Maastopalojen savu uhkaa pyyhkiä pois puhtaamman ilman saavutukset

Tehtaiden, energiantuotannon ja liikenteen päästövähennykset voivat parantaa arjen ilmanlaatua. Samalla kuumuus, kuivuus ja maastopalot synnyttävät vaikeammin hallittavan saastelähteen: savun. Hienojakoinen savuhiukkaspäästö voi kulkeutua satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän, ja lämpö sekä auringonvalo edistävät haitallisen alailmakehän otsonin muodostumista. Siksi paikallinen päästökehitys ei enää yksin kerro, kuinka puhdasta ilmaa ihmiset käytännössä hengittävät.2250

Kuumuus ja palot voivat kääntää kehityksen

Maastopalot tuottavat suuria määriä pienhiukkasia eli PM2.5-hiukkasia sekä kaasuja, joista voi muodostua alailmakehän otsonia. PM2.5 tarkoittaa hiukkasia, joiden halkaisija on enintään 2,5 mikrometriä. Ne voivat kulkeutua syvälle keuhkoihin ja päästä verenkiertoon.5152

Kuumuus pahentaa tilannetta kahdella tavalla. Se kuivattaa kasvillisuutta ja voi voimistaa palosäätä, mutta myös nopeuttaa otsonia muodostavaa ilmakehän kemiaa. Kyse ei ole yläilmakehän suojaavasta otsonikerroksesta, vaan hengitysilman lähellä muodostuvasta epäpuhtaudesta. Paloista vapautuvat lähtöaineet voivat synnyttää otsonia myös kaukana palopaikasta, savun kulkeutuessa alavirtaan.52

Savu ei myöskään jää paloalueelle. Copernicus seurasi Kanadan maastopalojen savuvanoja Pohjois-Atlantin yli vuonna 2025: savua kulkeutui Etelä-Eurooppaan, Välimerelle, Azoreille ja Luoteis-Eurooppaan.17 Kaupunki voi siis kohdata vakavan savujakson, vaikka sen omat päästöt olisivat laskussa.

Savun terveysvaikutukset näkyvät erityisesti hengityksessä

Vahvin tutkimusnäyttö koskee hengitysterveyttä. Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi yhdisti maastopaloperäisen PM2.5-altistuksen samana päivänä lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen, hengitystiesairauksien vuoksi tehtyihin sairaalahoitoihin ja päivystyskäynteihin. Aiemmissa katsauksissa näyttö on ollut johdonmukaista myös astman ja keuhkoahtaumataudin pahenemisesta; lisäksi näyttö hengitystieinfektioista ja kuolleisuudesta on vahvistunut.3436

Keskeiset johtopäätökset ovat nämä:

• Savu ei ole vain näkyvyyshaitta. PM2.5-hiukkaset pääsevät syvälle elimistöön. Äärimmäisissä palotilanteissa pitoisuudet voivat kohota 10–20-kertaisiksi Maailman terveysjärjestön WHO:n ilmanlaatuohjearvoihin verrattuna.51
• Riski ei jakaudu tasaisesti. Erityisen haavoittuvia savujaksoilla voivat olla hengityssairaat, ikääntyneet, lapset, raskaana olevat sekä ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta oleskella puhtaassa sisäilmassa. Sydän- ja verisuonisairauksia sairastavien riskiin on myös syytä suhtautua vakavasti, vaikka tutkimustulokset ovat tältä osin hengitystievaikutuksia vaihtelevampia.3436
• Palosavu ei välttämättä vastaa tavanomaista kaupunkien PM2.5-saastetta. Savuhiukkasissa voi olla runsaammin hiilipitoisia ja polaarisia orgaanisia yhdisteitä. Tutkimuksissa paloperäistä PM2.5:tä on kuvattu mahdollisesti muuta PM2.5:tä myrkyllisemmäksi, ja vaikutukset voivat voimistua, kun savu osuu samaan aikaan helleaallon kanssa.3941

Kuolleisuusarvioita on tulkittava varoen, sillä menetelmät, altistusarviot ja tarkasteluajat vaihtelevat. Vuonna 2026 julkaistu tutkimus arvioi kuitenkin, että maastopalosavun PM2.5-hiukkasiin liittyi Yhdysvaltojen mannerosissa noin 24 100 kokonaiskuolemaa vuodessa. Luku ei ole maailmanlaajuinen arvio, vaan yhden maan ja tutkimusasetelman tulos, mutta se havainnollistaa mahdollisen terveyshaitan mittakaavaa.33

Otsoni on savun toinen, usein vähemmälle huomiolle jäävä uhka

Palosavusta puhuttaessa huomio kohdistuu tavallisesti hiukkasiin, mutta myös otsoni on merkittävä riski. Alailmakehän otsoni ärsyttää ja heikentää hengityselimistön toimintaa, ja otsonialtistus on yhdistetty hengitys- ja sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kuolleisuuteen. Nimenomaan maastopaloperäisen otsonin terveysvaikutuksia koskeva tutkimus on kuitenkin PM2.5-tutkimusta uudempaa ja suppeampaa.38

Epävarmuus ei tarkoita, että riski voitaisiin sivuuttaa. Se kertoo tarpeesta parantaa mittauksia ja ennusteita kuumina ja savuisina jaksoina, jolloin hiukkassaaste ja otsoni voivat esiintyä yhtä aikaa.

