Miten Hormuzin kriisi heiluttaa öljyä, kultaa ja Intian energianäkymiä

Brent päätyi 14. elokuuta 88,52 dollariin barrelilta. Päivänousua kertyi 1,45 dollaria eli 1,67 prosenttia. Aiemmin samalla viikolla molemmat tärkeimmät raakaöljy-viitteet nousivat yli 5 prosentin, kun sovun mahdollisuudet heikkenivät.

Markkina hinnoittelee siis muutakin kuin juuri sillä hetkellä viivästyneitä öljytynnyreitä. Mukana ovat pidempien kiertoreittien, korkeampien vakuutus- ja rahtikulujen, alusten viivästymisten, niukemman lastisaatavuuden sekä alueellisen konfliktin laajenemisen riskit. Raportit Hormuzin läpikulkuliikenteen vähenemisestä lisäsivät huolta siitä, että Persianlahdelta poistuu todellisuudessa vähemmän raakaöljyä kuin jotkin Yhdysvaltain arviot antoivat ymmärtää.

NPR:n mukaan Iranissa on käsitelty ehdotusta, joka rajoittaisi Yhdysvaltoihin ja Israeliin kytkeytyvien alusten kulkua sekä asettaisi maksuja muulle kaupalliselle liikenteelle ja seuraamuksia rikkomuksista. Ehdotus oli lähteiden mukaan parlamentaarisessa käsittelyssä, ei täysimääräisesti voimaan saatettu pysyvä järjestely. Jo tämä epävarmuus vaikeuttaa varustamojen, raaka-ainekauppiaiden ja vakuuttajien päätöksiä.

Kulta saa tukea kahdesta suunnasta

Kulta hyötyy, kun sijoittajat hakeutuvat likvideihin omaisuuseriin, joita pidetään arvonsäilyttäjinä geopoliittisen stressin aikana. Hormuzin kriisissä yhdistyvät sotilaallisen eskalaation riski ja mahdollinen energiashokki, mikä tukee jalometallia samaan aikaan, kun markkinat seuraavat korkoja ja dollaria.

Lähteiden mukaan kulta nousi voimakkaasti edellisellä viikolla. World Gold Council kertoi, että LBMA Gold Price PM -päätös oli 4 336 dollaria unssilta 7. elokuuta päättyneellä viikolla, joka oli 7,7 prosenttia edellistä viikkoa vahvempi. Toisen raportin mukaan Intian MCX-pörssin lokakuun kultafutuuri nousi perjantaina 0,73 prosenttia ja kullan viikkonousu oli 0,86 prosenttia.

Luvut ovat tässä käytettävissä olevia lähteistettyjä viitearvoja, eivät todiste siitä, että yksi yksittäinen kriisite­kijä olisi aiheuttanut koko nousun. Myös Yhdysvaltain heikot talousluvut ja muuttuneet odotukset Federal Reserven korkopolitiikasta vaikuttivat kullan hintaan.

Maakaasu, tankkerit ja intialaiset jalostamot

Hormuzin liikenteen voimakas rajoittaminen lisäisi epävarmuutta ja kustannuksia Persianlahden raakaöljyn ja nesteytetyn maakaasun eli LNG:n kuljetuksissa. Vaikutukset kulkisivat useita reittejä: saatavilla olevia lasteja olisi vähemmän, aluksia jouduttaisiin ohjaamaan uudelleen ja matkat, rahti, vakuutukset sekä viivästykset kallistuisivat. Kansainvälinen viitehinta ei välttämättä nousisi samassa suhteessa kuin toimitettuna maksettava kokonaiskustannus.

Lähteet vahvistavat tankkeriliikenteen hidastumisen tai pysähtymisen sekä jatkuvan huolen kuljetushäiriöistä, mutta ne eivät tarjoa luotettavaa 17. elokuuta maakaasun hinnanmuutosta, vahvistettua tankkerirahdin muutosta tai tietoa intialaisten jalostamojen konkreettisista operatiivisista ratkaisuista.

Intian kannalta keskeinen riski välittyy tuontilaskun kautta. Kalliimpi raakaöljy ja LNG voivat nostaa liikenteen, sähköntuotannon ja lannoitteiden kustannuksia. Koska energiaostot maksetaan dollareissa, paine voi kohdistua myös valuuttaan. Nämä ovat uskottavia vaikutuskanavia, mutta käytettävissä oleva aineisto ei mahdollista täsmällistä arviota intialaisten jalostamojen tai kuluttajahintainflaation vaikutuksista.

Miksi diplomatia on ajautunut umpikujaan?

