Merkittävä artikkeli hampaan pulpanekroosin protokollasta ennen oikomishoitoa, sen aikana ja sen jälkeen

Ehdotettu protokollarunko

Ennen oikomishoitoa

• Ota yksityiskohtainen anamneesi hammastraumoista, lukaatioista, avulsioista, kruunumurtumista, karieksesta, paikkauksista, iensairaudesta, värjäytymistä, kivusta, turvotuksesta tai aiemmista juurihoidoista. Traumahistoria on keskeinen pulpaalisen riskin arvioinnissa ennen oikomisliikkeitä .
• Aiemmin traumatisoituneet hampaat vaativat erityistä huomiota, koska pulpan elinvoimaisuuden menetys, juuriresorptio ja pulpan kanavan kalkkeutuminen ovat tunnistettuja riskejä oikomisliikkeiden aikana .
• Harkitse hampaiden tunnustelutestien (esim. kylmätestin) ja periapikaalisten röntgenkuvien ottamista ns. perustason mittauksena niille hampaille, joilla on traumahistoria, värjäytymä, oireita tai epäilyttäviä paikkauksia. Kirjallisuus korostaa juuri tämän ryhmän olevan korkeammassa riskissä .
• Selitä potilaalle, ettei oikomishoitoa yleisesti pidetä pulpanekroosin suorana aiheuttajana, mutta aiemmin vaurioituneet tai riskihampaat voivat oireilla hoidon aikana .

Oikomishoidon aikana

• Seuraa tarkemmin hampaita, joilla on aiempi trauma, värjäytymä, poikkeavat tunnustelutestit, oireita tai radiologisia muutoksia, koska traumatisoituneiden hampaiden on raportoitu olevan alttiimpia pulpan elinvoimaisuuden menetykselle, juuriresorptiolle ja pulpan kanavan kalkkeutumiselle .
• Jos hammas muuttuu kivuliaaksi, värjäytyy, siihen kehittyy turvotusta, fistelikanava (sinus tract), periapikaalinen harventuma tai toistuvat tunnustelutestit viittaavat reagoimattomuuteen, epäile pulpapatologiaa elinvoimaisuuden menetyksenä, äläkä oleta sen olevan normaali reaktio oikomisvoimiin .
• Harkitse oikomisvoiman keventämistä tai tauottamista kyseisestä hampaasta ja lähetä potilas endodontin arvioon, jos nekroosia epäillään, erityisesti aiemmin traumatisoituneissa tai muuten riskialttiissa hampaissa .
• Harvinaisina pulpaalikomplikaatioina oikomishoidon aikana on kuvattu pulpanekroosia ja pulpan oblitraatiota sekundaarisen dentiinin kautta .

Oikomishoidon jälkeen

• Arvioi uudelleen jokainen hammas, jonka väri on muuttunut, joka on oireillut tai jonka röntgen- tai tunnustelutestitulokset ovat olleet poikkeavat, koska oikomishoidon jälkeistä pulpanekroosia ja kruunun värjäytymää on kuvattu tapausselostuksissa .
• Varmista epäilty pulpanekroosi yhdistämällä kliiniset oireet, tunnustelutestit ja radiologiset löydökset sen sijaan, että luottaisit vain yhteen löydökseen. Tämä korostuu erityisesti hampaissa, joilla on aiempi trauma tai muita riskitekijöitä .
• Hoida varmistunut pulpanekroosi juurihoidolla ennen esteettisiä toimenpiteitä, kuten sisävalkaisua, kuten oikomishoidon jälkeistä pulpanekroosia kuvaavassa tapausselostuksessa esitetään .

Johtopäätös tutkimusnäytön painotuksista

• Tutkimusnäyttö on osittain painotukseltaan ristiriitaista: Consolaro & Bianco argumentoivat, ettei oikomishoito itsessään indusoi pulpanekroosia , kun taas kliiniset katsaukset korostavat, että aiemmin traumatisoituneilla hampailla on suurempi riski pulpaalisiin ongelmiin oikomisliikkeiden aikana .
• Puolustettavin tulkinta on: tavanomaiset oikomisvoimat eivät yleensä aiheuta pulpanekroosia, mutta oikomishoito voi sattua samaan aikaan pulpanekroosin kanssa tai paljastaa sen hampaissa, joilla on aiempi trauma tai muita riskitekijöitä .

Hammaslääkärien onkin tärkeää erottaa syy-seuraussuhde ajallisesta yhteensattumasta ja kohdentaa tarkempi seuranta juuri niihin potilaisiin ja hampaisiin, joiden taustalla on traumoja tai muita altistavia tekijöitä.