IRGC:n vastaus oli nopea ja monesta suunnasta tuleva, ja se ajoittui 2.–3. kesäkuuta. Tehran kuvaili kaikkien toimiensa olleen suoraa kostoa Qeshmin iskuista ja Yhdysvaltain väitetystä hyökkäyksestä iranilaista tankkeria vastaan.
Symbolisesti merkittävin hyökkäys kohdistui Yhdysvaltain 5. laivaston päämajaan Bahrainissa. IRGC:n ilmavoimat ilmoitti iskeneensä päämajaan, yhdysvaltalaiseen ilmatukikohtaan ja helikoptereihin sekä ohjuksilla että droneilla . Väitteen mukaan tämä oli vastaus Yhdysvaltain iskuun IRGC:n viestintätornia vastaan Qeshmin saarella
.
CENTCOM kiisti väitteen jyrkästi. Yhdysvaltain armeijan mukaan kolme Bahrainia kohti laukaistua iranilaisohjusta torjuttiin yhdysvaltalais-bahrainilaisten ilmapuolustusjoukkojen toimesta . CENTCOM kutsui virallisessa lausunnossaan IRGC:n väitteitä onnistuneesta iskusta 5. laivaston päämajaan "valheellisiksi"
.
Samanaikaisesti Iran laukaisi useita ballistisia ohjuksia kohti Kuwaitia. Tämä hyökkäys vaikutti epäonnistuneen teknisesti vielä pahemmin. CENTCOM raportoi kahden Kuwaitiin tarkoitetun ohjuksen "putoavan ennenaikaisesti tai hajonneen matkalla" . Lopulta yksikään Iranin tässä aallossa laukaisemista ohjuksista ei saavuttanut kohdettaan, eikä yksikään yhdysvaltalainen sotilas loukkaantunut
.
Erillisessä, mutta koordinoidussa merioperaatiossa IRGC:n laivasto ilmoitti osuneensa risteilyohjuksella yhdysvaltalaiskytköksiseen alukseen nimeltä Panaya . IRGC kertoi tämän olleen kosto siitä, mitä se kutsui Yhdysvaltain ilmaiskuksi iranilaista öljytankkeria vastaan lähellä Hormuzinsalmea – iskun, jonka väitettiin vaurioittaneen tankkerin konehuonetta
. IRGC tunnisti Panayan "amerikkalais-sionistiseksi" alukseksi ja varoitti, että kaikkiin uusiin Hormuzinsalmen turvallisuuden häirintäyrityksiin vastattaisiin ankarasti
.
Sekaannusta lisäsi päivää aiemmin, 1. kesäkuuta, IRGC:n ilmoitus, jossa se otti vastuun risteilyohjusiskusta panamalaislippuiseen konttialus MSC Sariska V:hen lähellä Umm Qasria, Irakia . Varhaiset tutkimukset kuitenkin viittasivat siihen, että aluksella tapahtunut räjähdys johtui sisäisestä mekaanisesta viasta, ei ohjuksesta. Miehistön kerrottiin selvinneen vahingoittumattomana, mikä asettaa IRGC:n väitteet kyseenalaiseksi
.
Sotilaalliset iskut tapahtuvat samaan aikaan, kun taustalla on käynnissä vakavin diplomaattinen yritys lopettaa laajempi vuoden 2026 Iranin sota. Pakistan ja Qatar ovat toimineet pääsovittelijoina kuljettaen ehdotuksia Washingtonin ja Teheranin välillä .
Toukokuun loppuun mennessä neuvottelijat olivat saaneet aikaan luonnoksen 60 päivän aiejulistuksesta, jonka tarkoituksena oli jäädyttää konflikti ja rakentaa luottamusta. Ehdotettu sopimus odotti 28. toukokuuta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin lopullista hyväksyntää ja sisälsi keskeisinä ehtoinaan :
Edistyksestä huolimatta sopimusta ei ollut saatu lopullisesti maaliin. Teheran kiisti julkisesti 29. toukokuuta, että mitään lopullista jatkosopimusta olisi allekirjoitettu, vaikka raportit kertoivatkin luonnoksen odottavan enää presidentti Trumpin allekirjoitusta . Kesäkuun 2.–3. päivän iskut rikkovat tämän orastavan aselevon henkeä vastaan ja paljastavat diplomaattisen polun syvän haurauden. Se, että tulitusta jatketaan aktiivisten diplomaattikeskustelujen aikana, osoittaa miten molempien osapuolten kovan linjan kannattajat voivat suistaa sopimuksen raiteiltaan ennen kuin sitä on edes allekirjoitettu.
Kesäkuun 2.–3. päivän tapahtumat korostavat syvää ja ennalta arvattavaa kuilua Iranin väitteiden ja Yhdysvaltain taistelukenttäraporttien välillä. IRGC:n narratiivi keskittyy onnistuneisiin ja kostoa toteuttaviin iskuihin, jotka viestivät voimaa ja päättäväisyyttä. Yhdysvaltain narratiivi puolestaan korostaa Iranin hyökkäysten täydellistä epäonnistumista ja tuo esiin amerikkalaisten ja liittoutuneiden ilmapuolustuksen tehokkuuden. Koska riippumaton todentaminen on aktiivisella sota-alueella lähes mahdotonta, täysi totuus jää kiistanalaiseksi. Vaarallinen toiminnan ja reaktion kierre on kuitenkin kiistaton tosiasia.
Comments
0 comments