Etelä-Afrikan MeerKAT-radioteleskooppiryhmällä tehdyt havainnot viittaavat siihen, että radiopurkaukset ovat peräisin jättiläismäiseltä eksoplaneetta Beta Pictoris b:ltä. Purkausten ominaisuudet sopivat revontuliin ja viittaavat voimakkaaseen magneettikenttään. Tutkimus on kuitenkin julkaistu esijulkaisuna, eikä sitä ole vielä vertaisarvioitu.
1
5
Miten lähde erotettiin tähdestä?
Tutkijat havainnoivat Beta Pictoris -järjestelmää neljässä havaintojaksossa vuosina 2025 ja 2026. He havaitsivat sekä toistuvia radiopurkauksia että tasaisempaa säteilyä. Sen jälkeen he vertasivat radiolähteen mitattua sijaintia järjestelmän tunnettujen kohteiden sijainteihin. Lähde osui Beta Pictoris b:n kohdalle eikä emotähden, eli planeettaa kiertävän tähden, kohdalle. Tämä tukee tulkintaa, että säteily tulee planeetalta itseltään.
1
2
17
Paikannus on tärkeä, sillä aiemmissa eksoplaneettajärjestelmistä tehdyissä radiolöydöissä säteilyä ei ollut pystytty kiistatta yhdistämään planeettaan tähden sijaan.
5
8
Radiopurkaukset voivat olla merkki revontulista
Säteilyä havaittiin 0,85–3,5 gigahertsin taajuuksilla. Siihen kuului nopeita, toistuvia purkauksia, jotka olivat voimakkaasti ympyräpolarisoituneita: radioaaltojen polarisaation suunta kiertyy niiden edetessä. Tutkijat tunnistavat säteilyn elektronisyklotronimaserisäteilyksi, jota esiintyy revontuliin liittyvissä radiosignaaleissa. Heidän mukaansa säteily syntyy planeetan magnetosfäärin ja ionosfäärin vuorovaikutuksessa.
1
8
Signaalin taajuuden perusteella tutkimuksessa arvioidaan, että magneettikentän voimakkuus säteilyn syntyalueella on vähintään 1,25 kilogaussia. Tulos voi siis olla merkittävä paitsi ensimmäisenä suorana eksoplaneetasta paikannettuna radiosäteilyn havaintona myös keinona arvioida Aurinkokunnan ulkopuolisen planeetan magneettikenttää.
1
Havainto ei ole merkki älyllisestä elämästä. Purkausten rytmiä ja polarisaatiota tulkitaan luonnolliseksi, planeetan magneettiseen ympäristöön liittyväksi revontulisäteilyksi.
1
5
Miksi tulokseen suhtaudutaan vielä varauksella?
Löytö on lupaava, mutta tutkimus on esijulkaisu, joka odottaa vertaisarviointia. Aiemmat havainnot muistuttavat myös siitä, ettei radiosäteilyn havaitseminen tähti–planeetta-järjestelmästä yksin riitä kertomaan, kumpi kohde tuotti sen.
1
5
8
Jatkohavainnoilla voidaan selvittää, toistuvatko purkaukset ja osuuko radiolähde edelleen Beta Pictoris b:n kohdalle. Näin tutkijat voivat arvioida sekä lähteen paikannuksen että magneettikentästä tehdyn arvion kestävyyttä ilman, että alustavaa tulosta pidetään jo lopullisena.