Iran tyrmää Naton huippukokousjulistuksen: ”Nato ei voi opettaa Iranille läksyä”

Iranin Ankaran-suurlähetystö jätti 9. heinäkuuta 2026 virallisen kirjallisen vastalauseen Naton Ankara-huippukokouksen julkilausumasta, jossa se hylkäsi julkilausuman kohdat Iranin ydintoiminnasta ja liikkumisvapaudesta Hormuzinsalmessa ”perusteettomina ja poliittisesti motivoituneina” . Lausunnossa todettiin suoraan, että ”Nato ei voi opettaa Iranille läksyä tai sanella politiikkaa alueellisesta rauhasta ja turvallisuudesta” .

Mitä Iranin vastalause sisälsi

Iranin lausunnossa esitettiin neljä pääargumenttia :

• Ydintoiminta: Iran vakuutti ydintoimintojensa olevan yksinomaan rauhanomaisia ja että ydinsulkusopimuksen (NPT) allekirjoittajana ydinaseilla ei ole sijaa sen puolustusdoktriinissa.
• Meriturvallisuus: Iran väitti omaavansa vastuullisen roolin turvallisuuden ylläpitämisessä Persianlahdella ja Hormuzinsalmessa ja lisäsi, että ”epävarmuuden lähde alueella ei ole Iran, vaan laittomat sotilaalliset interventiot, provokatiiviset toimet ja alueen ulkopuolisten toimijoiden epävakauttava politiikka.”
• Romahtanut diplomatia: Lausunnossa syytettiin Yhdysvaltoja ja Israeliä aggressiivisuudesta neuvottelujen sijaan: ”Ei Iran pommittanut neuvottelupöytää ja valinnut aggressiota diplomatian yli; se olivat Yhdysvallat ja Israelin terrorihallinto.”
• Naton osallisuus: Iran väitti, että Natolla, jota se syytti Irania vastaan suunnattujen hyökkäysten tukemisesta ja edistämisestä, ei ole uskottavuutta ja se paljastaa ”liittouman kaksoisstandardit.”

Mitä Naton julkilausuma todella sanoi

Ankara-huippukokouksen julkilausuma, joka hyväksyttiin 8. heinäkuuta 2026, sisälsi erityisen Irania koskevan kohdan 5. kappaleessa: ”Liittouman jäsenet toistavat, ettei Iranilla saa koskaan olla ydinasetta, ja kehottavat Irania kunnioittamaan täysin liikkumisvapautta Hormuzinsalmessa” . Tämä kieli viimeisteltiin suurlähettilästasolla ennen huippukokousta, ja se edusti kaikkien 32 Naton jäsenmaan yhtenäistä kantaa .

Ympäristö, joka teki vastalauseesta terävämmän

Iranin vastalause ei ollut rutiininomainen diplomaattinen nuhtelu – se tuli äärimmäisen jännittyneellä hetkellä:

• Romahtanut tulitauko: Toukokuun lopussa 2026 saavutettu Yhdysvaltojen ja Iranin välinen tulitauko romahti, kun molemmat osapuolet tekivät ilmaiskuja . Naton pääsihteeri Mark Rutte tuki julkisesti Yhdysvaltojen uusia iskuja Iraniin ”ehdottoman välttämättöminä” ja sanoi Iranin rikkovan tulitaukoa .
• Hormuzinsalmen kriisi: Iran oli käytännössä ottanut vesiväylän hallintaansa ja vaati laivaliikenteeltä maksuja, kun taas Yhdysvallat asetti merisaarron Iranin satamille . Ranska ja Britannia ehdottivat 7. heinäkuuta monikansallista merioperaatiota Hormuzinsalmella Naton ja Persianlahden arabimaiden välisissä keskusteluissa, mutta Iranin hylkäys teki edistymisestä epätodennäköistä .
• Dohan neuvottelut junnaavat: Yhdysvaltojen ja Iranin väliset epäsuorat neuvottelut Dohassa (heinäkuun alussa 2026) koskivat vain meriliikennettä ja taloudellisia kannustimia, eikä ydinasioissa edistytty .
• Naton laajempi ohjelma: 36. Naton huippukokous Ankarassa (7.–8. heinäkuuta 2026) käsitteli myös Venäjän pitkäaikaista uhkaa, Ukrainan avustussitoumuksia ja kollektiivista puolustusta artikla 5:n nojalla .

Iranin vastalause heijastikin hetkeä, jolloin molempien osapuolten neuvotteluasemat olivat koventuneet, tulitauon ponnistelut olivat kaatuneet ja Hormuzinsalmesta oli tullut sekä kriisipiste että neuvottelupelimerkki.