Vaikka vesivoima on edelleen maailman suurin uusiutuvan energian lähde, aurinkovoima on nyt toiseksi suurin uusiutuvan sähkön lähde ja se on nopeasti saavuttamassa vesivoimaa . IEA ennustaa, että pelkästään aurinkosähkö (PV) kattaa yli 60 prosenttia uusiutuvan energian tuotannon lisäyksistä vuoteen 2030 mennessä
. Alueellisena virstanpylväänä aurinkoenergiasta tuli Euroopan suurin sähkönlähde kesäkuussa 2026, jolloin se tuotti ennätykselliset 52 TWh ja toimitti 25 prosenttia EU:n sähköstä, ohittaen ydinvoiman (21 %), maakaasun (15 %), tuulivoiman (14 %) ja hiilen (8 %)
. Maailmanlaajuisesti aurinko oli suurin yksittäinen energiantuotannon kasvun lähde vuonna 2025, kattaen yli 25 prosenttia kokonaislisäyksestä – ensimmäinen kerta, kun moderni uusiutuva energia on johtanut maailmanlaajuista primäärienergian kasvua
.
Globaali sähkön kysyntä kiihtyy merkittävästi. IEA ennustaa kasvuksi 3,6 % vuonna 2026 ja 3,8 % vuonna 2027, kun vuonna 2025 kasvu oli 3 % . Tärkeimpiä ajureita ovat teollisuuden laajeneminen, ilmastoinnin ja lämpöpumppujen lisääntynyt käyttö, sähköautot ja datakeskukset
.
Toisin kuin aiemmin odotettiin välitöntä tasaantumista, IEA ennustaa nyt sähköntuotannon CO₂-päästöjen nousevan noin 1 prosenttia vuonna 2026 hiilen käytön lisääntymisen vuoksi, ja sitten tasaantuvan vuonna 2027, kun uusiutuva energia jatkaa skaalautumistaan . Lyhyen aikavälin nousu johtuu suoraan Iranin sodasta, joka on nostanut fossiilisten polttoaineiden kustannuksia ja lisännyt hiilivoiman käyttöä
. Alueelliset erot ovat jyrkkiä: Kaakkois-Aasian päästöjen odotetaan kasvavan 6 prosenttia, kun taas Euroopan unionin päästöt vähenevät 5 prosenttia
.
Keskeinen huomio: IEA:n aiempi ennuste hiilivoiman ja sähkösektorin päästöjen puhtaasta tasaantumisesta on monimutkaistunut vuoden 2026 Iranin konfliktin vuoksi . Rakenteellinen suuntaus kohti hiilen pitkän aikavälin laskua ja vähähiilistymistä on edelleen voimassa, mutta päästöjen huipun tarkka ajoitus on siirtynyt.
IEA:n raportti maalaa kaksijakoisen kuvan: uusiutuva energia etenee historiallisella vauhdilla ja hiilen pitkäaikainen lasku on väistämätön, mutta geopoliittiset kriisit voivat väliaikaisesti hidastaa edistystä. Sähköntuotannon päästöt eivät ole vielä saavuttaneet pysyvää huippuaan, ja Iranin sota on osoittanut, kuinka haavoittuvainen energiasiirtymä on globaaleille konflikteille.