Ternus on johtanut Applen laitteistotekniikan organisaatiota ja työskennellyt muun muassa iPhonen, iPadin, Macin, Apple Watchin, AirPodsin ja Vision Pron parissa. Tausta viittaa strategiaan, jossa tekoäly nähdään ennen kaikkea sirujen, käyttöjärjestelmien, antureiden ja käyttökokemuksen yhteisenä kokonaisuutena.
Käytännössä painopiste voi siirtyä entistä enemmän seuraaviin alueisiin:
Tämä on eri asia kuin tekoälyyn perustuvan pilviliiketoiminnan rakentaminen Applen päätuotteeksi. Reutersin mukaan analyytikot odottavat Applen keskittyvän tekoälyn tuomiseen olemassa oleviin laitteisiin yhden täysin uuden, erillisen tekoälytuotteen sijaan.
Applen valtava laitekanta on tässä mallissa merkittävä etu. Yhtiö kertoi aktiivisia laitteita olevan yli 2,5 miljardia, mikä tarjoaa poikkeuksellisen laajan väylän ohjelmisto-ominaisuuksien ja palveluiden jakeluun. Jakelu ei kuitenkaan yksin riitä strategiaksi. Tekoälyn on toimittava luotettavasti eri laitesukupolvilla ja markkinoilla ilman, että yksityisyys, nopeus tai helppokäyttöisyys kärsii.
Nettokassaneutraaliuden tavoitteesta luopuminen on lisännyt spekulaatioita siitä, että Apple voisi tehdä aiempaa suurempia yritysostoja sen sijaan, että se luottaisi lähes kokonaan omaan tuotekehitykseensä ja pieniin yrityskauppoihin. Ternusin aikana suuri yritysosto olisi järkevin silloin, jos se täyttäisi jonkin täsmällisen osaamisaukon ja sopisi Applen tuotekarttaan.
Mahdollisia kohteita voisivat olla esimerkiksi teknologiat tai tiimit, jotka liittyvät:
Applen kiinnostuksesta tekoälylaitteiston vahvistamiseen on jo viitteitä. Reuters kertoi yhtiön lähestyneen sirualan startup-yrityksiä mahdollisten yritysostojen kartoittamiseksi. Tavoitteena olisi vahvistaa tekoälykuormia käsitteleviä palvelinsiruja. Kyse on kuitenkin merkistä kiinnostuksesta, ei vahvistuksesta, että kauppa toteutuu.
Suuret yritysostot sisältävät myös huomattavia riskejä. Applen pitäisi sovittaa ulkopuolinen teknologia tiukasti hallittuun laite- ja ohjelmistoekosysteemiinsä, pitää avainhenkilöt yhtiössä ja selvitä viranomaistarkasteluista. Kauppa, joka tuo uutta teknologiaa mutta hidastaa tuotekehityksen tahtia, voisi tuhota arvoa sen sijaan, että loisi sitä.
Uuden strategian välitön mittari on Apple Intelligence -kokonaisuuden ja Sirin toteutus. Uudistetun Sirin käyttöönotto on viivästynyt, ja Apple on tukeutunut osassa tekoälyominaisuuksistaan ulkopuoliseen teknologiaan. Tämä on herättänyt kysymyksiä yhtiön lähestymistavasta. Apple on myös osoittanut olevansa valmis käyttämään kilpailijoiden teknologiaa, jos se on tarpeen: Reutersin mukaan yhtiö on tehnyt Googlen kanssa sopimuksen Gemini-mallien hyödyntämisestä Sirin kehittämisessä.
Ternusin ei välttämättä tarvitse rakentaa maailman suurinta yleiskäyttöistä tekoälymallia. Hänen on kuitenkin saatava käyttökokemus tuntumaan yhtenäiseltä ja luotettavalta. Tekoälyjulkistukset on muutettava arjen tehtävissä hyödyllisiksi ominaisuuksiksi, jotka toimivat Applen tuotevalikoimassa ja täyttävät yhtiön yksityisyyslupauksen.
Myöhään julkaistu ominaisuus voi menestyä, jos se on saapuessaan selvästi kilpailijoita parempi. Epäluotettava ominaisuus puolestaan voi heikentää käyttäjien luottamusta ja kääntää Applen tiiviin integraation vahvuudesta rajoitteeksi.
Cook jatkaa Applella toimeenpanevana hallituksen puheenjohtajana, ja yhtiö on kuvannut seuraajavalintaa pitkän aikavälin suunnittelun tulokseksi. Hänen mukanaolonsa tekee talouskurin nopeasta hylkäämisestä epätodennäköisempää, vaikka puheenjohtajan vaikutusvallan ja toimitusjohtajan operatiivisen vastuun tarkat rajat ovatkin merkityksellisiä.
Ternus näyttääkin perivän tehtävän, jossa uudistumista odotetaan vakiintuneiden reunaehtojen sisällä. Apple voi lisätä investointeja, mutta samalla sen on vaadittava niiltä näkyviä tuloksia tuotteiden laadussa, laitepäivityksissä, palveluiden käytössä tai käyttäjien sitoutumisessa ekosysteemiin.
Tasapaino on erityisen tärkeä, koska tekoälyinvestoinnit voivat painaa katteita ennen kuin ne tuottavat näkyvää liikevaihtoa. Applen on ratkaistava, kuinka paljon lyhyen aikavälin tuloksesta se on valmis vaihtamaan kyvykkyyksiin, joiden kypsyminen voi viedä vuosia.
Todellisen strategiamuutoksen selkeimmät merkit näkyvät toiminnassa, eivät puheissa:
Applen suurin mahdollisuus on rakentaa omaleimainen tapa erottua tekoälyssä. Yhtiön ei välttämättä tarvitse julkaista ensimmäistä tai suurinta mallia, jos se pystyy tarjoamaan tekoälyllä vahvistetun käyttökokemuksen, jota on vaikea kopioida ilman Applen laitteiston, ohjelmiston, omien sirujen ja valtavan jakelukanavan yhdistelmää.
Vaarana on kallis välimuoto: Apple voi käyttää tarpeeksi rahaa katteiden heikentämiseen, mutta silti liian vähän kuroakseen umpeen teknologista etumatkaa. Ternusin haaste on tehdä Applen kurinalaisuudesta tekoälyaikana kilpailuetu – ei perustelua sille, että yhtiö etenee liian hitaasti.