Paolo Ardoinon vastaväite BIS:n stablecoin-kritiikkiin nousi esiin – näyttö jäi ohueksi

Varovaisin ja parhaiten perusteltu johtopäätös on tätä kapeampi: Tetherin toimitusjohtajan Paolo Ardoinon julkisesta kritiikistä raportoitiin, mutta käytettävissä oleva uutisointi ei toista hänen viestiään riittävän laajasti, jotta kyseessä voitaisiin todeta olleen täydellinen, kohta kohdalta etenevä vastine. Raportin mukaan Ardoino korosti, että stablecoinien ja tokenisoitujen talletusten taustalla olevat riskirakenteet eroavat perustavanlaatuisesti toisistaan. 37

Ero on olennainen, sillä Jackson Holessa käyty keskustelu ei koskenut vain lohkoketjuteknologian toimivuutta. Kiistan ytimessä oli kysymys siitä, millaisen digitaalisen rahan pitäisi muodostaa maksujärjestelmän perusta.

Mitä BIS esitti Jackson Holessa?

Kansainvälisen järjestelypankin eli BIS:n pääjohtaja Pablo Hernández de Cos sanoi 28. elokuuta 2026 pitämässään puheessa, etteivät stablecoinit nykyisessä muodossaan ole uskottava maksuväline suuressa mittakaavassa. Hänen mukaansa tokenisoidut pankkitalletukset tarjoavat vakuuttavamman tavan hyödyntää digitaalista tilikirjatekniikkaa arjen maksuissa. 1

BIS:n ajattelu lähtee kahdesta toimivan rahajärjestelmän perusominaisuudesta: yhteisestä laskentayksiköstä ja rahan yhtenäisyydestä. Tämän periaatteen mukaan samaan rahayksikköön nimetyt rahamuodot pitäisi voida lunastaa nimellisarvostaan keskuspankkirahaksi lopullisesti ja luotettavasti. BIS painottaa lisäksi eri alustojen ja rahamuotojen yhteentoimivuutta. 12

Kyse on koko järjestelmää koskevasta testistä. Arvioinnissa ei kysytä vain, pystyykö yksittäinen liikkeeseenlaskija maksamaan lunastukset, vaan myös sitä, toimivatko eri rahamuodot yhtenä luotettavana maksuvälineenä sekä normaalioloissa että markkinoiden stressitilanteissa.

Mihin Ardoinon vastauksen kerrotaan keskittyneen?

Saatavilla oleva raportti ei sisällä Ardoinon täydellistä lainausta. Siksi hänen nimiinsä olisi harhaanjohtavaa liittää yksityiskohtaista argumenttia. Perustellusti voidaan sanoa vain, että raportoidussa vastauksessa painotettiin USDT-tyyppisten stablecoinien ja tokenisoitujen pankkitalletusten taustalla olevien riskien eroa. 37

Tämä kehystys viittaa stablecoinien keskeiseen vastaväitteeseen: asianmukaisesti säännelty liikkeeseenlaskija voi pitää varat erillään, likvideinä ja luvata tokenien lunastamisen yksi yhteen, kun taas liikepankki käyttää yleensä talletuksia luotonantoon ja muuttaa lyhytaikaista rahoitusta pitkäaikaisiksi lainoiksi.

Tästä näkökulmasta stablecoinien arvosteleminen siksi, etteivät ne toimi pankkirahan tavoin, voi kannattajien mukaan sekoittaa kaksi erilaista mallia keskenään eikä vielä osoita, että toinen olisi automaattisesti turvallisempi.

