Dwivedi kuvasi tilannetta optiomarkkinoiden kielellä: markkinat ovat hänen mukaansa ikään kuin ostaneet suojaa hinnanlaskua vastaan, mutta suojan arvo pienenee ajan kuluessa ja Yhdysvaltojen kongressin välivaalit toimivat eräänlaisena määräpäivänä .
Macquarie yhdistää sovun kiireellisyyden suoraan Yhdysvaltojen poliittiseen kalenteriin. Välivaaleihin on alle sata päivää, ja Washingtonissa on kasvava paine lopettaa Iranin konflikti .
Yksi keskeinen motiivi on bensiinin hinnan laskeminen ennen äänestystä. Jos diplomaattinen ratkaisu avaisi kuljetusreitit ja palauttaisi öljyä markkinoille, se voisi helpottaa polttoainehintojen nousupainetta. Tämä lisää Yhdysvaltain hallinnon kannustinta edistää sopua nopeasti .
| Ennuste | Macquarie, 24. kesäkuuta | Morgan Stanley, 30. kesäkuuta |
|---|---|---|
| Brent 2026, keskiarvo | 77 $/barreli | – |
| Brent 2027, keskiarvo | 64 $/barreli | 75 $ vuoden ensimmäisellä puoliskolla, 70 $ toisella puoliskolla |
| Brent, vuoden 2026 kolmas neljännes | – | 75 $/barreli |
| Brent, vuoden 2026 neljäs neljännes | – | 80 $/barreli |
Macquarie alensi 23.–24. kesäkuuta Brent-ennusteitaan odottaessaan Persianlahden öljyvirtojen nopeaa palautumista väliaikaisen rauhansopimuksen jälkeen . Pankki ennustaa Brent-raakaöljyn keskihinnaksi 77 dollaria barrelilta vuonna 2026 ja 64 dollaria vuonna 2027. Aiemmat arviot olivat vastaavasti 89 ja 74 dollaria .
Muutos on huomattava verrattuna Macquarien maaliskuussa esittämään pahimpaan skenaarioon. Tuolloin pankki varoitti öljyn hinnan voivan nousta jopa 200 dollariin barrelilta, jos sota jatkuisi kesäkuuhun ja Hormuzinsalmi pysyisi suljettuna .
Morgan Stanleyn ennusteiden muutokset kertovat samasta nopeasta käänteestä:
Morgan Stanley nosti ylijäämäriskin taustatekijöiksi myös Yhdysvaltojen vahvan tuotannon ja Kiinan heikon kysynnän .
Markkinat ovat hinnoitelleet osan jännityksen lieventymisestä jo etukäteen. Brent-raakaöljy laski sodan aikana saavutetuista yli 100 dollarin huipuista noin 73–77 dollariin barrelilta kesäkuun 2026 loppuun mennessä .
Öljyn hinta putosi 27. heinäkuuta noin neljä prosenttia sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Iran keskeyttivät iskut viikonlopun aikana . Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n heinäkuun raportin mukaan Pohjanmeren Dated-viitehinta romahti kesäkuun aikana 31 dollaria ja oli heinäkuun alussa 68 dollaria barrelilta – alimmillaan sitten sotaa edeltäneen ajan .
Yhdysvallat ja Iran allekirjoittivat 17. kesäkuuta 2026 yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa sovittiin 60 päivän neuvotteluikkunasta pysyvää sopimusta varten . Järjestelyn mukaan Hormuzinsalmen liikenteen piti palautua täyteen kapasiteettiin 30 päivän kuluessa .
Aselepo oli kuitenkin hauras ja rikkoutui toistuvasti uusien väkivaltaisuuksien vuoksi . Heinäkuun alussa taistelut kiihtyivät jälleen, mikä käytännössä romutti aiemman järjestelyn .
Yhdysvallat ja Iran keskeyttivät iskunsa uudelleen 25.–26. heinäkuuta kahden viikon jatkuneiden hyökkäysten jälkeen . Tauko herätti toiveita diplomaattisen ratkaisun löytymisestä ja Hormuzinsalmen meriliikenteen palautumisesta.
Macquarie pitää lopullista sopua mahdollisena jo lähiviikkoina, mutta neuvottelut ovat edelleen kesken. Kesäkuussa sovittu 60 päivän neuvottelukehys on teknisesti yhä voimassa .
Öljyn ylitarjontaskenaario perustuu siihen, että tauko kestää, neuvottelut etenevät ja kuljetukset Hormuzinsalmen kautta normalisoituvat. Mikään näistä ehdoista ei ole varma.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump varoitti jo 17. kesäkuuta mahdollisesta pommituskampanjasta, jos Iran ei noudattaisi sopimusta . Iran on aiemmissa vaiheissa kiistänyt neuvotteluyhteyden Yhdysvaltoihin , ja järjestely on sidoksissa Sveitsissä jatkuviin ydinaseneuvotteluihin .
Jos neuvottelut katkeavat tai iskujen tauko päättyy, öljyvirtojen palautuminen voi hidastua tai pysähtyä. Silloin markkinoiden näkymä muuttuisi nopeasti: ylitarjonnan sijaan huomio siirtyisi jälleen toimitusvajeeseen ja hintojen nousupaineeseen .
Macquarien varoitus ei ole varma ennuste, vaan riippuvainen diplomaattisesta ratkaisusta. Jos sopu pitää, tarjonnan palautuminen, vahva yhdysvaltalainen tuotanto ja Kiinan vaisu kysyntä voivat painaa hintoja alemmas. Jos aselepo taas hajoaa, sama markkina voi kääntyä nopeasti takaisin niukkuuden ja korkeampien hintojen suuntaan.
Öljymarkkinoiden kannalta ratkaiseva kysymys ei siis ole vain se, avautuuko Hormuzinsalmi, vaan myös se, kestääkö poliittinen järjestely riittävän pitkään, jotta kuljetukset todella ehtivät normalisoitua.