Määräykset voivat ulottua myös jakeluketjun muihin osiin. Vastaanottajana voi tilanteesta riippuen olla internetyhteyden tarjoaja tai sovellusten jakelupalvelu. Näin uhri saa vaihtoehdon alustan omalle ilmoitusmenettelylle, vaikka asiaa voidaan tarvittaessa käsitellä samanaikaisesti myös muissa oikeudellisissa menettelyissä.
OSRA tukee lisäksi tekijän saattamista vastuuseen. Lainvalmisteluaineiston mukaan järjestelmässä on mekanismeja, joiden avulla uhri voi tietyin laissa säädetyin edellytyksin saada tietoja väitetyn tekijän henkilöllisyyden selvittämiseksi.
Online Criminal Harms Act (OCHA) palvelee eri tarkoitusta. Se ei ole ensisijaisesti uhrin käynnistämä oikeussuojakeino jokaiseen haitalliseen julkaisuun, vaan sen nojalla nimetyt virkamiehet voivat puuttua verkkotoimintaan, joka liittyy tiettyyn rikokseen tai valmistelee sen tekemistä.
Lain nojalla voidaan antaa määräyksiä verkkopalveluntarjoajille, muille yhteisöille tai yksityishenkilöille, kun on perusteltu epäily siitä, että verkkotoiminta edistää laissa mainittua rikosta. Järjestelmä kattaa muun muassa kansalliseen turvallisuuteen, yhteiskuntarauhaan ja yksilön turvallisuuteen vaikuttavia rikoksia.
Huijauksia ja haitallista kybertoimintaa varten kynnys on asetettu matalammalle, koska tällainen toiminta voi levitä nopeasti ja laajassa mittakaavassa. OCHA-määräyksillä voidaan rajoittaa käyttäjien altistumista rikolliselle toiminnalle, vaatia tietoja, rajoittaa tilejä tai estää pääsy verkkosisältöön. Laki sisältää myös välineet pääsyn estämiseen ja sovellusten poistamiseen jakelusta.
OCHA soveltuu siten erityisesti verkkotoiminnan kokonaisuuden häiritsemiseen – esimerkiksi huijausverkoston, rikollisen verkkosivuston tai rikoksen toteuttamista helpottavan sisällön pysäyttämiseen – eikä niinkään kahden yksityishenkilön välisen kiistan ratkaisemiseen.
Broadcasting Act -lain muutokset antavat IMDA:lle erillisen roolin sisällön poistamisessa ja estämisessä. IMDA voi määrätä sosiaalisen median palvelut estämään Singaporen käyttäjiltä pääsyn ”erityisen vakavaan sisältöön”. Tähän kuuluvat muun muassa itsemurhaan tai itsensä vahingoittamiseen yllyttävä tai opastava materiaali, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai terrorismia koskeva sisältö sekä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä kuvaava materiaali. Säännöstö kattaa myös sisältöä, joka aiheuttaa kansanterveydellisen riskin tai saattaa synnyttää rotuun tai uskontoon perustuvaa eripuraa.
Jos palvelu ei noudata määräystä, IMDA voi määrätä internetyhteyden tarjoajat estämään pääsyn sisältöön Singaporessa. IMDA on soveltanut tätä rakennetta lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan materiaaliin määräämällä palvelun tarkistamaan ja poistamaan Facebook-sivun ja -ryhmän sekä internetpalveluntarjoajat estämään niihin liittyvän verkkosivuston.
Estomääräyksen laiminlyönnistä voidaan määrätä enintään 20 000 dollarin sakko jokaiselta päivältä tai päivän osalta, kuitenkin enintään 500 000 dollaria mainitun lainkohdan nojalla.
Käytännön ero on olennainen: OSC:n määräykset vastaavat uhrin ilmoittamaan, henkilöön kohdistuvaan verkkohaittaan, kun taas IMDA:n Broadcasting Act -valtuudet koskevat sisältöä, jonka katsotaan olevan niin vakavaa, että viranomaisen on puututtava siihen yleisen suojelun nimissä.
Vuonna 2023 voimaan tullut Code of Practice for Online Safety – Social Media Services koskee nimettyjä palveluja. Se ei keskity vain yksittäisten julkaisujen poistamiseen, vaan edellyttää järjestelmätason toimia haitalliselle sisällölle altistumisen vähentämiseksi, toimivia ja helppokäyttöisiä ilmoituskanavia sekä aiempaa suurempaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta.
Lasten turvallisuus on keskeinen painopiste. Nimettyjen palvelujen on pyrittävä ennakoivasti havaitsemaan ja poistamaan nopeasti lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä kuvaava sekä terrorismiin liittyvä sisältö ennen kuin käyttäjät kohtaavat sitä.
Säännöstö velvoittaa palvelut toimittamaan vuosittaiset verkkoturvallisuusraportit julkaistaviksi. Raportit tarjoavat IMDA:lle ja yleisölle tietoa palvelujen moderoinnista, ilmoitusmenettelyistä ja turvallisuusjärjestelyistä. Alustojen suojatoimet tulevat näin näkyvämmiksi kuin yksittäisiä poistopäätöksiä tarkastelemalla.
Sovellusten jakelupalveluja koskeva Code of Practice for Online Safety – App Distribution Services tuli voimaan 31. maaliskuuta 2025. Se laajentaa Singaporen ennakoivan lähestymistavan sosiaalisen median ulkopuolelle nimettyihin sovelluskauppoihin.
Säännöstö edellyttää järjestelmätason toimia, joilla vähennetään käyttäjien riskiä altistua haitalliselle sisällölle sovellusten kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsiin, ikärajoihin, vanhempien hallintatyökaluihin, ilmoituskanaviin ja iän varmistamiseen.
Lasten suojaus muodostuu näin kaksivaiheiseksi:
Ero on tärkeä, sillä turvaton verkkokokemus voi alkaa jo ennen tilin luomista tai yksittäisen julkaisun näkemistä.
Sopivinta menettelyä voi arvioida aloittamalla haitasta ja tavoitellusta lopputuloksesta:
Mekanismit voivat toimia rinnakkain. Kuvallisen hyväksikäytön uhri voi esimerkiksi hakea OSC:ltä määräystä jatkuvan haitan pysäyttämiseksi, ilmoittaa mahdollisesta rikoksesta viranomaisille ja käyttää alustan omaa ilmoituskanavaa. IMDA:n toimivaltuudet voivat puolestaan tulla kyseeseen, jos materiaali kuuluu erityisen vakavan sisällön piiriin tai nimetty palvelu ei täytä laajempia verkkoturvallisuusvelvoitteitaan.
Keskeinen muutos on, ettei vastuu haitallisten julkaisujen ilmoittamisesta jää enää yksin uhreille jälkikäteen. Singaporen järjestelmä yhdistää nopeamman yksilön oikeussuojan, valtion mahdollisuudet häiritä rikollista toimintaa sekä ennakoivat alustavelvoitteet, joiden tavoitteena on vähentää ennakoitavissa olevaa haittaa ennen sen leviämistä.