Miksi öljy ei maksa yli sataa dollaria, vaikka maailman suurin tarjontashokki on käynnissä?

Pohjanmeren Brent-laatu kävi huhtikuussa 138 dollarissa barrelilta, kun Iranin ja lännen välinen konflikti oli tyrehdyttänyt Hormuzin salmen kautta kulkevan öljyn lähes kokonaan. Kyseessä on Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan ”maailman öljymarkkinoiden historian suurin tarjontahäiriö” – noin 14 miljoonaa barrelia Persianlahden tuotantoa katosi päivittäisestä tarjonnasta. Silti raakaöljy on nyt valunut noin 95–110 dollarin vaihteluvälille ja käynyt toistuvasti alle sadan dollarin, mikä tuntuu paradoksilta. Selitys alkaa Pekingistä.

Yhdysvaltain energiaministeri Chris Wright maalasi tiistaina Atlantic Councilin Global Energy Forumissa Washingtonissa realistisen kuvan palautumisesta. Salmen kautta kulkeva laivaliikenne on toki lisääntynyt ”erittäin merkittävästi”, mutta Wrightin sanoin kestää ”useita kuukausia” ennen kuin energiavirrat palautuvat normaalille tasolle – edes herkän tulitauon oloissa, eikä lopullista sopimusta Iranin kanssa ole saavutettu . Lisäksi Wright huomautti, ettei kyse ole vain öljystä ja kaasusta, vaan esimerkiksi rikin, heliumin ja voiteluaineiden globaaleista toimitusketjuista .

Samalla Wright myönsi, etteivät energiakustannukset ole vielä nousseet tarpeeksi korkealle pakottaakseen merkittävää kysynnän tuhoutumista – ekonomistien termiä käyttäen ”demand destruction” . Tämä maltillisuus syntyy kolmesta väliaikaisesta tekijästä.

Kiinan romahtanut tuonti: neljän miljoonan barrelin puskuri

Hintojen suurin yksittäinen jarru on Kiina. Maailman suurin raakaöljyn tuoja on leikannut merikuljetukset Kpler-tietoyhtiön mukaan toukokuussa noin 6,7 miljoonaan barreliin päivässä – alimmilleen vuosikymmeneen . Ennen sotaa Kiinan päivittäiset tuontimäärät pyörivät noin 11 miljoonassa barrelissa . Tämä noin 4 miljoonan barrelin päivävajaus on kuin puskuri, joka on imenyt valtaosan Lähi-idän tuotantomenetyksistä ja suojellut öljymarkkinoita paljon pahemmalta hintashokilta . Société Généralen analyytikot pitävät Kiinan tavattoman rajua kysyntäleikkausta kaikkein voimakkaimpana hinnankorotuksia rajoittavana tekijänä .

Kiinan vetäytyminen ei ole sattumaa, vaan osittain harkittua. Maa on turvautunut valtaviin kotimaisiin varastoihinsa – arviolta noin 1,4 miljardin barrelin puskuriin, jonka turvin se selviäisi kuusi kuukautta ilman Lähi-idän tuontia – sen sijaan, että se olisi metsästänyt kalliita spot-lasteja. Samalla kiinalaiset jalostamot ovat leikanneet tuotantoaan rajusti; niiden läpivirtaus on pudonnut vuodentakaiseen verrattuna noin 1,8 miljoonaa barrelia päivässä .

Strategiset reservit: määräaikainen tarjontasilta

Yhdysvallat on sitoutunut vapauttamaan strategisista öljyvarastoistaan (SPR) 172 miljoonaa barrelia, ja tämä nelisen kuukautta kestävä purku on parhaillaan käynnissä . Myös Kiinan arvellaan hiljaisesti pumppaavan strategisia varastojaan kotimarkkinoille. Energia-analyytikko Rory Johnstonin mukaan juuri tämä selittäisi hintojen yllättävän tasaisen kehityksen nykyisessä myllerryksessä . Yhdessä nämä koordinoidut purkutoimet ovat tuoneet markkinoille riittävästi uutta tarjontaa estääkseen hintojen karkaamisen, vaikka tuotanto Persianlahdella on yhä kiinni .

IEA orkestroi jäsenmaidensa kanssa historian suurimman, 400 miljoonan barrelin yhteispurun hätävarastoista, mutta tämä maaliskuun puolivälissä julkistettu uutinen ei vielä tuolloin heti laskenut hintoja .

Miksi asiantuntijat uskovat tämän tyyneyttä kestävän vain hetken

Öljymarkkinoiden nykyinen tasapaino on pettävän hauras. Brent-laatu on pysytellyt kapeassa, noin 95–110 dollarin haarukassa eikä ole ampaissut yli 150 dollarin . Mutta jokainen tämän hintatason tukeva pilari on väliaikainen:

• Kiinan tuontileikkauksia voi perua. Heti kun Kiinan talous saa vauhtia tai varastotasot koetaan liian alhaisiksi, paluu markkinoille voi aiheuttaa äkillisen ja jyrkän hintapiikin .
• Strategiset reservit eivät ole pohjattomia. Yhdysvaltain ja muiden maiden hätävarastot eivät pysty ylläpitämään nykyisiä purkunopeuksia loputtomiin .
• Aitoa kysynnän tuhoutumista ei ole tapahtunut. Wright itsekin totesi, etteivät kustannukset ole nousseet niin korkeiksi, että ne pakottaisivat kulutusta alas. Tämä tarkoittaa, että nykyinen hintakatto lepää täysin teknisten korjaustoimien, ei aidon markkinatasapainon varassa .

Kuten eräs analyytikko asian kiteytti: ”Ehtyvät reservit todennäköisesti nostavat hintoja pitkällä aikavälillä.”

Maailma elää tällä hetkellä lainatulla ajalla – ja lainatuilla tynnyreillä.