Noin 12,3 miljardia dollaria Irlannin kokonaismäärästä liittyi kuitenkin EU-tuomioistuimen ratkaisemaan tapaukseen. Apple maksoi takaisin veroja ja korkoja osana 13 miljardin euron verokiistaa, jossa Irlannin katsottiin myöntäneen yhtiölle sääntöjenvastaista valtiontukea.
Käytännön johtopäätös on selvä: Irlanti sai poikkeuksellisen suuren kertamaksun, mutta raportti ei osoita Applen maksavan normaalisti 17 miljardia dollaria Irlannin yhteisöveroa joka vuosi.
Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti syyskuussa 2024, että Irlanti oli myöntänyt Applelle sääntöjenvastaista valtiontukea veroratkaisuillaan. Tuomioistuin velvoitti Irlannin perimään takaisin yli 13 miljardia euroa. Ratkaisu koski aiempia ajanjaksoja, eikä siinä todettu Applen kaikkien tilikauden 2025 veromaksujen olleen lainvastaisia.
Päätös auttaa myös ymmärtämään, miksi Irlannin tavalliseen 12,5 prosentin yhteisöverokantaan tehdyt suorat vertailut voivat johtaa harhaan. Tapauksesta tehdyn uutisoinnin mukaan historiallisiin järjestelyihin liittynyt efektiivinen veroaste jäi joina vuosina alle yhden prosentin. Tuomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt näitä tuloksia vain siksi, että Irlannin yleinen verokanta oli alhainen.
Applen keskeinen irlantilainen tytäryhtiö Apple Operations International ilmoitti maksaneensa tilikaudella 2025 veroja 12,1 miljardia dollaria. Summasta 1,4 miljardia dollaria liittyi OECD:n ja EU:n maailmanlaajuiseen vähimmäisverojärjestelmään, joka edellyttää suurilta yrityksiltä vähintään 15 prosentin veroastetta niissä maissa, joissa ne kirjaavat tuloja.
Raportin laskentatavalla Applen efektiivinen veroaste Irlannissa oli 13,8 prosenttia. Tätä lukua ei voi verrata suoraan 17,1 miljardin dollarin käteismaksuun: käteismaksu sisältää historiallisen takaisinperinnän, kun taas efektiivinen veroaste perustuu tytäryhtiön ilmoittamiin veroihin ja voittoihin.
Ero maksettujen käteisverojen, kirjattujen verojen ja efektiivisen veroasteen välillä on olennainen. Ne kuvaavat yhtiön verotilannetta eri näkökulmista. Jos luvut yhdistetään ilman selitystä, kertaluonteinen maksu voi näyttää toistuvalta vuosittaiselta verorasitukselta.
Raportin paljastavin tieto liittyy taloudellisen toiminnan maantieteeseen. Apple kirjasi Irlannissa noin kuuden miljoonan dollarin ennen veroja lasketun voiton työntekijää kohden, vaikka yhtiöllä oli maassa 5 575 työntekijää. He edustivat noin kolmea prosenttia Applen koko henkilöstöstä.
Saksassa Applella oli 4 089 työntekijää, mutta ennen veroja laskettu voitto työntekijää kohden oli noin 51 000 dollaria. Saksan käteisellä maksetut verot olivat 153 miljoonaa dollaria.
Vertailu ei yksin todista, että Apple olisi rikkonut lakia. Se osoittaa kuitenkin, että kirjattujen voittojen sijainti voi erota huomattavasti työntekijöiden, asiakkaiden ja myynnin sijainnista.
Tyypillinen selitys liittyy arvokkaiden aineettomien oikeuksien, erityisesti immateriaalioikeuksien, sijoittamiseen konsernin eri yhtiöihin. Monikansallinen yritys voi kohdistaa niin sanotun jäännösvoiton yhtiöille, jotka omistavat, lisensoivat tai hallinnoivat näitä oikeuksia, vaikka myynti ja asiakkaat olisivat muualla.
Näin syntyvä taloudellinen kartta kuvaa yhtä paljon juridista omistajuutta ja konsernin sisäisiä voitonjakoja kuin fyysistä liiketoimintaa.
