Maailman rikkain 10 % aiheuttaa 1,7–5,7 biljoonan dollarin ympäristövahingot vuosittain

Miten tutkimus tehtiin

Tutkijat käyttivät kulutusperusteista ympäristöjalanjälkitietoa, joka kattoi 168 maata ja jopa 201 kulutusryhmää . He rahamääräistivät vahingot neljällä planetaarisella rajapinnalla: ilmastonmuutos, biosfäärin eheys (luonnon monimuotoisuuden häviäminen), biogeokemialliset kierrot (ravinnekuormitus) ja makean veden käyttö . Arvostusmenetelmät perustuivat Environmental Prices Handbook -oppaaseen, ja lopullinen vaihteluväli 1,7–5,7 biljoonaa dollaria kuvastaa laskennan epävarmuutta .

Mistä vahingot syntyvät?

Tutkimuksen mukaan kaksi kulutuskategoriaa dominoi :

• Ruoka, erityisesti runsaasti lihaa ja maitotuotteita sisältävä ruokavalio (punainen liha on merkittävä metsäkadon aiheuttaja)
• Energia, erityisesti liikenne (lentäminen, yksityisautot) sekä kodin lämmitys ja jäähdytys, jotka nojaavat yhä vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen muodosti suurimman osan vahingoista (47–51 %), seuraavina ilmastonmuutos (36–45 %) ja ravinnekuormitus (8–16 %) .

Kustannukset henkeä kohti: miten Suomi vertautuu

Maailman ylimmässä kymmenyksessä keskimääräiset vuotuiset vahingot henkeä kohti ovat 2 300–7 500 dollaria . Taakka ei jakaudu tasaisesti. Yhdysvaltalaiset kuluttajat – jotka muodostavat suurimman osan maailman ylimmästä kymmenyksestä – kärsivät henkeä kohti laskettuna 19 000–63 000 dollarin vuotuisista vahingoista, mikä vastaa 6–20 prosenttia heidän tuloistaan tai 0,8–3 prosenttia heidän varallisuudestaan . Vaikka Suomessa luvut eivät ole yhtä korkeita, suomalaisten keskimääräinen kulutus ylittää selvästi maapallon kantokyvyn, ja tutkimuksen valossa myös Pohjoismaiden suurkuluttajien osuus on merkittävä.

Miksi tällä on merkitystä?

Tutkimus pohjautuu aiempaan tietoon, jonka mukaan maailman ylin 10 % kuluttajista on vastuussa 31–67 prosentista kaikista planetaaristen rajojen ylityksistä . Kun tarkastellaan ylintä 20:tä prosenttia, luku nousee 51–91 prosenttiin . Johtopäätös on selvä: tuotannon tehostaminen yksinään ei riitä, elleivät maailman suurimmat kuluttajat muuta kulutustottumuksiaan.

Poliittiset johtopäätökset: mitä voitaisiin tehdä?

Tutkijoiden mukaan juuri ylimmän 10 prosentin kulutustottumuksiin puuttuminen on sekä tehokasta että taloudellisesti järkevää. Keskeisiä politiikkasuuntia ovat :

• Progressiivinen hiilen ja resurssien hinnoittelu, joka saa suurkulutuksen todelliset ympäristökustannukset näkyviin
• Luksuskulutuksen sääntely (esim. tiheä lentäminen, suuret autot, kartanot) välttämättömyystarvikkeiden verotuksen sijaan
• Tukien ja infrastruktuurin ohjaaminen vähähiiliseen ruoka- ja energiajärjestelmään – tämä voisi auttaa ylintä 20:tä prosenttia vähentämään ympäristövaikutuksiaan 25–53 prosenttia ilman, että heidän tarvitsisi luopua kaikesta
• Kulutuseron suora vähentäminen, koska pelkästään teollisuuden päästöihin keskittyvät politiikat jättävät huomiotta rikkaimpien kuluttajien suhteettoman suuren roolin

Tutkimus tarjoaa rahamääräisen pohjan sille, mitä monet kestävän kehityksen tutkijat ovat jo pitkään väittäneet: harvojen ylikulutus ei ole vain ekologinen kriisi, vaan valtava taloudellinen vastuu – joka on moninkertainen nykyisiin globaaleihin toimiin verrattuna.

Huomio luvuista

Tutkimuksen luvut on raportoitu vuoden 2017 Yhdysvaltain dollareina . Joissakin uutisoinneissa ja esijulkaisuissa on käytetty hieman eri vaihteluvälejä (esim. 1,2–3,9 biljoonaa dollaria eräässä esijulkaisussa ), mutta vertaisarvioitu versio vahvistaa 1,7–5,7 biljoonan dollarin vaihteluvälin .