Kiista ei koske enää vain laivaliikenteen teknisiä järjestelyjä. Iran on ilmoittanut, ettei salmi avaudu kokonaan, ellei Washington muuta toimintaansa ja hyväksy muun muassa sotatoimien lopettamista, pakotteiden lieventämistä, Yhdysvaltain joukkojen vetämistä, jäädytettyjen varojen vapauttamista ja sotavahinkojen korvauksia. Iranin on myös kerrottu hakevan rajoituksia yhdysvaltalaisiin, israelilaisiin ja muihin vihamielisiksi määrittelemiinsä maihin liittyville aluksille.

Washingtonin kanta on päinvastainen. Presidentti Donald Trump torjui Teheranin korvausvaatimuksen ja sanoi Iranin olevan korvausvelvollinen sodissa, iskuissa ja protesteissa kuolleiden tai loukkaantuneiden ihmisten osalta. Reuters kuvasi sananvaihtoa retoriseksi eskalaatioksi, joka todennäköisesti vaikeuttaa vesiväylän avaamista.

Iran on lisäksi kiistänyt neuvottelevansa suoraan Yhdysvaltojen kanssa ja sanonut keskustelujen tapahtuvan Omanin välityksellä salmen hallinnasta. Osapuolten välillä on näin perustavanlaatuinen erimielisyys sekä diplomatian kanavasta että avaamissopimuksen sisällöstä. Omanin kanssa sovittu järjestely tai uudet laivareitit eivät yksin ratkaisisi laajempia Yhdysvaltain ja Iranin ehtoja.

Mitä pattitilanne merkitsee Federal Reservelle?

Heikot Yhdysvaltain talousluvut vähentävät yleensä lähiajan koronnoston perusteluja, koska ne viittaavat kysynnän hidastumiseen. Pitkittynyt öljy- tai kaasushokki voi kuitenkin nostaa kokonaisinflaatiota ja sen jatkuessa myös inflaatio-odotuksia. Keskuspankki joutuu tällöin tasapainoilemaan heikomman kasvun ja uuden hintapaineen välillä.

Yhden elokuussa julkaistun raportin mukaan markkinoiden hinnoittelema todennäköisyys Yhdysvaltain syyskuun koronnostolle laski 67 prosentista 55 prosenttiin. Lähteet eivät kerro, kuinka suuri osa muutoksesta johtui nimenomaan Hormuzin tilanteesta. Ne eivät myöskään vahvista alkuperäisessä kysymyksessä mainittujen 19. elokuuta julkaistavien FOMC-pöytäkirjojen tarkkaa merkitystä tai ajoitusta.

Käytännön johtopäätös on siis vaikeampi korkopoliittinen vaihtokauppa, ei selkeä ennuste. Heikompi talousdata voi puhua matalampien korkojen puolesta, kun taas energiasta johtuva inflaatio voi kannustaa varovaisuuteen. Kumpaakaan voimaa ei pitäisi pitää ratkaisevana ilman tuoreempia tietoja inflaatiosta, työmarkkinoista ja Federal Reserven linjasta.

Markkinat voivat kääntyä nopeasti kumpaankin suuntaan

Eskalaatio – esimerkiksi uudet iskut, tehokkaammin toimeenpantu saarto tai viennin huomattavasti suurempi väheneminen – voisi nostaa raakaöljyn, LNG:n ja rahdin hintoja, vahvistaa kullan kysyntää ja painaa riskipitoisia omaisuuseriä. Liikkeen nopeus riippuisi siitä, kuinka paljon fyysistä tarjontaa todella häiriintyy ja kuinka kauan markkina odottaa häiriön kestävän.

Uskottava ja toimeenpantavissa oleva sopimus salmen avaamisesta voisi tuottaa päinvastaisen reaktion. Suuri osa niukkuus- ja geopoliittisesta riskilisästä voisi purkautua nopeasti, mikä painaisi öljyä ja rahtia alaspäin ja vähentäisi yhtä kullan tukitekijää. Kaikki markkinariskit eivät katoaisi, mutta lyhyen aikavälin painopiste siirtyisi tarjontahuolesta kohti normalisoitumista.

Energiaa tuoville talouksille, kuten Intialle, ratkaiseva muuttuja ei ole pelkkä Brent-hinta. Olennaista on raakaöljyn ja LNG:n hinnan, kuljetus- ja vakuutuskustannusten, valuuttakurssien, jalostusmarginaalien ja häiriön keston yhteisvaikutus. Nykyinen näyttö tukee selkeää johtopäätöstä: kriisi on lisännyt epävarmuutta ja riskilisiä, mutta lähteet eivät oikeuta keksimään täsmällisiä markkinaliikkeitä, joita ei ole vahvistettu.