Microsoftin tilikauden 2025 EU-maakohtainen raportti osoittaa samankaltaisen rakenteen. Yhtiön Irlannin-toiminnot kirjasivat noin 47,1 miljardia dollaria ennen veroja laskettua voittoa, mikä vastasi noin 38 prosenttia Microsoftin maailmanlaajuisista voitoista. Irlannissa työskenteli kuitenkin vain noin kolme prosenttia yhtiön henkilöstöstä. Irlannin-toiminnot maksoivat veroja 5,6 miljardia dollaria.
Vertailu ei ole täysin yksi yhteen: Microsoftin tilikausi päättyi 30. kesäkuuta 2025, kun Applen tilikausi päättyi syyskuussa. Lisäksi yhtiöillä on erilaiset konsernirakenteet.
Molemmat raportit osoittavat silti, miksi julkinen maakohtainen veroraportointi on merkityksellistä. Sen avulla voidaan verrata voittoja, veroja, liikevaihtoa ja henkilöstömäärää eri lainkäyttöalueilla sen sijaan, että tarkasteltaisiin vain yhtä maailmanlaajuista verolukua.
EU:n säännöt koskevat suuria monikansallisia yrityksiä ja edellyttävät tiettyjen talous- ja verotietojen julkaisemista maittain. Microsoft ilmoitti raporttinsa perustuvan EU:n direktiiviin 2021/2101.
Irlannin malli on houkutellut maahan runsaasti monikansallista liiketoimintaa. Taustalla ovat olleet muun muassa yhteisöverojärjestelmä, englanninkielinen työvoima, pääsy EU:n markkinoille sekä teknologia- ja lääketeollisuuden vakiintunut asema maassa.
Raportit osoittavat mallin tuottavan Irlannille huomattavia verotuloja. Samalla ne tuovat esiin sen haavoittuvuudet.
Maailmanlaajuinen vähimmäisverojärjestelmä tuo suurille yrityksille 15 prosentin vähimmäisveroasteen niissä tilanteissa, joihin säännöt soveltuvat. Tämä pienentää Irlannin aiemman 12,5 prosentin nimellisen verokannan merkitystä suurimpien monikansallisten konsernien kannalta.
Lopullinen verorasitus riippuu edelleen yksityiskohtaisista säännöistä, hyvityksistä, vähennyksistä ja tulojen kohdentamisesta. Irlannin Fiscal Advisory Council on kuvannut uudistuksen muodostavan suurille yrityksille 15 prosentin vähimmäisefektiivisen veroasteen, kun maan lakisääteinen verokanta on 12,5 prosenttia.
Irlannin riippuvuus monikansallisista yrityksistä ei jakaudu tasaisesti tuhansien yhtiöiden kesken. Kolmen monikansallisen yrityksen – Applen, Microsoftin ja Eli Lillyn – arvioitiin tuoneen 46 prosenttia Irlannin yhteisöverotuloista vuonna 2024 eli noin 13 miljardia euroa.
Tämä keskittyminen hyödyttää Irlantia, kun yritysten voitot ja konsernirakenteet pysyvät maassa. Samalla julkinen talous altistuu yritysjärjestelyille, kansainvälisten verosääntöjen muutoksille ja muutaman yhtiön tulosvaihteluille.
Irlannin omien verotietojen mukaan vuoden 2024 yhteisöverotuloihin vaikutti voimakkaasti EU-tuomioistuimen ratkaisun yhteydessä saatu kertaluonteinen maksu. Ilman tätä maksua nettomääräiset yhteisöverotulot olivat 28,1 miljardia euroa.
Applen kanta perustuu tuttuun verotuksen periaatteeseen: yritystulo pitäisi yleensä kohdentaa niihin valtioihin, joissa tuloa synnyttävät varat, toiminnot ja riskit sijaitsevat. Kulutusverot puolestaan syntyvät siellä, missä asiakkaat ostavat tuotteita ja palveluja.
Itse periaate ei ole kiistan keskiössä. Vaikeampi kysymys on se, sijoittavatko immateriaalioikeuksien omistus ja konsernin sisäiset järjestelyt liian suuren osan jäännösvoitosta Irlantiin verrattuna siihen, missä Applen työntekijät, myynti ja asiakkaat tosiasiassa ovat.
