Kuluttajien arvio viimeisten 12 kuukauden inflaatiosta pysyi 3,1 prosentissa. Se oli alhaisin taso sitten syyskuun 2021 .
Kyselyyn vastasi noin 19 000 kuluttajaa 11 euroalueen maasta. Aineisto kerättiin 7. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 2025 välisenä aikana . EKP:n myöhempi talouskatsaus vahvisti, että lyhyen aikavälin inflaatio-odotukset laskivat sekä touko- että kesäkuussa 2025, kun ne olivat aiempina kuukausina nousseet .
On hyvä huomata, että joissakin myöhemmissä vuoden 2026 julkaisuissa esiintyvä 3,5 prosentin lukema koskee toukokuun 2026 kyselyä, ei toukokuuta 2025. Toukokuun 2026 12 kuukauden odotus laski 4,0 prosentista 3,5 prosenttiin .
Toukokuun 2025 kysely osui ajankohtaan, jolloin euroalueen hintapaineet olivat vaimenemassa. Euroalueen vuotuinen kokonaisinflaatio hidastui toukokuussa 1,9 prosenttiin eli hieman EKP:n kahden prosentin tavoitteen alapuolelle. Kesäkuussa lukema nousi takaisin 2,0 prosenttiin, osittain energian hintojen vaikutuksesta .
Kuluttajien odotusten laskua selitettiin myös sillä, että Lähi-idän jännitteet näyttivät tuolloin lieventyvän. Kyselyn perusteella kotitaloudet reagoivat tähän epävarmuuden vähenemiseen ja arvioivat hintojen nousevan aiempaa hitaammin .
Markkinoiden ja ekonomistien tuolloinen perusnäkemys oli, ettei EKP:llä ollut välitöntä tarvetta nostaa korkoja. Päinvastoin lisäkoronlaskua pidettiin todennäköisempänä vaihtoehtona. EKP laski talletuskoron kesäkuussa 2025 kahteen prosenttiin, kun se oli ollut korkeimmillaan neljässä prosentissa vuoden 2023 puolivälissä .
Toukokuun 2025 rauhallisempi näkymä osoittautui väliaikaiseksi. Lähi-idän konfliktin kärjistyminen aiheutti uuden energiashokin, joka välittyi nopeasti euroalueen inflaatiolukuihin.
Huhtikuussa 2026 euroalueen kokonaisinflaatio oli noussut 3,2 prosenttiin, korkeimmalle tasolleen sitten syyskuun 2023. Energian hinnat olivat vuodessa nousseet 10,9 prosenttia, ja Iranin konfliktiin liittyneet öljyn ja maakaasun hinnannousut olivat keskeinen syy kehitykseen .
Myös ilman elintarvikkeita ja energiaa laskettu pohjainflaatio kiihtyi 2,5 prosenttiin. Tämä viittasi siihen, että energiakustannukset alkoivat levitä palveluihin ja muuhun talouteen, eivätkä jääneet vain polttoaineen ja lämmityksen hinnankorotuksiksi .
Kun inflaatio kiihtyi keväällä 2026 Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan kaltaisissa euroalueen suurissa talouksissa, markkinoilla alettiin odottaa EKP:ltä koronnostoa .
EKP:n neuvosto nosti 11. kesäkuuta 2026 kaikkia kolmea keskeistä ohjauskorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä. Kyseessä oli keskuspankin ensimmäinen koronnosto kolmeen vuoteen ja selvä suunnanmuutos vuoden 2025 koronlaskujen jälkeen .
EKP perusteli päätöstä Lähi-idän sodalla ja sen aiheuttamilla inflaatiopaineilla. Keskuspankin mukaan päätös oli perusteltu useissa eri skenaarioissa, joissa arvioitiin energiashokin vaikutuksia euroalueen keskipitkän aikavälin inflaatioon .
EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde puolusti koronnostoa sillä, että 10,9 prosentin energian inflaatio oli laajenemassa koko talouteen. Hänen mukaansa ratkaisevaa ei ollut vain energian hinnan suora nousu, vaan riski siitä, että kustannukset siirtyisivät laajasti palveluihin, tavaroihin ja palkkavaatimuksiin .
Lisäkoronnosto jäi edelleen mahdolliseksi. EKP:n neuvoston jäsen Pierre Wunsch piti heinäkuun 2026 koronnostoa mahdollisena, jos inflaation merkit laajenisivat energiaa koskevista hinnoista muualle talouteen. Tämä arvio pysyi esillä, vaikka Yhdysvaltojen ja Iranin sopimus alkoi myöhemmin painaa energian hintoja alaspäin .
Toukokuun 2025 CES-kysely kuvasi hyvin senhetkistä talousympäristöä: kuluttajien lyhyen aikavälin inflaatio-odotukset laskivat, euroalueen kokonaisinflaatio oli painunut alle EKP:n tavoitteen ja koronlaskujen uskottiin jatkuvan.
Kysely ei kuitenkaan voinut ennustaa geopoliittista käännettä. Lähi-idän konfliktin kärjistyminen muutti energian hinnat nopeasti ja pakotti EKP:n arvioimaan korkopolitiikkansa uudelleen.
Jakso muistuttaa, että inflaatio-odotukset voivat rauhoittua nopeasti, mutta yhtä nopeasti niitä voivat horjuttaa ulkoiset shokit. Keskuspankille haastavinta on erottaa tilapäinen energian hintapiikki laajemmasta inflaatiopaineesta – ja toimia ennen kuin hintojen nousu juurtuu koko talouteen.