USA:n ja Iranin alustava sopimus: Miksi kriitikot pitävät sitä katastrofina ja strategisena munauksena

Israelilaisviranomaiset niin hallituksesta kuin oppositiosta varoittavat, että täysin Israelin selän takana neuvoteltu puitejärjestely jättää maan keskeiset turvallisuustavoitteet täysin vaille huomiota . Israelin turvallisuuden kannalta kaikkein kiireellisimmät kysymykset – välitön ydinaserisuutta, todennettavissa olevat rajat Iranin ballististen ohjusten ohjelmalle ja rajoitteet Iranin alueellisten tukijoukkojen, kuten Hizbollahin, verkostolle – on kaikki lykätty 60 päivän jatkoneuvotteluihin . Israelille tämä prosessi ei sisällä mitään takeita siitä, että näihin uhkiin puututaan, mikä on johtanut analyytikot kuvailemaan sopimusta "katastrofiksi", joka käytännössä lukitsee Iranin strategiset voitot .

Pääministeri Benjamin Netanyahu, joka oli aiemmin vedonnut entisen presidentti Trumpin yksityisiin vakuutteluihin siitä, että Yhdysvallat vaatisi täydellistä ydinaserisuuttaa, pysyi julkisesti vaiti sopimuksesta . Hänen koalitiokumppaninsa olivat vähemmän pidättyväisiä. Wall Street Journal raportoi, että korkea-arvoiset israelilaisjohtajat pohtivat Iraniin kohdistuvan Yhdysvaltain painostuksen vähentämisen strategisia seurauksia ja kasvavaa juopaa Washingtonin kanssa rinnakkaisesta konfliktista Hizbollahin kanssa Libanonissa, jota sopimus ei ratkaise .

Kritiikin ydin: aselepo, joka lykkää jokaisen vaikean kysymyksen

Terävin kritiikki aiesopimusta kohtaan, Washingtonista Jerusalemiin, kohdistuu siihen, mitä se jättää pois. Sopimus saavuttaa välittömän vaihtokaupan – Yhdysvallat purkaa merisaartonsa vastineeksi siitä, että Iran avaa Hormuzinsalmen – mutta siirtää eteenpäin jokaisen perustavanlaatuisen turvallisuuskysymyksen, joka alun perin laukaisi sodan.

Kriitikot osoittavat useita vaarallisia puutteita:

• Ydinohjelma: Puitejärjestely käynnistää vain 60 päivän neuvotteluikkunan. Se ei vaadi Irania purkamaan sentrifugeja, kuljettamaan pois rikastettua uraanivarastoaan tai hyväksymään pysyvää rikastustason ylärajaa . Iranin varauLkoministeri Kazem Gharibabadi mutkisti kuvaa entisestään toteamalla, että ydinkeskusteluihin osallistuminen oli ehdollista sille, että Yhdysvallat ensin toteuttaa kolme sitoumusta – mukaan lukien merisaarron täydellinen purkaminen ja lopettaminen sekä Iranin jäädytettyjen varojen vapauttaminen .
• Ballistiset ohjukset: Iranin ulkoministeri oli jo julistanut maan ballististen ohjusten ohjelman "ei koskaan neuvoteltavissa olevaksi" sopimusta edeltävinä kuukausina . Aiesopimus ei haasta tätä punaista linjaa, jättäen koskemattomaksi aseJärjestelmän, joka kykenee iskemään Israelin ja Persianlahden väestökeskuksiin .
• Tukijaverkostot: Sopimus ei sisällä mitään rajoituksia Iranin liittolaismiliisien rahoitukselle, aseistamiselle tai ohjaamiselle eri puolilla Lähi-itää, mikä on Israelille eksistentiaalinen operatiivinen huolenaihe Libanonissa ja Syyriassa .

Tämä perinpohjainen lykkääminen herätti polttavan kysymyksen Yhdysvaltain konservatiivisissa piireissä, kuten Chosun Ilbo uutisoi: "Jos näin on, miksi me aloitimme sodan?" . Kritiikki heijastaa näkemystä, jonka mukaan Yhdysvallat käytti valtavaa sotilaallista voimaa ja kärsi merkittäviä kustannuksia vain neuvotellakseen sopimuksen, joka antaa Iranille välitöntä taloudellista helpotusta purkamatta niitä uhkia, jotka tekivät konfliktista välttämättömän.

