6 syytä, miksi Hormuzinsalmen öljyliikenne ei palaudu nopeasti USA:n ja Iranin sopimuksen jälkeen

Yhdysvaltojen ja Iranin kesäkuun puolivälissä 2026 tiedotettu välirauhansopimus, joka on määrä allekirjoittaa 19. kesäkuuta, on herättänyt toiveita Hormuzinsalmen nopeasta avautumisesta. Salmi on noin 20 prosentin maailman öljy- ja LNG-kaupan solmukohta . Presidentti Donald Trump julisti salmen avautuvan ilman läpikulkumaksuja ja sanoi Yhdysvaltain laivaston Iranin satamia koskevan saarron päättyvän . Wall Streetin pankit, laivausanalyytikot ja merenkulun turvallisuuslähteet varoittavat kuitenkin, että paluu normaaliin öljynkuljetukseen on hidasta, kallista ja epätäydellistä. Tässä kuusi keskeistä estettä.

1. Merimiinat ja räjähtämättömät ammukset ovat välitön fyysinen vaara

Salmi miinoitettiin raskaasti konfliktin aikana. Korkea-arvoinen Yhdysvaltain hallinnon virkamies varoitti, että miinat on raivattava ennen turvallisen liikenteen jatkumista – prosessi, joka itsessään vie aikaa . Yhdysvaltain armeija aloitti miinanraivauksen huhtikuussa 2026, mutta arviot kestosta vaihtelevat 40–50 päivästä jopa kuuteen kuukauteen menetelmästä ja laajuudesta riippuen . Varustamot kuvaavat vesiväylää edelleen "erittäin riskialttiiksi" . Ennen kuin miinat on raivattu, vakuuttajat ja laivanomistajat ovat haluttomia sitomaan aluksia salmeen.

2. Sotavakuutusmaksut ovat edelleen äärimmäisen korkeat

Vaikka rauhansopimus on solmittu, merenkulun sotavakuutusmaksut ovat edelleen 30–4 000 kertaa korkeammat kuin ennen konfliktia . Ennen kriisiä tyypillinen sotavakuutusmaksu oli noin 0,001–0,25 % aluksen arvosta yhtä läpikulkua kohden. Huipussaan maksut nousivat 1–7,5 prosenttiin – mikä tarkoitti 3–8 miljoonan dollarin vakuutuslaskua yhdestä suuresta säiliöalusmatkasta . Kuten eräs vakuutuksenantaja asian ilmaisi, vakuutusmaksut "nousevat nopeasti ja laskevat hitaasti" . Vakuuttajat tarvitsevat kuukausien vakautta ja todistettua turvallista kauttakulkua ennen kuin palauttavat normaalit vakuutusehdot . Laivanomistajille jokaisen läpikulun taloudellinen kannattavuus on edelleen tuskallisen epävarma.

3. Epäselvä komentoketju ja kulkulupamenettelyt

Toukokuun 2026 lopulla New York Times raportoi, etteivät varustamot edelleenkään tienneet, keneen ottaa yhteyttä navigointilupaa varten, mitkä reitit on merkitty turvallisiksi tai mikä taho hallinnoi liikennettä avautuvassa salmessa . Suuret laivanomistajat, kauppiaat ja öljyntuottajat etsivät edelleen perustietoa sopimuksen käytännön ehdoista . Kysymyksiä ovat muun muassa, peritäänkö salmen käytöstä maksua, jäädytettyjen Iranin varojen vapauttamisen ajoitus ja määrä sekä laivaliikenteen jatkamisen erityisehdot . Tämä yksityiskohtien puute luo epävarmuuden sumua, joka viivästyttää päätöksiä.