Vuoden 2025 savuhaitat ja vuoden 2026 paloluvut kertovat kehityksestä

Maailman ilmatieteen järjestö WMO raportoi, että paloperäiselle PM2.5:lle altistuminen on kasvanut, vaikka sääntely on vähentänyt teollisuuden ja liikenteen PM2.5-päästöjä osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.22

Vuonna 2025 PM2.5-pitoisuudet olivat pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella Pohjois-Kanadassa, osissa Venäjän federaatiota ja Länsi-Keski-Afrikassa lisääntyneen palotoiminnan yhteydessä. Luoteis-Espanjasta tuli poikkeuksellisten loppukesän palojen vuoksi saasteiden keskittymä.22

Euroopan kesään 2025 liittyi laajoja palojen aiheuttamia ilmanlaatuvaikutuksia etenkin lounais- ja kaakkoisosissa. Kreikassa, Turkissa ja Kyproksella koettiin merkittäviä paloja kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa. Elokuussa palot laajenivat nopeasti Portugalissa ja Luoteis-Espanjassa.18

Tilanne jatkui vakavana myös seuraavana vuonna. Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen mukaan EU:ssa oli palanut 1.1.–6.9.2026 yhteensä 650 458 hehtaaria, ja havaittuja paloja oli 1 940. Kyse on kauden kuluessa päivittyvästä arviosta, ei vuoden lopullisesta summasta. Luku jäi saman ajankohdan vuoden 2025 lukemasta, mutta ylitti silti kyseisen kauden 20 vuoden keskiarvon.2

Runsassateinen tai pohjoinen alue ei ole automaattisesti turvassa

Vuotuinen sademäärä ei yksin ratkaise paloriskiä. Ratkaisevaa on, kuivuvatko kasvillisuus ja maaperä palojakson aikana kuumassa, vähäkosteisessa ja tuulisessa säässä. Euroopan poikkeuksellista palokautta 2025 käsitellyt tutkimus havaitsi selviä suuntauksia kohti kuivempia kesiä ja poikkeuksellisen suurta höyrynpainevajetta. Höyrynpainevaje kuvaa ilmakehän kuivattavaa vaikutusta. Tutkimuksen mukaan juuri tämä kuivuminen oli keskeinen syy siihen, että kuumien, kuivien ja tuulisten palosääolojen yhdistelmä on yleistynyt enemmän kuin luonnollisen vaihtelun perusteella odotettaisiin.19

Tämä ei tarkoita, että jokaisella pohjoisella tai sateisella alueella palaisi enemmän joka vuosi. Sytytyslähteet, maankäyttö, palava aines, sammutustoiminta ja säävaihtelu vaikuttavat edelleen paljon. Mutta metsäiset, turvepitoiset ja muut runsaasti palavaa ainesta sisältävät alueet voivat kuivina jaksoina muuttua hyvin syttymisherkiksi. Historiallinen sateisuus ei siten suojaa äkilliseltä savuriskiltä.

Pelkkä hiukkasmassa ei kerro, mitä savussa on

Useimmat ilmanlaadun rutiinimittaukset seuraavat esimerkiksi PM2.5-pitoisuuksia ja otsonia. Ne ovat välttämättömiä mittareita, mutta ne eivät yksin paljasta savun koostumusta, alkuperää tai kaikkia sen ilmasto- ja terveysvaikutuksia.

WMO nostaa esiin mustan hiilen sekä mikromuovien kaltaisten uusien aerosolien puutteellisen seurannan. Järjestön mukaan myös PM2.5:n ja alailmakehän otsonin havaintoja on vahvistettava.50

Kolme puutetta korostuu:

• Musta hiili: Parempi seuranta auttaa erottamaan palamisperäisiä päästölähteitä ja ymmärtämään epäpuhtautta, joka vaikuttaa sekä ilmanlaatuun että ilmastoon.
• Savun koostumus: PM2.5-massapitoisuus ei kerro, millainen seos orgaanisia yhdisteitä, nokea ja erikokoisia hiukkasia savussa on. Näillä ominaisuuksilla voi olla merkitystä myrkyllisyyden kannalta.
• Mittausverkoston kattavuus ja kalibrointi: Satelliitit ja mallit auttavat seuraamaan syrjäseutuja ja liikkuvia savuvanoja, mutta maanpinnan mittausasemat ovat edelleen olennaisia paikallisen tilanteen ja ennusteiden luotettavuudelle.

Parempi seuranta ei ole vain tutkimusinfrastruktuuria. Se mahdollistaa oikea-aikaiset varoitukset, tukee terveyttä koskevia päätöksiä ja auttaa kohdentamaan päästöpolitiikkaa.

Miksi WMO vaatii yhteistä ilmasto- ja ilmanlaatupolitiikkaa

WMO:n viesti on käytännöllinen: ilman saastuminen ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa päästölähteiden, ilmakehän kemian ja seurausten kautta. Kuumuus ja kuivuus voivat lisätä palosavua, palot vapauttavat hiukkasia ja kaasuja, ja savu voi heikentää terveyttä kaukana syttymispaikasta. Monet palamisperäisiä päästöjä vähentävät toimet voivat samalla tukea terveyttä ja hillitä lämpenemistä.5052

Yhteensovitetussa toimintamallissa päästövähennykset kytketään palosääennusteisiin, savun kulkeutumisennusteisiin, kansanterveysvaroituksiin, puhtaan sisäilman ratkaisuihin vakavien savujaksojen aikana sekä vahvempaan ilmakehän havainnointiin. Rajat ylittävä yhteistyö on välttämätöntä, koska savu ei pysähdy valtioiden rajoille.5051

Puhdas liikenne ja vähäpäästöinen teollisuus ovat edelleen tärkeitä. Maastopalojen yleistyvässä riskissä puhtaan ilman politiikan määritelmä kuitenkin laajenee: sen on vähennettävä tavanomaista saastumista ja samalla autettava yhteiskuntia varautumaan ilmaston voimistamiin savu- ja otsonijaksoihin, joita paikalliset toimet eivät yksin kykene estämään.