Miksi 45 institutionaalista sijoittajaa varoittaa EU-johtajia puuttumasta päästökauppaan ennen kesän 2026 huippukokouksia?

Keitä vetoomuksen takana on?

Kesäkuun 10. päivänä 2026 joukko 45 suurta institutionaalista sijoittajaa, jotka hallinnoivat yhteensä 11,4 biljoonan euron varoja, julkisti yhteisen kannanoton. Aloitteen johdossa ovat YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet (PRI) ja Institutionaalisten sijoittajien ilmastoryhmä (IIGCC). Mukana on myös YK:n koolle kutsuma Net-Zero Asset Owner Alliance (NZAOA) . Vetoomus on osoitettu EU-johtajille ennen kesäkuun 2026 Eurooppa-neuvoston huippukokousta ja heinäkuun 2026 päästökaupan (ETS) lainsäädännön tarkastelua .

Mitä sijoittajat vaativat?

Viesti Brysseliin on yksiselitteinen. Sijoittajien keskeiset vaatimukset ovat:

• Säilyttäkää vahva ja ennustettava EU:n päästökauppa (ETS). Järjestelmää ei tule laimentaa, heikentää eikä purkaa .
• Kehittäkää hiilimarkkinaa, älkää vesittäkö sitä. ETS:n tulee pysyä Euroopan ilmastopolitiikan keskipilarina, ja sitä on täydennettävä täsmätoimilla teollisuuden tukemiseksi .
• Ottakaa käyttöön tukitoimia, jotka keskittyvät sähköverkkojen rakentamiseen, sähköistämisen infrastruktuuriin ja puhtaan teknologian rahoitukseen. Näissä ovat teollisuuden todelliset pullonkaulat .
• Välttäkää impulsiivisia suoria interventioita, jotka horjuttaisivat markkinan perusteita. Vuoden 2022 energiakriisin aikaisista virheistä on otettava opiksi .

Miksi päästökaupan heikentäminen on sijoittajista järjetöntä?

Sijoittajat perustelevat kantaansa kolmella keskeisellä syyllä:

1. ETS on investointivarmuuden kivijalka. Vahva ja ennustettava hiilen hinta mahdollistaa mittavat, vuosikymmenten päähän ulottuvat panostukset puhtaaseen teollisuuteen. Järjestelmän heikentäminen tuhoaisi investointien kannattavuuslaskelmat juuri niiltä teknologioilta, joita Eurooppa tarvitsee pysyäkseen kilpailukykyisenä .
2. Syyllisten osoittaminen päästökaupalle on virheellistä. Tutkimustieto osoittaa, että eurooppalaista teollisuutta kurittavat ensisijaisesti fossiilisen energian korkea hinta – eivät hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu . Ilmastopolitiikan syyttäminen on paitsi asiavirhe, myös haitallista .
3. Markkinoiden luottamus on jo valmiiksi hauras. Poliittiset signaalit päästökaupan mahdollisesta purkamisesta pudottivat päästöoikeuden (EUA) hinnan 90 eurosta tammikuussa 2026 jopa 67 euroon maaliskuussa 2026. Tällainen heilunta romuttaa vakaan hintasignaalin, jota sijoittajat tarvitsevat .

Panokset yksityisille investoinneille

• Pääomien ohjautuminen puhtaaseen teollisuuteen. Koko liiketoimintamalli teräksen, sementin, kemikaalien, lasin ja alumiinin kaltaisten perussektoreiden päästövähennyksille nojaa uskottavaan pitkän aikavälin hiilen hintakehitykseen. ETS:n vesittäminen pysäyttäisi nämä investoinnit .
• Päästöhuutokauppojen tuotot. Järjestelmä tuottaa vuosittain miljardeja euroja, joilla rahoitetaan puhtaan teollisuuden investointeja. Markkinan laimentaminen vähentäisi näitä julkisia tuloja juuri silloin, kun niitä eniten tarvitaan .
• Uusien strategisten teknologioiden kilpailukyky. Eurooppa tavoittelee johtoasemaa akuissa, elektrolyysereissä, verkkoteknologioissa ja puhtaassa energiantuotannossa. Nämä sektorit tarvitsevat vahvan hiilisignaalin pärjätäkseen kilpailussa .
• Järjestelmän uskottavuus. Ad hoc -interventiot rapauttaisivat investointivarmuuden ja rankaisisivat yrityksiä, jotka ovat jo sitoneet pääomia päästövähennyksiin .

Euroopan kilpailukyvyn todelliset jarrukahvat

Sijoittajien ja yli sadan muun yrityksen ja toimialajärjestön mukaan ETS ei ole Euroopan kilpailukyvyn rapautumisen syy. He listaavat todelliset rakenteelliset ongelmat näin :

• Fossiiliriippuvuuden nostamat energiakustannukset. Euroopan sähkön ja kaasun hinnat ovat rakenteellisesti korkeammat kuin useimmilla kilpailija-alueilla. Tämä kuilu on ollut olemassa jo ennen energiakriisiä ja pahentunut entisestään .
• Ali-investoinnit sähköverkkoihin ja sähköistämisen infrastruktuuriin. Riittämätön verkkokapasiteetti, hidas luvitus ja siirtoinfrastruktuurin puute jarruttavat teollisuuden sähköistämistä .
• Sääntelyn pirstaleisuus ja hidas luvitus. Puhtaan energian ja teollisuushankkeiden monimutkaiset ja hitaat hyväksymisprosessit ovat iso este .
• Globaali tukien ja kaupan epäsymmetria. Eurooppa kamppailee sellaisten toimijoiden kanssa, joilla on käytössään massiivisia teollisuuden tukia (kuten USA:n Inflation Reduction Act ja Kiinan valtiontuki), mutta vastaavia työkaluja EU:lta puuttuu .
• Oman puhtaan teknologian rahoitusvälineen puute. EU:lta puuttuu riittävän suuri ja helposti saavutettava julkinen rahoitusmekanismi, jolla voitaisiin poistaa yksityisten investointien riskejä pioneerihenkisissä teollisuuden päästövähennyshankkeissa .

Sijoittajien vetoomus kiteyttää tilanteen selkeästi: "Sen sijaan, että keskityttäisiin taloudellisen rapautumisen rakenteellisiin syihin – fossiilikaasun nostamiin energianhintoihin, puutteelliseen infrastruktuuriin ja hitaaseen luvitukseen – osa kohdistaa syytökset aiheettomasti päästökauppaan" .