Adenoidikasvot ja oikomishoito: yksi klassikkotutkimus, joka sinun on luettava

Jos luet vain yhden artikkelin adenoidikasvoista oikomishoidossa, valitse Linder-Aronson (1970) – se on perustavanlaatuinen kliininen ja kefalometrinen tutkimus, joka loi klassisen oikomishoidollisen käsityksen adenoidien aiheuttamasta suuhengityksestä ja ”adenoidikasvoista”.

• Linder-Aronson S. Adenoids: Their effect on mode of breathing and nasal airflow and their relationship to characteristics of the facial skeleton and the dentition. Acta Otolaryngologica Supplementum. 1970;265:1–132.

• Lue sitä kriittisesti: ”adenoidikasvot” on hyödyllinen kliininen ilmiö, mutta syy-yhteys adenoidihypertrofiasta kraniofaciaaliseen morfologiaan on monitekijäinen eikä suoraviivainen. Nykyaikainen katsausartikkeli on hyvä kumppani, joka tuo esiin tuoreimman tutkimustiedon ja rajoitukset.

• Historiallinen lisäys: Subtelny JD. Effects of diseases of tonsils and adenoids on dentofacial morphology. Ann Otol Rhinol Laryngol. 1954;63:976–995.

Miksi tämä on pakollinen? Tutkimus osoitti ensimmäisenä systemaattisesti, kuinka suuret adenoidit ja suuhengitys voivat muuttaa kasvojen ja leukojen kehitystä: kapea ylähammaskaari, avoin purenta, kasvojen pidentyminen ja alaleuan takakiertymä. Nämä havainnot ovat yhä käytössä kliinisessä työssä, vaikka mekanismien ymmärrys on monipuolistunut.