JD Vancen tyly varoitus Israelille: ”Älkää kääntykö ainoaa vahvaa liittolaistanne vastaan”

Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance antoi 18. kesäkuuta 2026 terävän varoituksen Israelin hallitukselle, joka oli kritisoinut presidentti Donald Trumpin hallinnon ja Iranin välistä 14-kohtaista yhteisymmärryspöytäkirjaa (MOU). Vance kehotti Israelia lopettamaan sopimuksen arvostelun ja varoitti, että vastarinta voisi vaarantaa suhteet maan ”ainoan jäljellä olevaan vahvaan liittolaiseen” . Tämä poikkeuksellisen suorasanainen julkinen nuhtelu on yksi syvimmistä erimielisyyksistä Yhdysvaltojen ja Israelin välillä sen jälkeen, kun maiden yhteinen sota Irania vastaan alkoi helmikuussa 2026.

Vancen varoitus Israelin kriitikoille

<!-- Vance vetosi Valkoisen talon tiedotustilaisuudessa, puolustaen Trumpin väliaikaista rauhansopimusta ja vastaten suoraan israelilaisjohtajille, jotka olivat tuominneet sopimuksen. <!-- Varoitus koostui kolmesta keskeisestä osasta: **'Älkää hyökätkö ainoan jäljellä olevan vahvan liittolaisenne kimppuun.'** Vance sanoi, ettei kukaan maailman valtionpäämies ole Israelille yhtä myötämielinen kuin Donald Trump tällä hetkellä [26][27]. Hän muistutti Israelin hallitukselle, että suurin osa Israelin puolustusaseista on yhdysvaltalaista alkuperää ja rahoitusta [26][28]. Vance lisäsi, että jos hän olisi Israelin hallituksessa, hän ”ei ehkä hyökkäisi ainoan jäljellä olevan vahvan liittolaisensa kimppuun” [27][28]. **'Ette voi tappaa itseänne ulos turvallisuusongelmista.'** Vance hylkäsi suoraan Israelin väitteen, jonka mukaan jatkuvat sotilasoperaatiot Etelä-Libanonissa ovat välttämättömiä turvallisuuden takaamiseksi. Hän kehotti Israelin johtajia ”heräämään todellisuuteen” ja kysyi: ”Mikä on teidän tarkka ehdotuksenne? Olette yhdeksän miljoonan ihmisen maa. Ette voi vain tappaa itseänne ulos jokaisesta kansallisesta turvallisuusongelmasta” [40][45][20]. **Peitelty uhka sotilasavusta.** Toistuvilla viittauksilla Yhdysvaltojen Israelille antamaan puolustusrahoitukseen Vance vihjasi, että jatkuva kritiikki voisi vaarantaa tuen. Useat lähteet luonnehtivat lausuntoa peitellyksi uhkaksi amerikkalaisten asetoimitusten vähenemisestä [22][26][27]. ## Yhdysvaltojen ja Iranin yhteisymmärryspöytäkirjan keskeiset kohdat Pakistanin välittämässä [1][2] 14-kohtaisessa yhteisymmärryspöytäkirjassa, jonka Trump allekirjoitti 17. kesäkuuta 2026, luotiin puitteet yli 100 päivää kestäneen konfliktin lopettamiseksi [5][15]: - **Tulitauko kaikilla rintamilla, mukaan lukien Libanon.** Sopimuksen 1. artikla julistaa ”välittömän ja pysyvän sotilaallisten toimien lopettamisen kaikilla rintamilla, mukaan lukien Libanon”, ja sitouttaa molemmat osapuolet turvaamaan Libanonin ”alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin” [8][11]. Teksti ei mainitse Israelia [11]. - **Yhdysvaltain merisaarron purkaminen Irania vastaan.** Yhdysvaltain armeija vahvisti 18. kesäkuuta lopettaneensa Iranin satamien saarron, mikä mahdollistaa Hormuzinsalmen uudelleenavaamisen meriliikenteelle [38][8]. - **60 päivän diplomaattinen vaihe.** Sopimus luo kahden kuukauden ikkunan, jonka aikana neuvotellaan lopullinen sopimus Iranin ydinohjelmasta, mukaan lukien kansainvälisten ydininspektoreiden paluu [7][8][11]. - **Ei Yhdysvaltain rahaa Iranille.