4. Juuttuneet ja väärässä paikassa olevat alukset on siirrettävä uudelleen

Koska salmi on ollut tosiasiallisesti suljettuna yli 100 päivää, noin 1 500 alusta on juuttunut Persianlahdelle . Ne ovat hajallaan ankkuripaikoilla, miehistöjä on saatettu vaihtaa tai kotiuttaa ja kaupalliset aikataulut ovat rikki. Alusten uudelleenpositiointi ja miehitys vie viikkoja, samoin päätös siitä, mitkä alukset lähtevät ensimmäisinä . Kesäkuun 17. päivänä kolme iranilaista öljytankkeria, jotka kuljettivat lähes viisi miljoonaa barrelia raakaöljyä, pääsivät ensimmäistä kertaa kahdessa kuukaudesta pois Yhdysvaltain saarrosta – mutta laivanomistajat etenevät "varovaisen epäuskoisina" .

5. Goldman Sachs: öljyvirrat palautuvat korkeintaan 70 prosenttiin sotaa edeltävästä tasosta

Goldman Sachsin analyytikot Yulia Zhestkova Grigsbyn johdolla arvioivat 17. kesäkuuta päivätyssä raportissa, jonka otsikko oli "70 % sodanedeltävistä Hormuz-virroista saattaa olla uusi 100 %", että salmen läpi kulkeva öljyvirta ei ehkä koskaan palaudu täysin ennen konfliktia vallinneeseen volyymiin . Syynä on, että alueelliset tuottajat ovat jo siirtyneet vaihtoehtoisiin vientireitteihin – mukaan lukien putkistot Yanbuun (Saudi-Arabia), Fujairahiin (UAE), Ceyhaniin (Turkki) ja Omaninlahteen – mikä on vähentänyt niiden riippuvuutta Hormuzin solmukohdasta . Goldman laskee, että Persianlahden viennin täysi normalisointi sotaa edeltävälle 23 miljoonan barrelin päivätasolle saavutettaisiin, jos Hormuzin virta palautuisi vain 70 prosenttiin sotaa edeltävästä .

Sopimuksen jälkeen Goldman aikaisti vientinormalisoinnin aikatauluaan kuukaudella – odottaen nyt Persianlahden viennin palautuvan sotaa edeltävälle tasolle heinäkuun 2026 loppuun mennessä ja öljyntuotannon palautuvan lokakuuhun mennessä . Se on kuitenkin silti kaksi kuukautta allekirjoittamisen jälkeen, ja pankki oli aiemmin siirtänyt ennustettaan kesäkuun lopusta elokuun loppuun ennen sopimuksen solmimista .

6. 60 päivän väliaikainen neuvotteluikkuna luo perustavaa laatua olevaa epävarmuutta

Nykyinen sopimus on alustava yhteisymmärrysasiakirja – 60 päivän tulitauko, ei lopullinen rauha . Laajemmat kysymykset, mukaan lukien Iranin ydinohjelma, ovat edelleen ratkaisematta, ja jos neuvottelut epäonnistuvat, salmi voidaan sulkea uudelleen . Korkea-arvoinen Yhdysvaltain hallinnon virkamies varoitti, että vaikka liikenteen pitäisi lisääntyä merkittävästi lähitulevaisuudessa, paluu ennen konfliktia vallinneeseen liikennemäärään "vie kauemmin kuin muutaman viikon, koska jotkut omistajat noudattavat varovaisuutta ensin" -lähestymistapaa .

Millaisia aikataulut ovat?

Optimistisimmassa päässä kauppatietoyhtiö Kpler arvioi, että salmen läpi kulkeva alusliikenne voisi nousta noin 40 alukseen päivässä kuukauden kuluessa (verrattuna noin 100 alukseen päivässä ennen konfliktia) – eli noin puoleen sotaa edeltävästä tasosta . Mutta useimmat lähteet – Goldman Sachsista merenkulun turvallisuusviranomaisiin – ovat yhtä mieltä siitä, että täysi normalisointi kestää vähintään heinä-elokuuhun 2026, ja silloinkin se saavuttaa korkeintaan 70 % sotaa edeltävästä läpiviennistä . Fyysisten raakaöljymarkkinoiden odotetaan pysyvän "tiukkana kesäkuukausien ajan" .

Lyhyesti sanottuna otsikot julistavat "antakaa öljyn virrata", mutta todellisuus laivanomistajille, vakuuttajille ja öljykauppiaille on: ei vielä, ei nopeasti eikä täysin takaisin.