olivat osa laajaa uudistusta, jonka tarkoituksena oli rakentaa Italian maajoukkue uudelleen sen jäätyä kolmannen kerran peräkkäin MM-lopputurnauksen ulkopuolelle .
Kaksikon yhteistyö jäi kuitenkin lyhyeksi. He erosivat 27. heinäkuuta, vain 16 päivän jälkeen – eri raporttien mukaan toimikausi kesti 15–17 päivää . Kun FIGC torjui heidän ehdokkaansa päävalmentajaksi, kaksikko katsoi, ettei neuvotteluille tai päätöksen uudelleenarvioinnille enää ollut tilaa .
Maldini ja Leonardo olivat ajaneet tehtävään Andrea Pirloa, jonka nimitystä pidettiin jo lähes varmana . Fabrizio Romanon mukaan Pirlo oli jopa hyväksynyt FIGC:n suullisen tarjouksen .
Kiistan ytimessä oli Pirlon kaupallinen yhteistyö Fonbetin kanssa. Lokakuussa 2025, työskennellessään Dubaissa, Pirlo ryhtyi venäläisen vedonlyöntiyhtiön kansainväliseksi brändilähettilääksi .
Kun Pirlon ehdokkuus Italian päävalmentajaksi nousi julkisuuteen, FIGC:n sisällä ja Italian parlamentissa alettiin pohtia, millaisen viestin yhteistyö lähettäisi. Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa jatkuessa yhteys venäläiseen vedonlyöntiyhtiöön nähtiin erityisen ongelmallisena . Fonbet on lisäksi sponsoroinut urheilutapahtumia, joihin on osallistunut Moskovan Ukrainassa käymän sodan veteraaneja, mikä lisäsi arvostelua .
Pirlo kertoi 26. heinäkuuta, ettei häntä enää harkittu tehtävään . Hän korosti yhteistyön olleen puhtaasti kaupallista ja sanoi kaikkien liiketoimiensa noudattavan lakia . Sosiaalisessa mediassa Pirlo kirjoitti: ”Sain eilen illalla tietää, etten enää ole Italian maajoukkueen päävalmentajaehdokas… Olen aina hoitanut työni vakavasti ja ammattimaisesti” .
Tapaus kuvastaa sitä, kuinka vedonlyöntisponsoroinnit, geopoliittiset suhteet ja maineeseen liittyvät riskit vaikuttavat nykyisin myös jalkapallon suurimpiin nimityksiin. FIGC:n ratkaisu ratkaisi Pirlo-ongelman, mutta samalla se romahdutti Maldinin ja Leonardon ympärille rakennetun uudistushankkeen.
Maldinin ja Leonardon erottua, Pirlon pudottua pois ja Pep Guardiolan kieltäydyttyä tehtävästä FIGC tarvitsi nopeasti uuden suunnan . Tilannetta vaikeutti se, että Gennaro Gattuso oli eronnut päävalmentajan tehtävästä jo huhtikuussa Italian hävittyä MM-karsintaottelun Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan .
FIGC:n liittoneuvoston kokouksessa 28. heinäkuuta puheenjohtaja Giovanni Malagò ilmoitti: ”Olen valinnut Roberto Mancinin maajoukkueen päävalmentajaksi.”
Mancini palaa tehtävään toisen kerran. Hän johdatti Italian Euroopan mestaruuteen vuonna 2021, mutta nyt edessä on huomattavasti vaikeampi urakka: maajoukkueen uudelleenrakentaminen kolmen peräkkäisen MM-karsintapettymyksen jälkeen .
Malagò perusteli valintaa ajanpuutteella ja otti päätöksestä henkilökohtaisen vastuun: ”Aika oli käymässä vähiin. Katsoin, että Italian maajoukkueen valmentajaksi pitäisi tulla Roberto Mancini – monista syistä, joista vastaan itse” .
Maldinin tilalle tekniseksi johtajaksi nimitettiin kokenut Claudio Ranieri. Hän työskentelee Mancinin rinnalla ja vastaa maajoukkueen laajemmasta teknisestä suunnasta .
Ranieri tunnetaan erityisesti Leicester Cityn sensaatiomaisesta Valioliigan mestaruudesta vuonna 2016. FIGC:n mukaan hän jakaa Malagòn kanssa saman näkemyksen Italian maajoukkueen tulevaisuudesta .
Näin liitto rakensi käytännössä yhden vuorokauden sisällä uuden johtokaksikon: Mancini johtaa joukkuetta kentän laidalta, ja Ranieri vastaa teknisen kokonaisuuden koordinoinnista.
Maldinin ja Leonardon projektin nopea kaatuminen on vakava takaisku Italian jalkapallon uudistamiselle. Italia on jäänyt vuoden 2018, 2022 ja 2026 MM-kisojen ulkopuolelle – poikkeuksellinen putki nelinkertaiselle maailmanmestarille .
Mancinin paluu tuo mukanaan yhteyden Italian viimeisimpään suureen menestykseen, mutta pelkkä tuttu nimi ei ratkaise ongelmia. Hänen on rakennettava toimiva joukkue sukupolvelta, joka on alisuoriutunut toistuvasti MM-karsinnoissa. Ranierin kokemus voi tarjota rakenteita ja vakautta, mutta tulokset riippuvat ennen kaikkea siitä, pystyykö FIGC nyt antamaan uudelle johdolle työrauhan.
Pirlo-tapaus osoittaa myös, ettei maajoukkueen valmentajavalinta ole enää pelkkä urheilullinen kysymys. Kaupalliset sopimukset, kansainvälinen politiikka ja julkisuuskuva voivat ratkaista nimityksen kohtalon – ja tässä tapauksessa kaataa kokonaisen uudistushankkeen vain 16 päivässä.