Milloin nuoren sosiaalisen median käyttö muuttuu ongelmalliseksi?

Runsas käyttö ei ole sama asia kuin ongelmallinen käyttö

Ero on tärkeä. Pelkkä aikaraja voi jättää vakavan ongelman huomaamatta, kun taas jokaisen pitkän käyttöjakson tulkitseminen haitalliseksi voi synnyttää turhaa riitaa ja peittää alleen somen myönteiset puolet.

Merkit, joihin kannattaa tarttua

Yksittäistä tekoa olennaisempia ovat toistuvat muutokset. Huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi seuraaviin:

• pakonomainen päivitysten tai tykkäysten, putkien, katselukertojen ja viestien tarkistaminen;
• lisääntyvä ulkonäkövertailu, kuvien muokkaaminen, tyytymättömyys omaan kehoon tai paine julkaista;
• vierityksen jälkeinen häpeä, ahdistus, viha, suru, yksinäisyys tai riittämättömyyden tunne;
• muiden hyväksynnän hakeminen alkaa määrittää itsetuntoa tai identiteettiä;
• salailu, toistuvat riidat, univaje, väliin jäävät ateriat tai koulunkäynnin vaikeudet;
• vetäytyminen ystävistä, harrastuksista ja muista kiinnostuksenkohteista;
• voimakas ahdistus yhteyden katketessa, kyvyttömyys lopettaa tai käytön jatkaminen tunnistetuista haitoista huolimatta.

Merkit ovat kutsu uteliaisuuteen, eivät valvontaan tai syyttelyyn. Käyttäjää sitovat ominaisuudet ja kuratoitu sisältö on yhdistetty pakonomaiseen päivittämiseen, unihäiriöihin, ahdistukseen ja masennukseen, vaikka vaikutukset vaihtelevat huomattavasti yksilöittäin.

Mitä vanhemmat ja muut läheiset voivat tehdä?

Aloita yhteisellä tilannekatsauksella

Puhelimen takavarikoinnin tai muiden nuorten ruutuaikaan vertaamisen sijaan keskustelu kannattaa aloittaa esimerkiksi näin:

• ”Mistä pidät somessa eniten?”
• ”Mitkä tilit tai keskustelut saavat sinut voimaan huonommin?”
• ”Milloin puhelinta on vaikeinta laskea pois?”
• ”Mikä tekisi tauon pitämisestä helpompaa?”

Tavoitteena on selvittää, liittyykö ongelma alustaan, sisältöön, käyttöajankohtaan, johonkin täyttymättömään tarpeeseen vai näiden yhdistelmään.

Rakentakaa rutiinit yhdessä

Perheen yhteiseen mediasuunnitelmaan voi kuulua puhelimettomat ruokailut, laitteiden lataaminen yön ajaksi makuuhuoneiden ulkopuolella, rauhoitetut ajat läksyille ja unelle, ilmoitusten rajoittaminen sekä suunnitelman säännöllinen tarkistaminen. Säännöt tuntuvat uskottavammilta, kun myös aikuiset noudattavat niitä kohtuullisen yhdenmukaisesti.

Nuorta voi auttaa muokkaamaan omaa syötettään: vertailua ruokkivia tilejä voi mykistää tai lopettaa niiden seuraamisen, ja mahdollisuuksien mukaan voi käyttää seurattujen tilien tai aikajärjestyksen mukaista syötettä. Häirintää voi estää ja ilmoittaa, ja tarpeettomat ilmoitukset tai näkyvät suosiomittarit voi kytkeä pois, jos palvelu tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Älä vain poista – tarjoa tilalle muuta

Puhelimen pois ottaminen ei yksin ratkaise yksinäisyyttä, ahdistusta, kiusaamista tai identiteettiin liittyvää kuormitusta. Liikunnan, taiteen, kerhojen, vapaaehtoistoiminnan, ulkoilun ja kasvokkaisten ystävyyssuhteiden on oltava nuorelle aidosti mahdollisia, kohtuuhintaisia ja kiinnostavia vaihtoehtoja.

Jos paha olo tai toimintakyvyn heikkeneminen jatkuu, mukaan kannattaa ottaa koulukuraattori, koulupsykologi, perusterveydenhuollon ammattilainen tai nuorten mielenterveyspalvelu. Tuen tulisi kohdistua nuoren laajempiin tarpeisiin eikä kohdella puhelinta ainoana syynä.

Koulujen tehtävä ei ole vain laskea puhelinminuutteja

Koulut voivat käsitellä sosiaalisen median hyvinvointia osana opiskeluhuoltoa ja tavallisia hyvinvointikeskusteluja. Henkilökunnan kannattaa kysyä unesta, vertaissuhteiden ristiriidoista, verkkokiusaamisesta, ulkonäkövertailusta ja kyvystä irrottautua – ei vain ruutuajan kokonaismäärästä.

