MAVEN-luotain paljasti, että Marsissa toimii sama mekanismi kuin Maan revontulissa – mutta pienemmässä mittakaavassa

Vuoden 2026 tutkimuksen keskeiset havainnot:

• Protonit, eivät elektronit, ovat pääasiallinen aiheuttaja monille Marsin revontulille. Aurinkotuulen protonit (vetymolekyylien ionit) pääsevät suoraan ilmakehään, jossa ne irrottavat elektroneja ilmakehän kaasuista ja tuottavat ultraviolettivaloa .
• "Varastetut" elektronit mahdollistavat epätavallisen protonirevontulen. MAVEN havaitsi, että saapuvat aurinkotuulen protonit sieppaavat elektroneja neutraaleista vetyatomeista Marsin laajassa vetyeksosfäärissä, muuttuen neutraaleiksi atomeiksi, jotka voivat tunkeutua syvälle ilmakehään ennen uudelleenionisoitumistaan ja revontulihehkun tuottamista .
• Päiväpuolen protonirevontuli on laajalle levinnyttä ja lähes jatkuvaa, kattaen suuria alueita päiväpuolelta – toisin kuin Maassa, jossa protonirevontulet ovat rajoittuneet pienille napa-alueille .
• MAVEN dokumentoi myös laikuittaista protonirevontulta myrskyisissä aurinkotuuliolosuhteissa ja hajanaista yöpuolen revontulta, jonka laukaisevat aurinkomyrskyjen energiset hiukkaset .

Miten Marsin revontulet vertautuvat Maan pohjoisvaloihin

Lyhyesti sanottuna Marsilla on "aurora universalis" – revontulia, jotka peittävät suuren osan planeetasta napojen sijaan – ja niitä ohjaa sama magneettisen uudelleenkytkennän fysiikka, mutta pienennetyssä ja paikallisessa mittakaavassa .

Todisteet ja instrumentit, jotka vahvistivat havainnon

MAVENin Imaging Ultraviolet Spectrograph (IUVS) oli ensisijainen instrumentti revontulien ultraviolettipäästöjen (erityisesti vedyn Lyman-alfa-päästö) havaitsemiseen . Muita tukevia instrumentteja olivat:

• MAVENin Solar Wind Ion Analyzer (SWIA) ja Solar Wind Electron Analyzer (SWEA) – mittasivat saapuvia aurinkotuulen hiukkasia ja niiden energiaspektrejä .
• Magnetometri (MAG) – kartoitti magneettikentän topologiaa ja vahvisti, missä kuoren magneettikentät ohjasivat hiukkasia .
• Neutral Gas and Ion Mass Spectrometer (NGIMS) – mittasi ilmakehän koostumuksen muutoksia revontulitapahtumien aikana .

Vuoden 2015 löytö hajanaisesta ultraviolettirevontulesta ("jouluvalot") perustui IUVS-tietoihin, jotka osoittivat kirkasta ultraviolettihehkua pohjoisen pallonpuoliskon yllä viiden päivän ajan joulukuussa 2014 . Vuoden 2018 löytö protonirevontulesta tehtiin vertaamalla IUVS:n vetypäästötietoja SWIA-mittauksiin, jotka osoittivat protonivuon ilmakehään .

Tutkimuksen julkaisutiedot

Vuoden 2026 merkittävä tutkimus oli:

• Otsikko: Miniature Dungey-like cycle drives aurora at Mars
• Tekijät: Shaosui Xu ja kollegat (UC Berkeley / Space Sciences Laboratory)
• Julkaisusarja: Nature Communications
• Julkaisupäivä: 24. heinäkuuta 2026
• Keskeinen väite: MAVENin koko instrumenttisarjan mittaukset vahvistivat, että magneettinen uudelleenkytkentä (Dungeyn kierto) toimii Marsin kuoren magneettikenttien yllä, kiihdyttäen protoneja ilmakehään ja tuottaen revontulia .

Aikaisempia perustavanlaatuisia julkaisuja:

• Discovery of diffuse aurora on Mars, Science 350, aad0210 (2015)
• MAVEN observations of the response of Mars to an interplanetary coronal mass ejection, Science (2015)

Laajemmat vaikutukset

• Planeettojen magneettinen kehitys: Sen osoittaminen, että Dungeyn kierto toimii paikallisten kuoren magneettikenttien yllä, auttaa selittämään, miten Mars – vaikka se menettikin maailmanlaajuisen dynamonsa miljardeja vuosia sitten – on edelleen vuorovaikutuksessa aurinkotuulen kanssa dynaamisesti .
• Ilmakehän karkaaminen: Sama magneettinen uudelleenkytkentä, joka aiheuttaa revontulia, kiihdyttää myös ilmakehän ioneja avaruuteen. MAVENin tiedot paljastivat, että ilmakehän eroosio kiihtyy dramaattisesti aurinkomyrskyjen aikana, mikä auttoi määrittämään, kuinka Mars menetti suurimman osan ilmakehästään – ja vedestään – geologisen ajan kuluessa .
• Vertailtava planetologia: Havainto vahvistaa, että magneettinen uudelleenkytkentä on yleinen prosessi kiviplaneetoilla, skaalautuen saatavilla olevien magneettikenttien voimakkuuden ja geometrian mukaan .

Avaruusaluksen lopullinen tila yhteyden katkeamisen jälkeen

MAVENin tehtävä päättyi virallisesti 3. kesäkuuta 2026, kun NASA julisti aluksen menetetyksi . Aikajana:

• 6. joulukuuta 2025 – NASA sai viimeisen signaalin MAVENilta odottamattoman asennonhallinnan menetyksen aikana .
• Tammikuu 2026 – NASA jatkoi yrityksiä palauttaa yhteys aurinkokonjunktion jälkeen lähettämällä palautuskäskyjä, mutta ei saanut vastausta .
• 3. kesäkuuta 2026 – NASA piti medialle suunnatun puhelun ja julisti tehtävän virallisesti päättyneeksi, kutsuen tilaa "korjaamattomaksi". Vian syyn tutkinta jatkuu .
• Tehtävän lopussa: MAVEN oli viettänyt yli 11 vuotta Marsin kiertoradalla (saapui syyskuussa 2014), kestäen yli vuosikymmenen alkuperäisen yhden vuoden tehtävänsä jälkeen . Se suoritti yli 10 vuoden tieteelliset mittaukset, kartoitti ilmakehän karkaamisen koko aurinkosyklin ajan, löysi useita Marsin revontulityyppejä ja toimi kriittisenä tiedonsiirtoyhteytenä pintamönkijöille .