Hormuzinsalmen kaupallinen meriliikenne yli neljä kuukautta USA:n ja Iranin konfliktin jälkeen

Kriittiset puutteet:

• Tahallisen epämääräinen kieli hallinnasta. Sopimuksen 5. artiklassa todetaan, että Iran ”järjestää parhaan kykynsä mukaan kaupallisten alusten turvallisen kulkemisen ilman maksuja”. Analyytikoiden mukaan tämä on rakenteellisesti epäsymmetrinen ja täytäntöönpanokelvoton . Teheran tulkitsee tämän oikeudekseen päättää, mitkä alukset pääsevät läpi ja mitä reittiä ne käyttävät .
• Tulkintaerot alusta alkaen. Yhdysvallat esitteli sopimusta täydellisenä avauksena. Iranin valtionmedia puolestaan kuvasi sitä voittona: alukset pääsevät läpi ilman maksuja 60 päivän ajan, minkä jälkeen Iran ja Oman hallinnoivat salmea yhdessä .
• Pysyvää tulitaukoa ei saavutettu. Molemmat osapuolet myönsivät, että pysyvästä aselevosta oli yhä neuvoteltava .
• Täytäntöönpanomekanismi puuttuu. Sopimus ei sisällä rangaistuksia, mikä jättää Iranille vapauden asettaa omia kauttakulkuehtojaan .

2. Tankkereiden U-käännökset ja Iranin kieltäytyminen Yhdysvaltain avaustarjouksesta

Huhtikuun 2026 puolivälissä, lyhyen tulitauon romahdettua, Iran vihjasi, että se saattaa sallia alusten liikennöinnin Omanin vesialueella – mutta vain omilla ehdoillaan, ei Yhdysvaltain johtamassa järjestelmässä . Vastauksena Yhdysvaltain tarjoukseen avata salmi ehdoitta:

• Viisi kreikkalaista ja intialaista tankkeria teki näkyviä U-käännöksiä Omanin rannikolla 17.–18. huhtikuuta. Ne olivat yrittäneet kauttakulkua, mutta eivät saaneet Iranilta selviä takuita .
• IRGC julisti salmen pysyvän suljettuna, ja uudet iskut siviilialuksiin murskasivat varovaisen optimismin merenkulkualalla .
• Iranin ehto: Se ehdotti salmen avaamista vain, jos Yhdysvallat purkaa saarron ja lopettaa kaikki vihollisuudet – käytännössä vaatien täydellistä perääntymistä ennen minkään liikenteen palautumista .

Reuters raportoi heinäkuun alussa, että Teheran uskoo sopimuksen sanamuodon ”sallivan sen pitää hallinnassaan, mitkä alukset saavat kulkea ja mitä reittiä ne käyttävät” . Iran on nimenomaisesti hylännyt Yhdysvaltain tukeman ajatuksen vapaasta, valvomattomasta kauttakulusta.

3. Kilpailevat reittijärjestelmät: Iran vs. Yhdysvaltain tukema Oman-käytävä

Kaksi täysin erilaista kauttakulkujärjestelmää syntyi:

• Iranin reitti (pohjoinen käytävä): Iran vaatii, että kaikki alukset käyttävät sen hyväksymiä reittejä Iranin aluevesillä, jättävät 48 tunnin ennakkoilmoituksen PGSA:lle ja noudattavat IRGC:n saattokäytäntöjä. Iranin yhteinen sotilaskomento varoitti 3. heinäkuuta, että luvattomia reittejä käyttäviä tankkereita uhkaa ”voimakas vastaus” .

• Yhdysvaltain tukema Oman-käytävä (eteläinen reitti): Yhdysvallat ja Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) käynnistivät aloitteen, jossa käytetään eteläistä reittiä Omanin vesillä Yhdysvaltain laivaston valvonnassa. Tämä on suunniteltu kiertämään Iranin hallinta . Iran on julkisesti hylännyt tämän, ja IRGC on julistanut kaikki ”ilman Teheranin koordinointia” perustetut reitit ”mahdottomiksi hyväksyä ja erittäin vaarallisiksi” .

• Oman jää keskelle: Vaikka sopimus nimellisesti ennakoi Iranin ja Omanin yhteistä merenkulkuhallintoa 60 päivän jälkeen, Iran ”kilpailee mustasukkaisesti Omanin kanssa päätöksentekijänä salmesta” ja hylkää Omanin johtamat reittiehdotukset . Oman on sanonut, että Iranin kanssa luotava järjestelmä hallinnoi merenkulkupalveluja – mutta Iran haluaa yksinään operatiivisen hallinnan.

4. Liikenteen elpyminen ja väkivaltainen käänne kesäkuun lopussa

Kesäkuun 15. päivän sopimuksen jälkeinen liikenteen elpyminen oli todellista mutta lyhytaikaista:

• Viikko 18.–25. kesäkuuta: Raakaöljykuljetukset Hormuzin läpi nousivat korkeimmalle tasolle sitten sodan alkamisen helmikuussa, ja vahva Aasian kysyntä vauhditti nousua .
• 25. kesäkuuta: Iranin lennokki iski rahtialukseen Omanin rannikon lähellä – ensimmäinen isku kaupalliseen alukseen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. IMO keskeytti tilapäisesti laivojen evakuointisuunnitelmansa .
• Yhdysvaltojen vastaiskut (26. kesäkuuta): Yhdysvaltain armeija iski Iranin kohteisiin, ja molemmat osapuolet syyttivät toisiaan tulitauon rikkomisesta .
• Liikenteen romahdus (28.–29. kesäkuuta): Laivaliikenne ”väheni huomattavasti viikonloppuna”, kun neljän päivän aikana tehdyt iskut saivat varustamot pitämään kauttakulkua liian vaarallisena . Kapasiteetti oli vain 15 prosenttia sotaa edeltävästä tasosta .
• Väliaikaissopimus ”romahti käytännössä” 28. kesäkuuta mennessä, ja salmi ajautui takaisin ”toiminnalliseen halvaantumiseen” .

5. Nykyinen tilanne (heinäkuun alku 2026)

Heinäkuun 3. päivänä 2026 (saatavilla olevien lähteiden tuorein päivämäärä):

• Iran väittää edelleen, että sillä on oikeus valvoa kaikkea merenkulkua, ja vaatii, että alusten on käytettävä vain Iranin hyväksymiä reittejä .
• Yhdysvallat vastustaa edelleen Iranin oikeutta periä maksuja tai valvoa kauttakulkua. Ulkoministeri Marco Rubio toisti tämän kannan 25. kesäkuuta tehdyn iskun jälkeen .
• 60 päivän maksuton ajanjakso lähestyy elokuun puolivälissä umpeutumistaan, eikä pysyvää sopimusta ole näköpiirissä.
• Trumpin Mount Rushmore -puhetta, Iranin kieltäytymistä Yhdysvaltain avaustarjouksesta tässä tietyssä muodossa ja Qatarin/Pakistanin sovittelua koskien saatavilla olevat lähteet eivät sisällä suoria viittauksia näihin väitteisiin. Hakubudjetti loppui ennen kuin näitä näkökulmia voitiin varmistaa. Reutersin, AP:n ja Bloombergin lähteet vahvistavat, että Iran hylkäsi Yhdysvaltain avausjärjestelmän huhtikuussa 2026 ja että sovitteluyrityksiin osallistui useita osapuolia, mutta ensisijaista raportointia Mount Rushmore -puheesta, jossa olisi erityisesti käsitelty salmea, tai yksityiskohtaisesta Qatarin ja Pakistanin sovittelusta ei saatu talteen.