TIMERS-viitekehys on keskeinen tässä oppaassa. TIMERS on nykyaikainen malli haavanpohjan valmistelulle, ja se laajentaa perinteistä haavanpohjan valmistelua käsittelemällä kudoksen hallintaa (Tissue), infektion tai tulehduksen hallintaa (Infection), kosteustasapainoa (Moisture), reunan etenemistä (Edge), korjausta tai uusiutumista (Repair) ja sosiaalisia tai potilaaseen liittyviä tekijöitä (Social), jotka voivat vaikuttaa paranemiseen . Tämä laajempi viitekehys muistuttaa kliinikoita siitä, ettei yksin sidoksella voida ratkaista kaikkia paranemisen esteitä. Parantumista tuetaan, kun paikallisia haavatekijöitä hoidetaan yhdessä systeemisten ja sosiaalisten tekijöiden, kuten ravitsemuksen, verenkierron, paineen jakautumisen, verensokerin hallinnan, hoitoon sitoutumisen, liikkuvuuden, omahoitokyvyn, tarvikkeiden saatavuuden ja potilaan mieltymysten kanssa .

Haavanpohjan hoitosykli ohjaa myös tätä opasta. Haavanhoito ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan toistuva arvioinnin, intervention, arvioinnin ja mukauttamisen sykli . Jokaisella sidoksen vaihdolla kliinikon tulisi kysyä, eteneekö haava, saavuttaako nykyinen tuote toivotun vaikutuksen, ja esiintyykö komplikaatioita, kuten maseraatiota, traumaa, infektiota, hajua, vuotoa tai kipua. Tämä sykli on tarkoitettu tukemaan oikea-aikaista hoidon tehostamista ja estämään tehottomien sidosten pitkittynyttä käyttöä.

Kosteustasapainon käsite on edelleen nykyaikaisen haavanhoidon perusta osana haavapohjan valmistelua . Optimaalisen sidoksen tulisi auttaa ylläpitämään kosteustasapainoa, imeä tai luovuttaa kosteutta tarpeen mukaan, vähentää traumaa poiston yhteydessä, suojata haavaa kontaminaatiolta ja säilyttää terve haavan ympäröivä iho . Liiallinen kosteus voi edistää maseraatiota, kun taas kuiva haavapohja voi hidastaa epiteelin migraatiota; siksi kosteustasapaino on yksilöitävä ja arvioitava uudelleen säännöllisesti .

Lopuksi tämä opas sisältää haavan kolmion arviointimallin, joka korostaa kolmen toisiinsa liittyvän alueen arviointia: haavapohja, haavan reuna ja haavan ympäröivä iho . Käyttämällä tätä viitekehystä kliinikot voivat siirtyä pelkän haavan koon mittaamisen ulkopuolelle ja arvioida sen sijaan laajempaa haavaympäristöä . Tämän vuoden 2026 päivityksen tarkoituksena on tarjota käytännöllinen, näyttöön perustuva referenssi, joka tukee kliinistä päättelyä, edistää sopivaa tuotevalintaa ja parantaa hoidon jatkuvuutta eri toimintaympäristöissä.

TIMERS-viitekehys on keskeinen tässä oppaassa. TIMERS on nykyaikainen malli haavanpohjan valmistelulle, ja se laajentaa perinteistä haavanpohjan valmistelua käsittelemällä kudoksen hallintaa (Tissue), infektion tai tulehduksen hallintaa (Infection), kosteustasapainoa (Moisture), reunan etenemistä (Edge), korjausta tai uusiutumista (Repair) ja sosiaalisia tai potilaaseen liittyviä tekijöitä (Social), jotka voivat vaikuttaa paranemiseen . Tämä laajempi viitekehys muistuttaa kliinikoita siitä, ettei yksin sidoksella voida ratkaista kaikkia paranemisen esteitä. Parantumista tuetaan, kun paikallisia haavatekijöitä hoidetaan yhdessä systeemisten ja sosiaalisten tekijöiden, kuten ravitsemuksen, verenkierron, paineen jakautumisen, verensokerin hallinnan, hoitoon sitoutumisen, liikkuvuuden, omahoitokyvyn, tarvikkeiden saatavuuden ja potilaan mieltymysten kanssa .

Haavanpohjan hoitosykli ohjaa myös tätä opasta. Haavanhoito ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan toistuva arvioinnin, intervention, arvioinnin ja mukauttamisen sykli . Jokaisella sidoksen vaihdolla kliinikon tulisi kysyä, eteneekö haava, saavuttaako nykyinen tuote toivotun vaikutuksen, ja esiintyykö komplikaatioita, kuten maseraatiota, traumaa, infektiota, hajua, vuotoa tai kipua. Tämä sykli on tarkoitettu tukemaan oikea-aikaista hoidon tehostamista ja estämään tehottomien sidosten pitkittynyttä käyttöä.

Kosteustasapainon käsite on edelleen nykyaikaisen haavanhoidon perusta osana haavapohjan valmistelua . Optimaalisen sidoksen tulisi auttaa ylläpitämään kosteustasapainoa, imeä tai luovuttaa kosteutta tarpeen mukaan, vähentää traumaa poiston yhteydessä, suojata haavaa kontaminaatiolta ja säilyttää terve haavan ympäröivä iho . Liiallinen kosteus voi edistää maseraatiota, kun taas kuiva haavapohja voi hidastaa epiteelin migraatiota; siksi kosteustasapaino on yksilöitävä ja arvioitava uudelleen säännöllisesti .

Lopuksi tämä opas sisältää haavan kolmion arviointimallin, joka korostaa kolmen toisiinsa liittyvän alueen arviointia: haavapohja, haavan reuna ja haavan ympäröivä iho . Käyttämällä tätä viitekehystä kliinikot voivat siirtyä pelkän haavan koon mittaamisen ulkopuolelle ja arvioida sen sijaan laajempaa haavaympäristöä . Tämän vuoden 2026 päivityksen tarkoituksena on tarjota käytännöllinen, näyttöön perustuva referenssi, joka tukee kliinistä päättelyä, edistää sopivaa tuotevalintaa ja parantaa hoidon jatkuvuutta eri toimintaympäristöissä.