BIS:n vastaus on, ettei ”varantovakuudellisuus” yksin riitä rahan toimivuuden mittariksi. Varantojen laatu, laillinen oikeus lunastukseen, varojen realisoinnin nopeus, tekniset järjestelyt ja paniikinomaisen lunastuspaon dynamiikka vaikuttavat kaikki siihen, säilyykö token luotettavasti lunastettavana nimellisarvostaan. Varantopohjaisen mallin ja osittaisvarantopankkitoiminnan välinen ero ei siis ratkaise laajempaa kysymystä maksujärjestelmän kestävyydestä. 1012

Kaksi näkemystä vakaasta digitaalisesta rahasta

Erimielisyys koskee osittain sitä, mitä pitäisi mitata.

Stablecoinien kannattajat korostavat yleensä:

• läpinäkyviä varantoja;
• yksi yhteen -lunastusta;
• yksityisten liikkeeseenlaskijoiden välistä kilpailua;
• julkisilla lohkoketjuilla tapahtuvaa selvitystä; sekä
• mahdollisuutta käyttää dollarimääräistä digitaalista rahaa rajojen yli.

BIS tarkastelee laajempaa kokonaisuutta:

• yhteistä laskentayksikköä;
• rahan yhtenäisyyttä;
• verkkojen välistä yhteentoimivuutta;
• likviditeettiä markkinoiden stressitilanteissa;
• rahoitusjärjestelmän eheyttä turvaavia valvontakeinoja; sekä
• keskuspankkirahan muodostamaa selvitysankkuria. 12

Stablecoin-argumentti alkaa siis liikkeeseenlaskijan vakavaraisuudesta ja käyttäjän valinnanvapaudesta. BIS:n argumentti alkaa koko maksu- ja luottojärjestelmän vakaudesta. Token voi olla hyödyllinen ja hyvin varantovakuudellinen ilman, että siitä tulee kaikissa tilanteissa yleisesti hyväksytty rahamuoto nimellisarvossaan.

Arjen maksut vai erikoistuneet käyttötapaukset?

Hernández de Cos ei väittänyt, ettei stablecoineilla olisi lainkaan käyttöä. Raportoidun kannan mukaan tokenisoitujen talletusten pitäisi hoitaa suurin osa tavallisista vähittäis- ja tukkumaksuista, kun taas stablecoinit voisivat palvella erikoistuneempia sovelluksia. 133

Näkemys sopii BIS:n suosimaan kaksitasoiseen rahajärjestelmään: liikepankit laskevat liikkeeseen talletuksia, ja keskuspankkiraha tarjoaa selvityksen perustan. Tokenisointi voisi lisätä ohjelmoitavuutta ja tehostaa rahansiirtoja ilman, että järjestelmän institutionaalinen rakenne – ja sen tarjoama pariarvoinen selvitys – korvataan.

Stablecoinien kannattajat kiistävät sen, mihin raja pitäisi vetää. He nostavat esiin avoimet verkot, ympäri vuorokauden toimivan selvityksen, rahalähetykset, kaupankäynnin vakuudet ja rajat ylittävät siirrot käyttötapauksina, jotka eivät sovi saumattomasti perinteiseen pankki-infrastruktuuriin.

Heidän vahvempi väitteensä on, että sääntely ja yhteentoimivuus voisivat ratkaista BIS:n esiin nostamat ongelmat ilman, että pankit saavat hallintaansa tärkeimmät digitaaliset maksuvälineet.

Rahapoliittinen itsemääräämisoikeus ja pirstoutuminen

Keskustelu ei rajoitu teknologiaan. Jos ulkomaanvaluuttaan sidottu stablecoin yleistyy kotimaisessa taloudessa, se voi helpottaa pääsyä suhteellisen vakaaseen laskentayksikköön ja parantaa kansainvälisiä maksuja. Samalla se voi edistää valuutan korvautumista ja heikentää kotimaisten rahaviranomaisten vaikutusvaltaa.

BIS pelkää, että maksut pirstoutuvat liikkeeseenlaskija- tai lohkoketjukohtaisiksi rahamuodoiksi etenkin silloin, kun tokeneita ei voi vaihtaa saumattomasti keskenään. Vastakkainen näkemys on, että yksityisten digitaalisten dollarien rajoittaminen vain kapeisiin käyttötarkoituksiin voi suojata vakiintuneita järjestelmiä niiden ihmisten ja yritysten kustannuksella, jotka tarvitsevat halvempia ja nopeampia kansainvälisiä maksuja.