Toimiva koulun tuki sisältää esimerkiksi:

• luottamuksellisen pääsyn keskusteluapuun ja selkeät ohjauspolut pitkittyneessä pahassa olossa, kiusaamisessa, kehonkuvaan tai syömiseen liittyvissä huolissa sekä itsensä vahingoittamisen riskissä;
• käytännön opetusta manipuloivasta suunnittelusta, mainonnasta, yksityisyydestä, suostumuksesta, lähteiden tarkistamisesta, ilmoittamisesta ja estämisestä;
• taitoja käsitellä vertailua ja tunteita, toimia sivustakatsojana sekä selvittää verkkoriitoja;
• ohjattuja keskusteluja oppilaiden ja perheiden kanssa pelotteluun perustuvien tilaisuuksien sijaan;
• oppilaiden osallistumista puhelin-, hyväksyttävän käytön ja ilmoituskäytäntöjen laatimiseen.

American Psychological Association (APA) suosittelee sosiaalisen median lukutaitoon liittyvää opetusta jo ennen käytön aloittamista sekä nuoren kehitystasoon sopivaa ohjausta ja seurantaa.

Puhelinrajoitukset voivat auttaa suojaamaan oppimista, mutta niiden ei pidä antaa ymmärtää, että kaikki verkossa tapahtuva yhteydenpito olisi haitallista. Some voi tarjota vertaistukea ja yhteisöllisyyttä erityisesti nuorille, jotka ovat eristyksissä tai kohtaavat vastoinkäymisiä offline-elämässään.

Myös alustojen ja viranomaisten on kannettava vastuunsa

Perheet eivät voi kantaa koko vastuuta, jos alustat on suunniteltu maksimoimaan käyttäjän sitoutuminen. Yhdysvaltain Surgeon General nostaa esiin muun muassa push-ilmoitukset, automaattisen toiston, loputtoman vierityksen, näkyvät suosiomittarit ja käyttäjätietoihin perustuvat suositukset ominaisuuksina, jotka voivat lisätä liiallista käyttöä ja vaikeuttaa käyttäytymisen säätelyä.

Alaikäisiksi tiedettyjen tai todennäköisesti arvioitujen käyttäjätilien kohdalla turvallisempi suunnittelu voisi tarkoittaa seuraavaa:

• automaattinen toisto, loputon vieritys ja käyttöön houkuttelevat push-ilmoitukset pois päältä oletusarvoisesti;
• selkeät lopettamista tukevat merkit, vaihtoehtoinen aikajärjestyksessä etenevä syöte ja toimivat muistutukset tauoista;
• tykkäysten, seuraajamäärien, putkien ja katselukertojen piilottaminen oletusarvoisesti tai niiden helppo poistaminen näkyvistä;
• sellaisten suositusjärjestelmien rajoittaminen, jotka vahvistavat itsensä vahingoittamiseen, syömishäiriöihin, seksualisoituun, vihamieliseen tai äärimmäiseen sisältöön ohjaavia ketjuja;
• ei-personoidun syötteen tarjoaminen ja riippumattomat riskitarkastukset;
• ilmoittamisen, estämisen, yksityisyysasetusten ja ihmisen käsittelyyn eskaloinnin tekeminen helpoksi ja toimivaksi;
• riippumattomille tutkijoille ja viranomaisille yksityisyyttä suojaava pääsy tietoihin, joita tarvitaan nuoriin kohdistuvien haittojen ja suojatoimien tehokkuuden arvioimiseksi.

Näin vastuuta siirretään osittain lapsilta ja vanhemmilta niille järjestelmille, jotka vaikuttavat siihen, mitä nuoret näkevät ja kuinka pitkään he pysyvät palvelussa.

Miksi kattava ikäraja ei yksin ratkaise ongelmaa?

Kaikille samaan ikään perustuva kielto voi vähentää joidenkin lasten altistumista haitalliselle sisällölle. Samalla se voi viedä tukea, tietoa ja yhteisöjä nuorilta, jotka saavat verkosta tärkeää yhteyttä muihin. Kielto ei myöskään välttämättä korjaa haitallista suunnittelua, puutteellista valvontaa tai vaarallista sisältöä.

Kestävämpi ratkaisu on asteittainen ja nuorten oikeuksia kunnioittava: ikään ja kehitystasoon sopivat suojat, turvallisemmat oletusasetukset, kohdennettu tuki niille, joiden toimintakyky kärsii, johdonmukainen digilukutaito sekä yhteiset toimintatavat kodeissa, kouluissa, nuorisopalveluissa, terveydenhuollossa ja alustoilla.

Edistystä ei pitäisi mitata vain sillä, vähenevätkö ruutuun käytetyt minuutit. Olennaisempia mittareita ovat parempi uni, hyvinvointi, turvallisuus, yhteenkuuluvuus, oppiminen, osallistuminen offline-elämään ja nuoren kyky päättää itse, milloin yhteys katkaistaan.