** Vance vakuutti, ettei sopimus sisällä Yhdysvaltain varojen siirtoa Iranille: ”Emme anna heille amerikkalaista rahaa – ei yhtäkään dollaria amerikkalaista rahaa mene Iraniin” [24][25]. ## Israelin sulkeminen neuvottelujen ulkopuolelle Israel suljettiin täysin Yhdysvaltojen ja Iranin välisten neuvottelujen ulkopuolelle [4][5]. Yhteisymmärryspöytäkirja neuvoteltiin suoraan Washingtonin ja Teheranin välillä Pakistanin välityksellä ilman Israelin panosta [36][1]. Raporttien mukaan pääministeri Benjamin Netanjahulle ei edes näytetty sopimusluonnosta [16]. Vance viittasi Israeliin ”amerikkalaisena alihankkijana” tasavertaisen kumppanin sijaan [4]. ## Israelin laajentuneet sotilasoperaatiot Etelä-Libanonissa Vikkoja ennen sopimusta Israel tehosti merkittävästi sotilasoperaatioitaan Etelä-Libanonissa ja miehitti lähes viidesosan Libanonin alueesta [5]. Tämä sai Iranin keskeyttämään neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa 1. kesäkuuta 2026 ja vaatimaan Israelin iskujen lopettamista [1][9]. Kun yhteisymmärryspöytäkirja julkistettiin, Israel ilmoitti, ettei se vetäydy ”puskurivyöhykkeeltään” Etelä-Libanonissa [7]. Hizbollah puolestaan hylkäsi tulitaukosuunnitelman, joka ei käsitellyt Israelin sotilaallista läsnäoloa, ja sekä Hizbollah että Israelin joukot aloittivat hyökkäykset uudelleen tuntia aiemman tulitauon kariuduttua [6]. Iranin ulkoministeri totesi myöhemmin, että sodan lopettaminen edellyttää Israelin vetäytymistä Libanonista [12]. ## Vastustus Israelin hallituksessa ja Hizbollahilta Israelin hallituksen ministerit sekä keskustalta että äärioikeistosta hyökkäsivät sopimusta vastaan, ja jotkut kohdistivat henkilökohtaista arvostelua presidentti Trumpia kohtaan [17][26]. Äärioikeistolaiset ministerit Bezalel Smotrich ja Itamar Ben-Gvir kehottivat Yhdysvaltoja jatkamaan sotilaallisia toimia Irania vastaan [20][40]. Oppositiojohtaja ja vaalien ennakkosuosikki Benny Gantz tuomitsi ”epäonnistuneen hallituksen surkean lopputuloksen” [51]. Hizbollah, joka ei ollut allekirjoittanut sopimusta, hylkäsi sen ehdot ja jatkoi vihamielisyyksiä [6]. ## Vancen vastaus Israelin turvallisuusnäkemyksiin Vance torjui jyrkästi ja toistuvasti Israelin väitteet, joiden mukaan jatkuvat operaatiot Libanonissa ovat välttämättömiä turvallisuuden kannalta. Hän kuvaili Israelin reaktiota ”oudoksi paniikiksi” ja ”hysteriansairaudeksi” [37][39] ja sanoi Trumpin havainneen ”epäsuhtaisuuden” Israelin virkamiesten ja Yhdysvaltain kansalaisten tavoitteiden välillä [40]. ”Israelin ongelma ei ole Donald J. Trump”, Vance sanoi, ja lisäsi, että israelilaisten, jotka pitävät Yhdysvaltain presidenttiä suurimpana ongelmanaan, ”täytyy herätä ja haistaa todellisuus” [29][27]. ## Kotimainen vastaisku Netanjahua vastaan **Netanjahun epäonnistunut vedonlyönti.** Israelin pääministeri oli lyönyt poliittisen perintönsä likoon Yhdysvaltojen kanssa yhteisessä kampanjassa Iranin uskonnollisen hallinnon kukistamiseksi, mutta yhteisymmärryspöytäkirja päättää sodan saavuttamatta hallinnonvaihdosta, jättäen israelilaiset äänestäjät laskemaan ”tapoja, joilla Netanjahun Iran-strategia epäonnistui” [47][49]. **Yhteentörmäyskurssi Trumpin kanssa.** Sen sijaan, että Netanjahu olisi sinetöinyt historiallisen Yhdysvaltain ja Israelin voiton, hän on nyt yhteentörmäyskurssilla Trumpin kanssa. Hän kohtaa kotimaista vihaa sekä oikeistolta (joka halusi jatkaa taistelua Iranin hallinnon kaatumiseen asti) että keskustalaisilta (jotka pitävät sopimusta strategisena tappiona) [49][50]. **Poliittiset seuraukset.** Sopimusta pidetään Israelissa laajalti ”murskaavana tappiona” Netanjahulle, joka oli luvannut yhteisen sodan muuttavan Lähi-idän, mutta joutuikin näkemään Yhdysvaltojen solmivan erillisen rauhan Teheranin kanssa [50][51]. Lokakuuhun 2026 mennessä pidettävien vaalien valossa Netanjahun mahdollisuuksien pysyä vallassa katsotaan heikentyneen merkittävästi [55][58].