Euroopan komissio suhtautui uusiin tulleihin varovaisen myönteisesti. Se totesi, että lopputulos oli linjassa EU:n ja Yhdysvaltojen vuotta aiemmin tekemän kauppasopimuksen kanssa .
Tämä ei tarkoittanut, että komissio olisi hyväksynyt tullit tai Yhdysvaltojen pakkotyöperustelun. Brysselin kannalta olennaista oli, että EU-tuonnin 10 prosentin tulli jäi Turnberry-järjestelyssä sovitun 15 prosentin tullikaton alle .
Komission viesti oli siis käytännöllinen: se hyväksyi tullien olevan sopimuksen numeeristen rajojen mukaisia, mutta ei antanut hyväksyntää väitteelle, että EU olisi laiminlyönyt pakkotyön torjunnan. Samalla se painotti, että Yhdysvaltojen on jatkettava yhteisen julkilausuman ehtojen noudattamista .
EU:n virkamiesten reaktio itse perusteluun oli huomattavasti jyrkempi kuin reaktio tullien tasoon.
EU:n mukaan pakkotyön kitkeminen on yhteinen tavoite, mutta tullien käyttäminen painostuskeinona ei ollut perusteltua. EU oli jo hyväksynyt pakkotyöasetuksen, joka kieltää pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden myynnin unionin markkinoilla. Kielto koskee sekä tuontia että EU:ssa valmistettuja tuotteita, ja sen on määrä alkaa soveltua 14. joulukuuta 2027 .
Myös useat muut kohdemaat vastustivat Yhdysvaltojen tulkintaa. Niiden mukaan Washington käytti pakkotyötä perusteluna laajemmalle tullipolitiikalle, vaikka monilla kohdemarkkinoilla on jo omat pakkotyötä koskevat sääntönsä .
EU:n reaktiota ei voi ymmärtää ilman 27. heinäkuuta 2025 Skotlannin Turnberryssä tehtyä poliittista sopimusta. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Trump sopivat kehyksestä, jossa Yhdysvaltojen EU-tuonnille asettamien tullien ylärajaksi tuli useimpien tuotteiden osalta 15 prosenttia .
Vastineeksi EU sitoutui poistamaan tullit useimmilta Yhdysvalloista tuotavilta teollisuustuotteilta ja tarjoamaan parempaa markkinoillepääsyä tietyille yhdysvaltalaisille maa- ja kalataloustuotteille . Järjestely vahvistettiin 21. elokuuta 2025 julkaistussa yhteisessä julkilausumassa .
Tärkeä yksityiskohta on, että 15 prosenttia oli katto, ei vähimmäistaso. Siksi 10 prosentin tulli saattoi olla sopimuksen mukainen, vaikka EU piti sen pakkotyöperustelua perusteettomana. Komission ensisijainen tavoite oli estää tullien nouseminen sovitun katon yli ja välttää uusi kauppakiista .
Sopimuksen toimeenpano oli EU:ssa kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Trump painosti unionia ratifioimaan järjestelyn ennen Yhdysvaltojen 4. heinäkuuta vietettävää 250-vuotispäivää ja uhkasi muuten huomattavasti korkeammilla tulleilla .
Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa neuvottelukantansa sopimuksen täytäntöönpanosta . Parlamentti ja jäsenmaita edustava neuvosto pääsivät alustavaan yhteisymmärrykseen 20. toukokuuta . Lopullisessa äänestyksessä 16. kesäkuuta parlamentti hyväksyi järjestelyn äänin 440–151, ja EU:n sopimusvelvoitteet tulivat voimaan 1. heinäkuuta 2026 .
Prosessi oli poliittisesti kiistanalainen. Komissio joutui tasapainoilemaan kahden tavoitteen välillä: se halusi säilyttää transatlanttisen tullirauhan, mutta samalla osoittaa, ettei se hyväksy uusia yksipuolisia perusteluja tullien korottamiselle. Tämä auttoi selittämään 24. heinäkuuta annetun varovaisen lausunnon.
Uusien tullien taustalla oli myös Yhdysvaltojen sisäinen oikeuskiista. Yhdysvaltain korkein oikeus ratkaisi 20. helmikuuta 2026 tapauksessa Learning Resources Inc. v. Trump äänin 6–3, ettei presidentti voinut käyttää kansainvälisiä hätätilavaltuuksia koskevaa IEEPA-lakia laajojen tullien määräämiseen .
Ratkaisu horjutti aiemman väliaikaisen 10 prosentin maailmanlaajuisen tullin oikeusperustaa . IEEPA oli hallinnolle nopea väline, koska se mahdollisti laajat toimet kansalliseen hätätilaan vedoten. Korkeimman oikeuden ratkaisu pakotti hallinnon etsimään toisen lakiperustan.
Uudeksi perustaksi valittiin vuoden 1974 kauppalain Section 301. Sen käyttö edellyttää muodollista tutkintaa ja havaintoa siitä, että kauppakumppanin toiminta on Yhdysvaltojen näkökulmasta epäoikeudenmukaista tai rasittaa Yhdysvaltojen kauppaa .
Yhdysvaltain kauppaedustajan toimisto USTR julkaisi 2. kesäkuuta tulokset 60 Section 301 -tutkinnasta. Niissä väitettiin, etteivät kohdemaat olleet tehneet tarpeeksi estääkseen pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden tuontia . Heinäkuun 24. päivän tullit rakennettiin tämän havainnon varaan .
Section 301 on IEEPAan verrattuna hitaampi ja rajatumpi väline, koska se perustuu tutkintaan ja yksilöityihin kauppakäytäntöihin. Samalla sen avulla käyttöön otetut tullit voivat olla vaikeampia purkaa nopeasti uuden presidentin päätöksellä .
EU:n kannalta heinäkuun päätöksessä oli kaksi erillistä kysymystä. Ensimmäinen oli tullien taso: 10 prosenttia jäi Turnberry-sopimuksen 15 prosentin katon alle, joten komissio saattoi pitää lopputulosta sopimuksen mukaisena. Toinen oli perustelu: EU kiisti, ettei se olisi torjunut pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kauppaa.
Siksi Brysselin linja oli yhtä aikaa sovitteleva ja torjuva. Komissio hyväksyi sopimusrajoissa pysymisen, mutta ei Yhdysvaltojen tulkintaa EU:n lainsäädännöstä. Lisäksi se joutuu seuraamaan uusia Yhdysvaltojen tutkimuksia esimerkiksi Euroopan teollisuuden ylikapasiteetista ja lääkkeiden hinnoittelusta, sillä niiden perusteella määrätyt lisätullit voisivat yhdessä ylittää 15 prosentin katon .