Iranin sotilaallinen asema: heikentynyt, mutta ei lyöty

Sota aiheutti kiistatta raskaita vahinkoja Iranin tavanomaisille ja strategisille sotilaallisille suorituskyvyille. Useat arviot vahvistavat, että merkittävä osa Iranin ohjusarsenaalista, ilmapuolustusjärjestelmistä, ilmavoimista ja drooni-infrastruktuurista on heikentynyt jatkuvien israelilaisten ja yhdysvaltalaisten iskujen seurauksena . Sen ydinohjelma, pitkään sen pelotteen varjopilari, kärsi vakavia, joskin edelleen julkisesti määrittelemättömiä, vahinkoja .

Tästä runnomisesta huolimatta keskeinen strateginen tuomio aluesuuntautuneilta analyytikoilta on herättelevä. The Straits Times, siteeraten Persianlahden lähteitä ja diplomaatteja, päätteli, ettei sopimus "voi muuttaa yli kolmen kuukauden sodan tuomiota" . Lähi-idän voimatasapaino pysyy laajalti muuttumattomana. Kaukana pelotellusta, Iran on selvinnyt konfliktista "poliittisesti rohkaistuneena", hallintonsa ehjänä ja vastarinnan narratiivinsa vahvistuneena .

Merkittävä toissijainen sodan uhri on ollut Persianlahden arabimaiden luottamus Yhdysvaltojen turvatakuisiin. Samat analyytikot kuvailevat tätä luottamusta "syvästi horjutetuksi", kun Persianlahden pääkaupungit seurasivat, kuinka supervallan johtama liittouma epäonnistui ratkaisevasti kukistamaan heidän alueellisen kilpailijansa . He näkevät nyt Iranin, joka jopa heikentyneellä arsenaalillaan säilyttää riittävästi kapasiteettia häiritä merenkulkua ja energiamarkkinoita asteittain, ylittämättä kuitenkaan suoran yhteenoton rajaa .

Alueellinen uudelleenkalibrointi ja Yhdysvaltain sisäinen vastareaktio

Puitesopimus on laukaissut nopean strategisen uudelleenkalibroinnin koko alueella. Persianlahden valtiot arvioivat uudelleen riippuvuussuhteitaan ja liittolaisuuksiaan maisemassa, jossa amerikkalainen suojelu tuntuu vähemmän luotettavalta ja Iran on itsevarmempi kuin ennen sodan alkua . Yhdysvallat hoippuu omasta sisäisestä kiistastaan. Samalla kun markkinat reagoivat positiivisesti Hormuzinsalmen avaamiseen – S&P 500 nousi 1,9 % ja öljyn hinta laski lähes 5 % – sopimus on edelleen syvästi epäsuosittu republikaanipuolueen ja yhdysvaltalaisten juutalaisjohtajien keskuudessa . Heidän huolensa peilaavat Israelin huolia: selkeitä ydinaseisiin liittyviä myönnytyksiä ei ole saatu, ja ballististen ohjusten ja tukijoukkojen uhkiin ei ole puututtu lainkaan .

Alustava Yhdysvaltojen ja Iranin sopimus on pysäyttänyt ampumisen 60 päiväksi ja avannut kriittisen maailman energian väylän. Mutta vaientaessaan aseet, se on vahvistanut huolestuneiden äänten kuoroa, jotka varoittavat, että Yhdysvallat on saattanut vaihtaa tilapäisen hengähdystauon sodasta pitkän aikavälin strategiseen takaiskuun.

Oikaisu: Alustava Yhdysvaltojen ja Iranin sopimus julkistettiin kesäkuun 2026 puolivälissä, ei helmikuun 2025 lopulla. Alkuperäinen kysely sisälsi päivämäärävirheen. Itse konflikti alkoi helmikuussa 2025, ja puitejärjestely paljastui yli kolmen kuukauden vihollisuuksien jälkeen.