EU:n tekoälyjättihanke kutistuu alkuperäisestä 20 miljardin euron visiosta

Viiden keskuksen visiosta rajatumpaan hankkeeseen

Euroopan unionin suunnitelma rakentaa valtavia tekoälyn laskentakeskuksia – niin sanottuja tekoälygigafaktoreita – on muuttunut olennaisesti sen jälkeen, kun hanke julkistettiin helmikuussa 2025.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti tuolloin InvestAI-järjestelystä, jonka tavoitteena oli mobilisoida 20 miljardia euroa jopa viiden suuren tekoälygigafaktorin rakentamiseen. Hanketta kuvattiin aikanaan maailman suurimmaksi julkisen ja yksityisen sektorin tekoälykumppanuudeksi .

Keskusten oli määrä sisältää yli 100 000 kehittynyttä tekoälyprosessoria kussakin. Niiden tarkoitus olisi ollut tarjota laskentatehoa seuraavan sukupolven niin sanottujen frontier-mallien eli edistyneimpien tekoälymallien kouluttamiseen .

Nyt alkuperäinen kokonaisuus on paljon epävarmempi. Rahoitusrajoitteiden vuoksi korkeintaan kahden suunnitellun keskuksen arvioidaan voivan saada tukea ennen EU:n seuraavaa budjettikautta, joka alkaa vuonna 2028 .

Joissakin uutisissa on puhuttu kaksiportaisesta mallista, jossa olisi kolme suurempaa ja neljä pienempää keskusta. Tätä yksityiskohtaista jakoa eivät kuitenkaan vahvista EU:n viralliset usein kysytyt kysymykset tai komission tiedotteet. Virallisissa lähteissä puhutaan yhteishankintamenettelystä, joka koskee enintään viittä gigafaktoria, mutta keskusten kokoluokkia ei jaeta tällä tavalla .

Rahoitusta on vähemmän – ja se saapuu myöhään

Hankkeen alkuperäinen 20 miljardin euron luku on tarkoittanut julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteiskokonaisuutta. EU:n suoran tuen osuus on nyt noin 4,1 miljardia euroa. Isäntämaiden odotetaan vastaavan siihen yhtä suurella summalla, jolloin julkisen rahoituksen kokonaismäärä olisi noin 8,2 miljardia euroa .

Loppuosa olisi tarkoitus saada yksityisiltä sijoittajilta. Tämä tekee hankkeesta riippuvaisen siitä, kuinka houkuttelevana yritykset pitävät epäselvin ehdoin ja pitkällä aikataululla etenevää kokonaisuutta.

Rahoitusta on kaavailtu kahdessa vaiheessa, vuosina 2028 ja 2030. Arvostelijoiden mukaan aikataulu on ongelmallinen: tekoälymallien koulutukseen tarvittavaa laskentatehoa tarvitaan jo nyt, mutta merkittävä osa tuesta saattaa tulla vasta vuosia myöhemmin .

Tarjouskilpailu on viivästynyt kerta toisensa jälkeen

EU:n virallinen tarjouskilpailu on siirtynyt useita kertoja:

• alun perin sen odotettiin alkavan loppuvuodesta 2025
• sen jälkeen aikatauluksi ilmoitettiin alkuvuosi 2026, mahdollisesti tammi–helmikuu
• myöhemmin aloitus siirtyi toukokuuhun 2026
• viimeisimpien tietojen mukaan tarjouskilpailu on siirtynyt heinäkuulle 2026

Komissio on myös lykännyt datakeskuksille asetettavien virallisten kriteerien julkaisemista useita kertoja. Tarjoajille tämä merkitsee epävarmuutta siitä, millä ehdoilla keskuksia arvioidaan ja milloin mahdollinen tuki olisi tosiasiassa saatavilla .

Yritysten kiinnostus on romahtanut

Kesäkuussa 2025 järjestetty alustava kiinnostuksenilmaisu tuotti 76 ehdotusta 16 jäsenmaasta – selvästi enemmän kuin EU oli odottanut .

Viivästykset ja rahoituksen epäselvyys ovat kuitenkin karsineet osallistujia. Kesäkuuhun 2026 mennessä noin kymmenen vakavasti sitoutunutta tarjoajaa ilmoitti tiettävästi olevansa valmis etenemään nykyisillä ehdoilla .

