Jim O’Neillin muuttunut näkemys BRICSistä: dollarihaaste ei ole enää ”fantasiaa”, mutta poliittiset esteet ovat yhä valtavat

Muutos (alkuvuosi–kesä 2026): Helmikuussa 2026 O’Neill avasi keskustelun uudelleen sanoen, että viimeaikaiset geopoliittiset muutokset saattavat muuttaa laskelmia . Heinäkuussa 2026 hän totesi Reutersille suoraan, että BRICSin vaihtoehdot dollarille eivät ole enää ”fantasiaa”, vaikka hän kuvasi ryhmän tuotosta symboliikkapainotteiseksi .

Syy muutokseen: Useat tekijät vaikuttivat hänen arvioonsa:

• Käsitys asteittaisesta siirtymästä pois dollarin valta-asemasta on ”juurtumassa” .
• Yhdysvallat saattaa itse kiihdyttää omaa taloudellista taantumustaan aggressiivisella tullipolitiikalla ja dollarin aseellistamisella .
• Blokin tekninen infrastruktuuri (BRICS Pay, CBDC-linkitykset) siirtyi konseptista pilottivaiheeseen .

Mikä ei ole muuttunut: O’Neill jatkaa väittämistä, että Kiina on edelleen BRICSin korvaamaton ankkuri – ”mahdollisesti yhtä suuri kuin Yhdysvallat seuraavan vuosikymmenen aikana” – ja että ilman aitoa sitoutumista sekä Kiinalta että Intialta de-dollarisaatio-hanke pysähtyy .

2. Maksuinfrastruktuuri, jota bloki rakentaa

BRICS rakentaa monikerroksista, dollarista riippumatonta maksuekosysteemiä:

Strategisena tavoitteena on luoda maksuviestintä- ja selvitysjärjestelmä, joka ohittaa sekä SWIFTin että dollarimääräisen selvityksen . Vuoden 2024 Kazanin huippukokouksen julistus tuki nimenomaisesti tällaisten vaihtoehtojen kehittämistä .

3. Jäljellä olevat poliittiset esteet

Yhdysvaltain tulliuhkat (ulkoinen paine)

Trump on toistuvasti ja nimenomaisesti uhannut BRICS-maita ankarilla tulleilla, jos ne pyrkivät de-dollarisaatioon:

• Tammikuu 2025: Trump varoitti Truth Socialissa, että mitä tahansa BRICS-maata, joka yrittää korvata Yhdysvaltain dollarin, uhkaa 100 prosentin tullit ja pääsy Yhdysvaltain markkinoille suljetaan .
• Heinäkuu 2025: Hän kiristi uhkausta sanoen, että maat, jotka ”asettuvat BRICSin Amerikan-vastaisten politiikkojen taakse”, joutuvat maksamaan ”10 prosentin lisätullin” .
• Tehokkuushuomio: Lowy Instituten analyytikot väittävät, että Trumpin tullikeskeinen politiikka on itse asiassa saanut jotkin BRICS-maat varovaisemmiksi . Vuoden 2025 Rio de Janeiron huippukokous vältteili de-dollarisaation tai paikallisvaluuttakaupan mainitsemista 126-kohtaisessa julistuksessaan – jyrkkä kontrasti vuoden 2024 Kazanin julistukseen .

Sisäinen epäyhtenäisyys

• Kiina–Intia-kilpailu: Blokin kaksi suurinta taloutta ovat strategisia kilpailijoita. O’Neillin mukaan bloki ”on satua, kunnes Kiina ja Intia ryhtyvät tosissaan” . Intia on vastustanut mitä tahansa rakennetta, joka antaisi juanille keskeisen roolin, kun taas Kiina ajaa juanin kansainvälistymistä .
• Institutionaalinen hajanaisuus: BRICSiltä puuttuu muodollinen sihteeristö, sopimuskehys tai täytäntöönpanomekanismi. Jäsenmailla on hyvin erilaiset poliittiset järjestelmät, talousrakenteet ja geopoliittiset linjaukset .
• Varovaiset keskuspankit: BRICS-maiden keskuspankit (erityisesti Intiassa ja Brasiliassa) ovat olleet institutionaalisesti varovaisia de-dollarisaatioagendan edistämisessä Stimson Centerin mukaan .
• Kiinan kryptorajoitukset: Pekingin tiukka sääntely kotimaisesta kryptovaluutta- ja digitaaliomaisuuskäytöstä on estänyt blokkia ottamasta käyttöön yhtenäistä blockchain-pohjaista selvityskerrosta .
• Geopoliittiset jakolinjat: Venäjä ja Iran ajavat aggressiivisesti de-dollarisaatiota pakotteiden vuoksi, kun taas Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka suosivat hitaampaa, vähemmän konfrontatiivista lähestymistapaa .
• Dollarin verkostovaikutukset: Jopa BRICS-maat käyttävät dollaria suurimmassa osassa kansainvälistä kauppaa sen likviditeetin, vakauden ja vakiintuneen selvitysinfrastruktuurin vuoksi .

Lyhyesti: O’Neill ei enää pidä BRICSin dollari-vaihtoehtoja fantasiana – maksuinfrastruktuuria rakennetaan (BRICS Pay, CBDC-linkit, paikallisvaluuttakanavat). Mutta blokin syvät poliittiset jakaumat – Kiina–Intia-kilpailu, varovaiset keskuspankit, ristiriitaiset geopoliittiset prioriteetit – yhdistettynä Trumpin tulliuhkiin merkitsevät, että symbolisen tavoitteen ja konkreettisen toteutuksen välinen kuilu on edelleen erittäin leveä .