Pohjois-Korean ohjusryöppy paljasti Trumpin diplomaattisen avauksen rajat

Yhdysvalloilla, Etelä-Korealla ja Japanilla oli silti tarve jakaa nopeasti tietoja laukaisujen määrästä, lentoradoista, kantamista ja putoamispaikoista. Kolmen maan viranomaiset kävivät myöhemmin puhelinkokouksen, jossa ne käsittelivät ohjusryöppyä ja sovittivat vastauksiaan.

Tällainen yhteistyö on tärkeää, vaikka ohjukset eivät osuisi maaperälle tai Japanin talousvyöhykkeelle. Ohjussalvo voi koetella varoitusjärjestelmiä ja paljastaa eroja siinä, miten naapurimaat havaitsevat ja luokittelevat saman tapahtuman. Samalla tiedonvaihto auttaa Soulin ja Tokion kaltaisia hallituksia pitämään yhteydet toimivina diplomaattisesti epävarmassa tilanteessa.

Miksi liittolaiset tuomitsivat ohjukset

Etelä-Korea kuvasi laukaisuja vakavaksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien rikkomiseksi. Päätöslauselmat kieltävät Pohjois-Korealta ballististen ohjusten kehittämiseen ja testaamiseen liittyvän toiminnan. Soul kutsui koolle hätäkokouksen ja määräsi asevoimat täyteen valmiuteen.

Myös Japani piti laukaisua turvallisuus- ja alueellisen rauhan kysymyksenä, vaikka ohjus näytti putoavan sen talousvyöhykkeen ulkopuolelle. Käytettävissä olevat lähteet vahvistavat Japanin havainnon ja arvion putoamispaikasta, mutta eivät kerro riittävän tarkasti, millaisen vastalauseen Japani esitti tai mitä diplomaattista kanavaa se käytti.

Välittömien vahinkojen puuttuminen ei poista huolta. Liittolaisten vastustus kohdistui ennen kaikkea kiellettyyn ballististen ohjusten laukaisuun ja siihen, että toistuvat testit lisäävät alueellisen epävakauden riskiä.

Mitä ohjusryöppy kertoi supistetuista sotaharjoituksista

Yhdysvallat ja Etelä-Korea suunnittelivat alun perin järjestävänsä Ulchi Freedom Shield -harjoituksen 17.–27. elokuuta. Elokuun 19. päivänä maat ilmoittivat, että harjoituksen jälkimmäinen puolisko perutaan Yhdysvaltojen pyynnöstä. Näin harjoituksen laajuus pieneni merkittävästi.

Muutoksen tarkoituksena näytti olevan tilan luominen diplomatialle. Kim Jong-unin sisar Kim Yo-jong kuitenkin torjui supistamisen merkityksettömänä ja sanoi samalla hänen veljensä ja Trumpin välisen suhteen olevan erinomainen. Seuraavana päivänä tehdyt ohjuslaukaukset vahvistivat viestin: Pjongjang ei pidä osittaista sotaharjoitusten vähentämistä riittävänä myönnytyksenä.

Tämä ei todista, että harjoituspäätös olisi suoraan aiheuttanut laukaisut. Se osoittaa kuitenkin, ettei päätös johtanut havaittavaan taukoon Pohjois-Korean aseiden käytössä. Pjongjang jatkoi ohjusnäytöksiä poliittisen viestinnän rinnalla sen sijaan, että se olisi vastannut Yhdysvaltojen eleeseen vastavuoroisella liennytyksellä.

Miksi Trumpin ja Kimin tapaaminen olisi vaikea

Trump sanoi 19. elokuuta aikovansa tavata Kimin myöhemmin vuonna 2026. Samalla hän väitti Pohjois-Korealla olevan 57 ”erittäin voimakasta” ydinasetta. Yhdysvaltojen hallinto ei kuitenkaan julkaise julkisesti lopullista ja vahvistettua luetteloa Pohjois-Korean ydinaseista.

Päivää myöhemmin Etelä-Korean puolustusministeri Ahn Gyu-baek sanoi, että Pohjois-Korealla arvioidaan olevan 80–120 ydinkärkeä. Hän täsmensi, että vaihteluväli perustuu yksityisten tutkimusorganisaatioiden arvioihin eikä ole Etelä-Korean armeijan vahvistama lukema.

Lukuja ei siksi pidä pitää varmana asevaraston laskentana. Niiden merkitys on ennen kaikkea poliittinen ja strateginen: ne kuvaavat, kuinka vaikeaa on neuvotella ohjelmasta, jonka kokoa ja suorituskykyä ei voida riippumattomasti todentaa tarkasti. Jo Trumpin mainitsema pienempi luku tarkoittaisi vakiintunutta ydinasekykyä, kun taas Soulin suurempi arvio tekisi neuvotteluympäristöstä vielä vaativamman.

Mitä tämä merkitsee ydinaseriisunnalle

Ohjusryöppy osoittaa, ettei huippukokous yksin ratkaisisi keskeistä kiistaa. Trump näyttää olevan valmis uuteen johtajatason yhteydenpitoon, mutta Pohjois-Korean toiminta kertoo sen pitävän sotilaallista suorituskykyä neuvotteluvoiman lähteenä. Se ei myöskään ole hyväksynyt ohjustestien keskeyttämistä diplomaattisen osallistumisen ehdoksi.

Pjongjangin lähtökohdat tekevät paluusta vuosien 2018–2019 neuvottelumalliin vaikean. Lähteissä Pohjois-Korean kuvataan tavoittelevan ydinaseasemansa tunnustamista ja Yhdysvaltojen vihamieliseksi kutsumansa politiikan lopettamista – ei ydinaseriisuntaa keskustelujen lähtöehdoksi. Lisäksi sen strateginen yhteistyö Venäjän kanssa on saanut aiempaa suuremman merkityksen, muun muassa Ukrainan sodan yhteydessä raportoidun tuen vuoksi.

Lähiajan realistiset tavoitteet olisivatkin todennäköisesti täydellistä ydinaseriisuntaa rajatumpia: sotilaallisten ja diplomaattisten yhteyksien avaaminen, väärinlaskennan riskin pienentäminen, testien rajoittaminen ja mahdollisesti todennettavissa olevan jäädytyksen neuvotteleminen.

Trumpin ja Kimin tapaaminen voisi edelleen avata oven tällaisille toimille. Elokuun 20. päivän laukaisut osoittavat kuitenkin, miksi diplomatia alkaisi jo vakiintuneen ydinase- ja ohjusuhan hallinnasta – ei oletuksesta, että Pohjois-Korea olisi valmis luopumaan aseistaan.