XENONnT rakennettiin ensisijaisesti WIMP-hiukkasten eli heikosti vuorovaikuttavien massiivisten pimeän aineen hiukkasten etsimiseen. Sama äärimmäinen herkkyys, jota pimeän aineen metsästys vaatii, teki kokeesta kuitenkin myös aurinkoneutriinojen ilmaisimen.
XENON-yhteistyö ilmoitti Gran Sasson kansallisissa laboratorioissa Italiassa ensimmäisestä havainnosta, jossa matalaenergiset aurinkoneutriinot siroavat elektroneista XENONnT:n sisällä. Mittaus ulottaa suoran neutriinohavaintojen rajan noin 17 keV:n energioihin – alhaisimmalle koskaan raportoidulle neutriinoenergian kynnykselle. Havaittua signaalia hallitsevat pp-neutriinot.
22
Miten lähes huomaamaton törmäys voidaan havaita?
Neutriinot vuorovaikuttavat aineen kanssa äärimmäisen harvoin. Kun aurinkoneutriino kuitenkin siroaa elastisesti nestemäisen ksenonin elektronista, elektroni saa pienen määrän liike-energiaa. Tämä synnyttää kaksi mitattavaa signaalia:
- nestemäisen ksenonin välittömän tuikevalon,
- sähköluminesenssisignaalin, joka syntyy, kun vapautuneet elektronit kuljetetaan kaasufaasiin.
Näiden signaalien yhdistelmä antaa tutkijoille tietoa tapahtuman energiasta ja sijainnista. Yksittäistä neutriinon ”osumaa” ei tarvitse tunnistaa suoraan. Sen sijaan tutkijat etsivät monien elektronien takaisinsirontatapahtumien odotettua tilastollista jakaumaa ja vertaavat sitä radioaktiivisiin sekä laiteperäisiin taustoihin.
Noin 17 keV:n raja viittaa neutriinoenergioihin, jotka mittaus pystyi tavoittamaan. Se ei tarkoita, että jokainen elektroni saisi neutriinolta täsmälleen 17 keV energiaa. Saatavilla olevan ilmoituksen mukaan kyseessä on ensimmäinen matalaenergisten aurinkoneutriinojen havainto, ja signaalia hallitsevat pp-neutriinot.
22
Mitä pp-neutriinot kertovat Auringosta?
Pp-neutriinot syntyvät Auringon protoni–protoniketjun ensimmäisessä fuusioreaktiossa:
[
p+p\rightarrow d+e^++\nu_e
]
Reaktio käynnistää tapahtumasarjan, jossa vety muuttuu vähitellen heliumiksi. Koska protoni–protoniketju tuottaa valtaosan Auringon energiasta, pp-neutriinot ovat suoria viestintuojia Auringon ytimessä tapahtuvasta fuusiosta.
Niiden merkitys liittyy myös nopeuteen. Auringon ytimessä syntyvä energia kulkeutuu valona kohti pintaa hyvin hitaasti, kun taas neutriinot pääsevät lähes välittömästi pois syntyalueeltaan. Pp-neutriinojen mittaaminen tarjoaa siksi suoremman näkymän fuusioreaktioihin, jotka pitävät Auringon säteilevänä.
Miksi XENONnT pystyi näkemään signaalin?
XENONnT:n keskellä on kaksifaasinen aikaprojektiokammio, jonka aktiivinen kohde sisältää 5,9 tonnia nestemäistä ksenonia. Suuri massa kasvattaa harvinaisten vuorovaikutusten havaitsemisen todennäköisyyttä. Samalla tuikevalon ja ionisaation mittaaminen antaa tietoa tapahtumien energiasta ja sijainnista.
5
Suurin haaste eivät ole pelkästään harvalukuiset neutriinot vaan myös taustasäteily. Radonin ja sen hajoamistuotteiden beetahajoamiset voivat näyttää samanlaisilta kuin neutriinojen synnyttämät elektronien takaisinsironnat. XENON-yhteistyö ratkaisi ongelmaa kehittämällä jatkuvatoimisen kryogeenisen tislausjärjestelmän, joka poistaa radonia ksenonista.
Aktiivisen kohteen ^{222}Rn-aktiivisuus saatiin noin tasolle 0,90 μBq/kg. Tällöin radontausta on suunnilleen samalla tasolla kuin aurinkoneutriinoista väistämättä syntyvä tausta.
