Israel aloitti 12 päivää kestäneen kampanjan kesäkuussa 2025, jonka kohteina olivat Natanzin, Fordow’n ja Isfahanin (Esfahan) rikastuslaitokset . Yhdysvallat seurasi perässä operaatiolla nimeltä Midnight Hammer, joka iski samoihin kolmeen laitokseen. Kampanjaa kuvailtiin "erittäin tarkasti kohdennetuksi" Iranin ydinaseohjelman tuhoamiseen . Iskut vahingoittivat vakavasti uraanin konversio- ja rikastuslaitoksia, mikä rajoitti väliaikaisesti korkeasti rikastetun materiaalin tuotantoa .
Iranin sentrifugikapasiteetti laski aluksi merkittävästi, mutta helmikuuhun 2026 mennessä maa oli palauttanut noin 40 prosenttia ennen iskuja olleesta kapasiteetistaan tiedusteluarvoiden mukaan . Suurin osa toiminnassa olevista kaskadeista sijaitsee Fordow’ssa ja ainakin yhdessä aiemmin paljastamattomassa laitoksessa, joka tunnistettiin satelliittikuvissa .
IAEA arvioi Iranin rikastetun uraanin kokonaisvarannon uraaniheksafluoridina (UF₆) olleen 13. kesäkuuta 2025 – päivää ennen ensimmäisiä Israelin iskuja – 9 040,5 kilogrammaa . Tämä sisälsi:
Tämä 440,9 kilogramman 60-prosenttinen erä riitti, jos sitä rikastettaisiin edelleen 90 prosentin aselaatuun, noin kymmeneen ydinaseeseen . Lähes kaikki tämä korkeasti rikastettu materiaali oli kaasumaisessa muodossa (UF₆) ja sitä varastoitiin pienissä kanistereissa .
Iskujen jälkeen IAEA ei ole pystynyt määrittämään Iranin rikastetun uraanivarannon nykyistä määrää, sijaintia tai koostumusta . Iran ei ole ilmoittanut, kuinka paljon materiaalia selvisi pommituksista tai missä sitä säilytetään . IAEA toteaa vain, ettei se "voi antaa mitään tietoa" varannon tilasta .
IAEA:n pääjohtaja Rafael Grossi on arvioinut, että suurin osa 60-prosenttisesti rikastetusta uraanista on todennäköisesti edelleen Isfahanin tunnelikompleksissa, eikä ole viitteitä siitä, että se olisi siirretty . Tunnelikompleksi näyttää olevan ainoa kohde, joka ei vaurioitunut pahasti kesäkuun 2025 iskuissa . Grossi sanoi maaliskuussa 2026, että "uskomme, että Isfahanissa oli viimeisessä tarkastuksessamme hieman yli 200 kiloa" 60-prosenttista materiaalia, mikä tarkoittaa, että noin puolet ennen iskuja olleesta varannosta on edelleen siellä . Tarkkaa määrää ja materiaalin kuntoa ei kuitenkaan voida vahvistaa .
IAEA:n helmikuun 2026 raportin mukaan "merkittävä määrä" aselaatua lähellä olevaa uraania – mukaan lukien Isfahanin tunnelikompleksissa varastoitu materiaali – on edelleen kadoksissa . Institute for Science and International Security (ISIS) raportoi, että yli kaksi kolmasosaa Iranin 440 kilon 60-prosenttisesti rikastetusta uraanista oli todennäköisesti varastoitu Isfahaniin .
IAEA ei ole saanut pääsyä yhteenkään pommitetuista ydinlaitoksista – Natanziin, Fordow’hon tai Isfahaniin – kesäkuun 2025 iskujen jälkeen . Se on pystynyt valvomaan vain laitoksia, joita ei isketty . Helmikuusta 2026 lähtien, täysimittaisen sodan kärjistyttyä, IAEA on menettänyt jopa tämän rajoitetun fyysisen läsnäolon . Tuloksena on Institute for Science and International Securityn kuvaama "lähes täydellinen, jatkuva valvonnan menetys" Iranin ydinlaitoksissa .
IAEA:n hallintoneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2026 Yhdysvaltojen tukeman päätöslauselman, joka vaati Irania paljastamaan jäljellä olevat varastonsa ja sallimaan tarkastukset . Iran vastusti ja ilmoitti, että pääsyä saa vasta lopullisen ydinsopimuksen jälkeen . Kesäkuussa 2026 allekirjoitettu väliaikainen USA:n ja Iranin välinen rauhansopimus avasi ovea tarkastuksille, mutta Teheran ilmoitti myöhemmin, että pääsy keskeisiin kohteisiin riippuu edelleen lopullisesta sopimuksesta ja pakotteiden poistamisesta .
Ennen iskuja Iran pystyi tuottamaan aselaatuista uraania (90 % U-235) yhteen pommiin jopa yhdessä viikossa 60-prosenttisesta varannostaan .
Kesäkuun 2025 iskujen jälkeen Yhdysvaltain tiedustelu arvioi, että Iranin aikajana ydinaseen tuottamiseksi oli pidentynyt jopa vuoteen .
Toukokuuhun 2026 mennessä Yhdysvaltain tiedusteluarvio kuitenkin osoitti, että aikajana ei ollut muuttunut edellisestä kesästä – toisin sanoen lisäkuukaudet konfliktia eivät olleet heikentäneet Iranin kapasiteettia enempää .
Koska noin 200 kilogramman 60-prosenttisesti rikastettua uraania uskotaan olevan edelleen ehjänä ja Iran on palauttanut noin 40 prosenttia sentrifugikapasiteetistaan, asiantuntijat arvioivat, että Iran voisi rikastaa uraania 90 prosentin aselaatuun viikoissa tai jopa päivissä, jos se niin päättäisi . Yksi kattava analyysi arvioi, että aselaatuisen materiaalin tuotanto säilyneistä varannoista kestäisi 2–4 viikkoa, ja sen aseistaminen toimituskelpoiseksi taistelukärjeksi vaatisi 6–18 kuukautta .
Kontekstin vuoksi: siirtyminen 60 prosentista 90 prosenttiin vaatii noin 500 SWU:ta (separatiivista työyksikköä) asetta kohti, kun taas luonnonuraanista 60 prosenttiin siirtyminen vaatii noin 5 000 SWU:ta . Tämä tarkoittaa, että lyhin reitti pommiin käyttäisi olemassa olevaa 60-prosenttista varantoa eikä aloittaisi tyhjästä.
Koska IAEA ei pysty varmistamaan nykyistä varannon kokoa, sentrifugien tilaa tai sitä, onko olemassa ilmoittamattomia laitoksia, kaikkiin aikajana-arvioihin liittyy suurta epävarmuutta . IAEA on varoittanut, ettei se "pysty suoriutumaan suojatoimivaltuuksistaan" ydinsulkusopimuksen (NPT) mukaisesti .