Johannes Kastaja (Yōḥannān, 'Suosiota saanut') tunnustaa, ettei hän ole Mšīḥā ('Voideltu liike'), Elīyā eikä seer-who-sees-ahead. Hän on 'ääni, joka huutaa mdabbrā:ssa ('erämaan laidun')' valmistaen tien MĀRYĀ:lle ('Suvereeni Lähde').
Hän kastaa vedellä, mutta hänen jälkeensä tulee yksi, jota he eivät tunne.
Seuraavana päivänä Johannes näkee Yēšūaʿ:n ('Elävä Vapauttaja') ja sanoo: 'Katso, ʾALHĀ:n Īmrēh ('Karitsa-liike'), joka ottaa pois ḥṭīṯā:n ('psyykkinen pirstoutuminen') ʿālmā:sta ('kudottu aika').' Tässä projektissa ḥṭīṯā ei ole 'synti' perinteisessä mielessä, vaan koko luomakunnan läpäisevä vääristynyt tila, jonka Karitsa-liike ottaa kannettavakseen.
Seuraavana päivänä Johannes seisoo kahden talmīḏē:n ('oppijat') kanssa ja osoittaa Jeesusta. Kaksi oppijaa seuraa Jeesusta, joka kutsuu heidät 'katsomaan' missä hän asuu.
Yksi heistä on Andrāʾōs ('Miehekäs'), joka löytää veljensä Šimʿōn:in ('Kuuleva') ja tuo hänet Jeesukselle.
Jeesus antaa hänelle nimen Kēpā ('Kallio').
Jeesus löytää Pīlīpōs:in ('Hevosta rakastava') ja kutsuu tätä seuraamaan. Pīlīpōs löytää Nəṯanʾēl:in ('Lähteen lahja'), joka ihmetteli, voiko Nāṣərāṯ:sta ('Varjeltu paikka') tulla mitään hyvää.
Jeesus paljastaa nähneensä hänet viikunapuun alla, ja Nəṯanʾēl tunnustaa hänet Jumalan pojaksi ja Israelin kuninkaaksi.
Projektikohtaisia termejä ja niiden symbolisia merkityksiä:
Tämä analyysi tarjoaa syvällisen ja symbolisen lukutavan Johanneksen evankeliumin alkuun syyrialaisen Peshitta-tekstin pohjalta. Se korostaa tekstin liikettä Lähteestä luomakuntaan, teltan pystyttämistä ja henkisen pirstoutumisen kantamista. Analyysi on osa laajempaa tutkimusprojektia, ja sen termistö on projektikohtaista.