18
19 Lisäksi sijoitus syvälle Gran Sasson vuoren alle vähentää kosmisten säteiden aiheuttamia tapahtumia. Näin heikkoa neutriinosignaalia voidaan etsiä koko energiaspektrin tilastollisella sovituksella sen sijaan, että se hukkuisi paljon suurempaan määrään vääriä tapahtumia.
22
Uusi mittaus täydentää vuoden 2024 boori-8-tulosta
Uusi tulos käyttää eri vuorovaikutuskanavaa kuin XENONnT:n vuonna 2024 julkaisema analyysi. Tuolloin koe etsi boori-8-neutriinoja koherentin elastisen neutrino–ydin-sironnan eli CEνNS-ilmiön avulla. Siinä neutrino siroaa ksenonatomin ytimestä ja synnyttää ytimen takaiskun. Analyysi antoi 2,73 sigman vihjeen – ei siis viiden sigman löytöä.
2
3
Uusi matalaenerginen mittaus perustuu puolestaan neutrino–elektroni-sirontaan. Sama ilmaisin pystyy siten rekisteröimään Auringosta tulevien neutriinojen kaksi erilaista jälkeä:
- elektronien takaiskut, joita syntyy neutrino–elektroni-sironnassa ja joissa matalaenergiset pp-neutriinot ovat keskeisiä,
- ydinten takaiskut, joita syntyy CEνNS-ilmiössä, kuten boori-8-neutriinojen tapauksessa.
Ero on tärkeä, koska eri sirontakanavat avaavat erilaisia näkymiä aurinkoneutriinojen energiaspektriin ja Auringon fysiikkaan.
Neutriinosumu vaikeuttaa pimeän aineen etsintää
Aurinkoneutriinot ovat pimeän aineen kokeille sekä hyödyllisiä että hankalia. Ne tarjoavat kiinnostavan luonnollisen fysiikan signaalin, mutta niiden aiheuttamat takaiskut voivat näyttää samalta kuin WIMP-hiukkasten synnyttämät tapahtumat.
Neutriinoja ei voi pysäyttää tavallisella suojauksella, koska ne läpäisevät aineen lähes häiriöttä. Tätä väistämätöntä taustaa kutsutaan usein ”neutriinosumuksi”. Kyse ei ole ehdottomasta seinästä: energiaspektrin muoto, useiden kohdemateriaalien vertailu, mahdollinen suuntatieto ja aurinkoneutriinovuon tarkempi tuntemus voivat auttaa erottamaan WIMP-signaalin tilastollisesti. Herkkyyden kasvaessa parannukset muuttuvat kuitenkin vaikeammiksi ja systemaattisten epävarmuuksien merkitys kasvaa. XENONnT:n aiempi CEνNS-vihje oli yksi ensimmäisistä suorista esimerkeistä tästä pimeän aineen ilmaisimen ydinreaktiotaustasta.
1
2
XLZD kasvattaa ksenonikohteen noin kymmenkertaiseksi
Seuraavan sukupolven XLZD-observatoriota suunnitellaan nestemäisen ksenonin harvinaisten tapahtumien kokeeksi. Sen aktiivinen kohde olisi perusratkaisussa noin 60 tonnia, ja kokoa voitaisiin kasvattaa 80 tonniin. Tämä tarkoittaisi noin yhden kertaluokan lisäystä aktiivisen ksenonin määrään XENONnT:hen verrattuna.
32
35
Suurempi massa ei merkitse vain useampia tapahtumia. Se voisi mahdollistaa pp-neutriinovuon ja -energiaspektrin tarkemman mittaamisen sekä elektronineutriinojen selviytymistodennäköisyyden tutkimisen niiden matkatessa Auringosta Maahan. Samalla XLZD on suunniteltu tutkimaan aluetta, jolla WIMP-vuorovaikutukset alkavat limittyä neutriinosumun kanssa.
32
39
XENONnT:n tärkein opetus on, että pimeän aineen etsintä ja aurinkoneutriinojen tähtitiede eivät enää ole toisistaan erillisiä hankkeita. Sama puhtaus, pieni taustakohina ja herkkä ilmaisintekniikka, joita harvinaisen WIMP-tapahtuman löytämiseen tarvitaan, voivat paljastaa myös Auringon ytimessä tapahtuvan fuusion lähes näkymättömät jäljet.