Uudet raportit eivät ratkaise kysymystä yksin. Maakohtaiset veroraportit kertovat, missä yritykset kirjaavat liikevaihtoa, voittoja, veroja ja henkilöstöä, mutta ne eivät ole täydellinen taloudellinen tarkastus jokaisesta siirtohinnoitteluratkaisusta tai aineettomien oikeuksien järjestelystä.
Ne ovat ennen kaikkea läpinäkyvyyden väline: tapa tunnistaa poikkeuksellisia keskittymiä, jotka voivat vaatia tarkempaa selvitystä.
Apple maksoi Irlantiin tilikaudella 2025 poikkeuksellisen suuret 17,1 miljardin dollarin yhteisöverot, ja sen irlantilainen tytäryhtiö ilmoitti 13,8 prosentin efektiivisen veroasteen. Noin 12,3 miljardia dollaria kokonaismäärästä liittyi kuitenkin historiallisen verokiistan tuomioistuimen määräämään takaisinperintään. Summaa ei siksi pidä tulkita Applen normaaliksi vuosittaiseksi verovelaksi Irlannissa.
Pysyvämpi havainto on rakenteellinen. Applen irlantilaiset yhtiöt kirjasivat työntekijää kohden moninkertaisesti enemmän voittoa kuin yhtiön Saksan-toiminnot, ja Microsoftin tiedot osoittavat samankaltaista voittojen keskittymistä Irlantiin.
Raportit havainnollistavat, kuinka immateriaalioikeuksien juridinen sijainti ja konsernin sisäinen voitonjako voivat erota jyrkästi työntekijöiden ja asiakkaiden fyysisestä sijainnista.
Irlannille tämä merkitsee vaihtokauppaa: monikansallinen yritysmalli tuottaa poikkeuksellisia verotuloja ja investointeja, mutta tekee julkisesta taloudesta samalla riippuvaisen pienestä joukosta globaaleja yhtiöitä. Nyt 15 prosentin vähimmäisvero ja julkinen maakohtainen raportointi tekevät tästä mallista aiempaa näkyvämmän.
Noin 12,3 miljardia dollaria Irlannin kokonaismäärästä liittyi kuitenkin EU-tuomioistuimen ratkaisemaan tapaukseen. Apple maksoi takaisin veroja ja korkoja osana 13 miljardin euron verokiistaa, jossa Irlannin katsottiin myöntäneen yhtiölle sääntöjenvastaista valtiontukea.
Käytännön johtopäätös on selvä: Irlanti sai poikkeuksellisen suuren kertamaksun, mutta raportti ei osoita Applen maksavan normaalisti 17 miljardia dollaria Irlannin yhteisöveroa joka vuosi.
Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti syyskuussa 2024, että Irlanti oli myöntänyt Applelle sääntöjenvastaista valtiontukea veroratkaisuillaan. Tuomioistuin velvoitti Irlannin perimään takaisin yli 13 miljardia euroa. Ratkaisu koski aiempia ajanjaksoja, eikä siinä todettu Applen kaikkien tilikauden 2025 veromaksujen olleen lainvastaisia.
Päätös auttaa myös ymmärtämään, miksi Irlannin tavalliseen 12,5 prosentin yhteisöverokantaan tehdyt suorat vertailut voivat johtaa harhaan. Tapauksesta tehdyn uutisoinnin mukaan historiallisiin järjestelyihin liittynyt efektiivinen veroaste jäi joina vuosina alle yhden prosentin. Tuomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt näitä tuloksia vain siksi, että Irlannin yleinen verokanta oli alhainen.
Applen keskeinen irlantilainen tytäryhtiö Apple Operations International ilmoitti maksaneensa tilikaudella 2025 veroja 12,1 miljardia dollaria. Summasta 1,4 miljardia dollaria liittyi OECD:n ja EU:n maailmanlaajuiseen vähimmäisverojärjestelmään, joka edellyttää suurilta yrityksiltä vähintään 15 prosentin veroastetta niissä maissa, joissa ne kirjaavat tuloja.