Kumpikaan malli ei ole ilmainen. Toiseen liittyy pirstoutumisen ja heikomman rahapoliittisen ohjauksen riski, toiseen taas innovaation ja maksupalvelujen keskittyminen säänneltyjen pankkikanavien sisälle.

Pankkien rahoituskustannukset jakavat mielipiteitä

BIS varoittaa myös, että stablecoinien laaja käyttöönotto voisi siirtää talletuksia pois pankeista, nostaa pankkien rahoituskustannuksia ja siirtää rahoituksen välitystä pankkien ulkopuolisille liikkeeseenlaskijoille. Tämä voisi vaikuttaa luoton saatavuuteen ja hintaan, vaikka puhetta koskevan uutisoinnin mukaan BIS:n mallipohjaiset arviot vaikutuksesta saattavat jäädä maltillisiksi. 11

Stablecoinien puolustajat tulkitsevat huolen toisin. Heidän mukaansa kilpailun pitäisi voida haastaa pankkien edullinen rahoitus, etenkin jos maksamiseen käytettävät varat ovat käytännössä sidottuja pankkijärjestelmään. Tästä näkökulmasta korkeammat rahoituskustannukset eivät välttämättä ole stablecoinien puute, vaan markkinahinta siitä, että pankkien oletettu etu poistuu.

Ratkaisematta jää, ovatko maksutalletukset ensisijaisesti julkisen rahajärjestelmän toiminto, joka tarvitsee pankkijärjestelmän ankkurin, vai kilpailtava tuote, jota yksityiset liikkeeseenlaskijat saisivat tarjota tiukkojen varanto- ja kuluttajansuojasääntöjen puitteissa.

Mihin keskustelu on päätynyt?

Saatavilla oleva näyttö tukee varovaista johtopäätöstä, ei väitettä siitä, että Ardoino olisi kumonnut BIS:n argumentin. Ardoinon vastauksesta raportoitiin, mutta hänen viestinsä koko sisältö ei käy ilmi toimitetusta lähdeaineistosta. 37

Kiistan perusasetelma on kuitenkin selvä:

• Stablecoin-malli suosii yksityistä liikkeeseenlaskua, varantovakuutta, lunastettavuutta ja avointen verkkojen selvitystä.
• BIS:n malli suosii tokenisoituja liikepankkitalletuksia, jotka kytkeytyvät keskuspankkirahaan ja säilyttävät rahan yhtenäisyyden, yhteentoimivuuden sekä nykyisen rahajärjestelmän hierarkian. 12

BIS ei vaadi kaiken stablecoin-käytön lopettamista. Sen väite on, ettei erikoistunut hyöty vielä osoita, että stablecoinit sopisivat laajamittaisten jokapäiväisten maksujen perustaksi.

Stablecoinien kannattajat – mukaan lukien Ardoinon nimiin liitetty näkemys – haastavat oletuksen, että pankkipohjainen digitaalinen raha olisi automaattisesti turvallisempaa tai tehokkaampaa kuin läpinäkyvä ja täysin varantovakuudellinen yksityinen raha.

Tällä hetkellä vahvin tosiasioihin perustuva vastaus on seuraava: Ardoinon kerrotaan kyseenalaistaneen BIS:n riskivertailun, mutta lähdeaineisto ei osoita, että hän olisi julkaissut yksityiskohtaisen vastineen Hernández de Cosin tiettyihin puheenvuoron kohtiin. Laajempi poliittinen valinta – yksityiset, avoimissa verkoissa toimivat stablecoinit vai keskuspankkirahaan ankkuroidut pankkien tokenisoidut talletukset – on edelleen kiistan todellinen ydin.