Muutos on hankkeen kannalta merkittävä. Alkuperäinen kiinnostus osoitti, että EU:n laskentainfrastruktuurille löytyi laajaa kiinnostusta. Nykyinen tilanne taas kertoo, että yritykset eivät halua kantaa suurten datakeskusten kustannuksia, jos julkisen tuen määrä ja aikataulu ovat epävarmoja.

Hanke on osa laajempaa teknologista omavaraisuutta

Tekoälygigafaktoreiden ongelmat osuvat aikaan, jolloin EU yrittää vähentää riippuvuuttaan Euroopan ulkopuolisista teknologia-alustoista.

Komissio esitteli 3. kesäkuuta 2026 Euroopan teknologisen suvereniteetin paketin. Kokonaisuus kattaa muun muassa puolijohteet, pilvipalvelut, tekoälyn ja avoimen lähdekoodin. Siihen liittyvät esimerkiksi Chips Act 2.0 -aloite sekä Cloud and AI Development Act -säädösehdotus .

Tavoitteena on vahvistaa Euroopan omaa asemaa teknologian koko arvoketjussa siruista ja laskentainfrastruktuurista ohjelmistoihin ja pilvipalveluihin. Gigafaktorit ovat tässä kokonaisuudessa fyysinen perusta: ilman riittävää laskentatehoa eurooppalaisten yritysten ja tutkimusorganisaatioiden on vaikea kehittää ja kouluttaa kilpailukykyisiä tekoälymalleja.

Ranskalainen AION yrittää täyttää julkisen rahoituksen aukkoa

Yksi suurimmista yksityisistä avauksista on ranskalaisen AION-konsortion noin 10 miljardin euron hanke. Konsortioon kuuluvat muun muassa Iliad, Orange, Ardian, EDF ja muita yrityksiä energia-, televiestintä-, pilvi- ja IT-aloilta .

Konsortion tarjous on yksi gigafaktorikilpailun suurimmista yksittäisistä yksityisistä sitoumuksista. Se osoittaa, että yritykset ovat edelleen valmiita investoimaan Euroopan tekoälyinfrastruktuuriin – mutta samalla se korostaa julkisen rahoituksen epävarmuuden synnyttämää aukkoa.

Teollisuus varoittaa Euroopan jäävän jälkeen

Nokian toimitusjohtaja Pekka Lundmark on varoittanut julkisesti, että Eurooppa saattaa jäädä tekoälyssä pysyvästi jälkeen, jos infrastruktuuri-investointeja ei nopeuteta . Saman huolen ovat esittäneet myös muut eurooppalaiset teknologia-alan johtajat.

Hankkeen liiketoimintalogiikkaa on kyseenalaistettu myös Euroopan parlamentissa. Saksan vihreiden europarlamentaarikko Sergey Lagodinsky on kysynyt, mikä gigafaktoreiden liiketoimintamalli oikeastaan olisi: ”Kukaan ei pystynyt selittämään minulle, mikä näiden gigafaktoreiden suunniteltu liiketoimintamalli on” .

Kysymys on olennainen. Suuri laskentakeskus voi vahvistaa Euroopan asemaa, mutta vain jos sille löytyy riittävästi käyttäjiä, maksavia asiakkaita ja pitkäaikaista kysyntää.

Mitä hankkeesta tiedetään varmasti?

Tällä hetkellä useat keskeiset yksityiskohdat ovat vielä avoinna:

• lopullinen tarjoajien määrä ei ole varmistunut
• tarjouskilpailun tarkka aikataulu voi edelleen muuttua
• viralliset EU-lähteet eivät vahvista mallia, jossa olisi kolme suurempaa ja neljä pienempää keskusta
• EuroHPC:n viralliset asiakirjat ja neuvoston asetus 2026/150 puhuvat enintään viidestä gigafaktorista, mutta eivät määrittele kaksitasoista rakennetta

Kokonaiskuva on silti selvä. EU:n alkuperäinen viiden keskuksen ja 20 miljardin euron visio on muuttunut rajatummaksi ohjelmaksi, jossa suoraa EU-rahoitusta on noin 4,1 miljardia euroa, tarjouskilpailu on viivästynyt kesälle 2026 ja yritysten kiinnostus on laskenut noin 76 ehdotuksesta noin kymmeneen vakavasti otettavaan tarjoajaan.

Samaan aikaan paine toimia kasvaa. EU haluaa teknologista omavaraisuutta, mutta juuri sen rakentamiseen tarkoitettu tekoälyinfrastruktuurihanke etenee hitaammin ja pienemmässä mittakaavassa kuin alun perin luvattiin.