Merkittävä artikkeli hampaan pulpanekroosin protokollasta ennen oikomishoitoa, sen aikana ja sen jälkeen

Paras "keskeinen" artikkeli käsitteelle on Consolaron ja Biancon "There is no pulp necrosis or calcific metamorphosis of pulp induced by orthodontic treatment: biological basis", joka julkaistiin Dental Press Journal of Orthodontics -lehdessä vuonna 2018 . Kattavan kliinisen "ennen–aikana–jälkeen"-protokollan rakentamiseksi se kannattaa yhdistää artikkeliin "The orthodontic-endodontic interface: trauma and pulpal considerations", joka keskittyy traumahistoriaan ja oikomisliikkeisiin liittyviin pulpariskeihin .

Keskeiset julkaisut

• Consolaro A, Bianco Consolaro R. "There is no pulp necrosis or calcific metamorphosis of pulp induced by orthodontic treatment: biological basis." Dental Press J Orthod. 2018;23(4):36–42. DOI: 10.1590/2177-6709.23.4.036-042.oin .

  • Tämä on vahvin lähde, johon viitata, kun halutaan perustella, ettei oikomishoito normaalisti aiheuta pulpanekroosia tai pulpan kalkkeutuvaa muodonmuutosta .
  • Artikkeli selittää tämän käyttämällä pulpan fysiologiaa, mikroskopiaa, patologiaa ja erityisesti indusoituun hampaiden liikkeeseen liittyviä solu- ja kudostapahtumia .

• "The orthodontic-endodontic interface: trauma and pulpal considerations."

  • Tämä on hyödyllisempi artikkeli protokollan suunnitteluun, koska se nostaa esiin pulpan elinvoimaisuuden menetyksen, juuriresorption ja pulpan kanavan kalkkeutumisen oikomisliikkeiden pääasiallisina riskeinä aiemmin traumatisoituneissa hampaissa .
  • Se huomauttaa myös, että aiemmassa kirjallisuudessa on raportoitu yhteys oikomishoidon ja pulpanekroosin välillä hampaissa, joilla on aiempi hammastrauma .

• Tapaustutkimuksen tuki: "Necrotic Pulp With Crown Discoloration Associated With Orthodontic..."

  • Tässä tapausselostuksessa kuvataan juurihoito ja sisävalkaisu nekroottiselle pulpaalle, johon liittyi sisäinen resorptio oikomishoidon jälkeen .
  • Se on hyödyllinen esimerkki, mutta sen todistusarvo on heikompi kuin biologisen katsausartikkelin tai kliinisen rajapinnan katsauksen .

Ehdotettu protokollarunko

Ennen oikomishoitoa

• Ota yksityiskohtainen anamneesi hammastraumoista, lukaatioista, avulsioista, kruunumurtumista, karieksesta, paikkauksista, iensairaudesta, värjäytymistä, kivusta, turvotuksesta tai aiemmista juurihoidoista. Traumahistoria on keskeinen pulpaalisen riskin arvioinnissa ennen oikomisliikkeitä .
• Aiemmin traumatisoituneet hampaat vaativat erityistä huomiota, koska pulpan elinvoimaisuuden menetys, juuriresorptio ja pulpan kanavan kalkkeutuminen ovat tunnistettuja riskejä oikomisliikkeiden aikana .
• Harkitse hampaiden tunnustelutestien (esim. kylmätestin) ja periapikaalisten röntgenkuvien ottamista ns. perustason mittauksena niille hampaille, joilla on traumahistoria, värjäytymä, oireita tai epäilyttäviä paikkauksia. Kirjallisuus korostaa juuri tämän ryhmän olevan korkeammassa riskissä .
• Selitä potilaalle, ettei oikomishoitoa yleisesti pidetä pulpanekroosin suorana aiheuttajana, mutta aiemmin vaurioituneet tai riskihampaat voivat oireilla hoidon aikana .

Oikomishoidon aikana

• Seuraa tarkemmin hampaita, joilla on aiempi trauma, värjäytymä, poikkeavat tunnustelutestit, oireita tai radiologisia muutoksia, koska traumatisoituneiden hampaiden on raportoitu olevan alttiimpia pulpan elinvoimaisuuden menetykselle, juuriresorptiolle ja pulpan kanavan kalkkeutumiselle .
• Jos hammas muuttuu kivuliaaksi, värjäytyy, siihen kehittyy turvotusta, fistelikanava (sinus tract), periapikaalinen harventuma tai toistuvat tunnustelutestit viittaavat reagoimattomuuteen, epäile pulpapatologiaa elinvoimaisuuden menetyksenä, äläkä oleta sen olevan normaali reaktio oikomisvoimiin .
• Harkitse oikomisvoiman keventämistä tai tauottamista kyseisestä hampaasta ja lähetä potilas endodontin arvioon, jos nekroosia epäillään, erityisesti aiemmin traumatisoituneissa tai muuten riskialttiissa hampaissa .
• Harvinaisina pulpaalikomplikaatioina oikomishoidon aikana on kuvattu pulpanekroosia ja pulpan oblitraatiota sekundaarisen dentiinin kautta .

Oikomishoidon jälkeen

• Arvioi uudelleen jokainen hammas, jonka väri on muuttunut, joka on oireillut tai jonka röntgen- tai tunnustelutestitulokset ovat olleet poikkeavat, koska oikomishoidon jälkeistä pulpanekroosia ja kruunun värjäytymää on kuvattu tapausselostuksissa .
• Varmista epäilty pulpanekroosi yhdistämällä kliiniset oireet, tunnustelutestit ja radiologiset löydökset sen sijaan, että luottaisit vain yhteen löydökseen. Tämä korostuu erityisesti hampaissa, joilla on aiempi trauma tai muita riskitekijöitä .
• Hoida varmistunut pulpanekroosi juurihoidolla ennen esteettisiä toimenpiteitä, kuten sisävalkaisua, kuten oikomishoidon jälkeistä pulpanekroosia kuvaavassa tapausselostuksessa esitetään .

Johtopäätös tutkimusnäytön painotuksista

• Tutkimusnäyttö on osittain painotukseltaan ristiriitaista: Consolaro & Bianco argumentoivat, ettei oikomishoito itsessään indusoi pulpanekroosia , kun taas kliiniset katsaukset korostavat, että aiemmin traumatisoituneilla hampailla on suurempi riski pulpaalisiin ongelmiin oikomisliikkeiden aikana .
• Puolustettavin tulkinta on: tavanomaiset oikomisvoimat eivät yleensä aiheuta pulpanekroosia, mutta oikomishoito voi sattua samaan aikaan pulpanekroosin kanssa tai paljastaa sen hampaissa, joilla on aiempi trauma tai muita riskitekijöitä .

Hammaslääkärien onkin tärkeää erottaa syy-seuraussuhde ajallisesta yhteensattumasta ja kohdentaa tarkempi seuranta juuri niihin potilaisiin ja hampaisiin, joiden taustalla on traumoja tai muita altistavia tekijöitä.