Soveltamalla tätä samaa skaalauslakia astrofysikaalisiin kohteisiin, joissa in situ -mittaukset ovat mahdottomia, mallia voidaan käyttää arvioimaan elektronien maksimienergioita paljon suuremmissa shokkijärjestelmissä.
Ennustetut korkeat elektronienergiat supernovajäänteiden shokeille ovat laajasti linjassa SN 1006:n havaintojen kanssa. Kyseisestä supernovajäänteestä mitattu röntgen-synkrotronisäteily osoittaa, että sen shokki kiihdyttää elektroneja jopa noin 100 TeV:n energioihin asti. Supernovajäänteiden shokkeja pidetäänkin yleisesti yhtenä tärkeimmistä ehdokkaista galaktisten kosmisten säteiden lähteeksi ainakin "polven" (knee) energiatasolle (~3 × 10¹⁵ eV) asti.
Tutkijoiden tulkinta on, että esišokkiin tai shokkiin liittyvä hiukkaskiihdytysmekanismi saattaa toimia hyvin erilaisissa törmäyksettömissä shokkiympäristöissä aina planeettojen keulashokeista supernovajäänteisiin. Tämä tarkoittaa, että sama perusfysiikka, jota Juno havainnoi Jupiterilla, voisi selittää, miten hiukkaset kiihdytetään kosmisten säteiden energioihin suuremmissa astrofysikaalisissa järjestelmissä.
Planeettashokeista johdetun skaalaussuhteen laajentaminen supernovajäänteisiin perustuu edelleen ekstrapolaatioon, sillä avaruusluotaimet eivät voi tehdä suoria mittauksia näissä kaukaisissa kohteissa. Yhteensopivuus SN 1006:sta pääteltyjen elektronienergioiden kanssa tekee skaalauslaista uskottavan, mutta sitä tulisi pitää ennen kaikkea tukevana todisteena pikemminkin kuin suorana mittauksena kiihdytysprosessista supernovajäänteissä.
Comments
0 comments