Raportin laskentatavalla Applen efektiivinen veroaste Irlannissa oli 13,8 prosenttia. Tätä lukua ei voi verrata suoraan 17,1 miljardin dollarin käteismaksuun: käteismaksu sisältää historiallisen takaisinperinnän, kun taas efektiivinen veroaste perustuu tytäryhtiön ilmoittamiin veroihin ja voittoihin.
Ero maksettujen käteisverojen, kirjattujen verojen ja efektiivisen veroasteen välillä on olennainen. Ne kuvaavat yhtiön verotilannetta eri näkökulmista. Jos luvut yhdistetään ilman selitystä, kertaluonteinen maksu voi näyttää toistuvalta vuosittaiselta verorasitukselta.
Raportin paljastavin tieto liittyy taloudellisen toiminnan maantieteeseen. Apple kirjasi Irlannissa noin kuuden miljoonan dollarin ennen veroja lasketun voiton työntekijää kohden, vaikka yhtiöllä oli maassa 5 575 työntekijää. He edustivat noin kolmea prosenttia Applen koko henkilöstöstä.
Saksassa Applella oli 4 089 työntekijää, mutta ennen veroja laskettu voitto työntekijää kohden oli noin 51 000 dollaria. Saksan käteisellä maksetut verot olivat 153 miljoonaa dollaria.
Vertailu ei yksin todista, että Apple olisi rikkonut lakia. Se osoittaa kuitenkin, että kirjattujen voittojen sijainti voi erota huomattavasti työntekijöiden, asiakkaiden ja myynnin sijainnista.
Tyypillinen selitys liittyy arvokkaiden aineettomien oikeuksien, erityisesti immateriaalioikeuksien, sijoittamiseen konsernin eri yhtiöihin. Monikansallinen yritys voi kohdistaa niin sanotun jäännösvoiton yhtiöille, jotka omistavat, lisensoivat tai hallinnoivat näitä oikeuksia, vaikka myynti ja asiakkaat olisivat muualla.
Näin syntyvä taloudellinen kartta kuvaa yhtä paljon juridista omistajuutta ja konsernin sisäisiä voitonjakoja kuin fyysistä liiketoimintaa.
Microsoftin tilikauden 2025 EU-maakohtainen raportti osoittaa samankaltaisen rakenteen. Yhtiön Irlannin-toiminnot kirjasivat noin 47,1 miljardia dollaria ennen veroja laskettua voittoa, mikä vastasi noin 38 prosenttia Microsoftin maailmanlaajuisista voitoista. Irlannissa työskenteli kuitenkin vain noin kolme prosenttia yhtiön henkilöstöstä. Irlannin-toiminnot maksoivat veroja 5,6 miljardia dollaria.
Vertailu ei ole täysin yksi yhteen: Microsoftin tilikausi päättyi 30. kesäkuuta 2025, kun Applen tilikausi päättyi syyskuussa. Lisäksi yhtiöillä on erilaiset konsernirakenteet.
Molemmat raportit osoittavat silti, miksi julkinen maakohtainen veroraportointi on merkityksellistä. Sen avulla voidaan verrata voittoja, veroja, liikevaihtoa ja henkilöstömäärää eri lainkäyttöalueilla sen sijaan, että tarkasteltaisiin vain yhtä maailmanlaajuista verolukua.
EU:n säännöt koskevat suuria monikansallisia yrityksiä ja edellyttävät tiettyjen talous- ja verotietojen julkaisemista maittain. Microsoft ilmoitti raporttinsa perustuvan EU:n direktiiviin 2021/2101.
Irlannin malli on houkutellut maahan runsaasti monikansallista liiketoimintaa. Taustalla ovat olleet muun muassa yhteisöverojärjestelmä, englanninkielinen työvoima, pääsy EU:n markkinoille sekä teknologia- ja lääketeollisuuden vakiintunut asema maassa.
Raportit osoittavat mallin tuottavan Irlannille huomattavia verotuloja. Samalla ne tuovat esiin sen haavoittuvuudet.
Maailmanlaajuinen vähimmäisverojärjestelmä tuo suurille yrityksille 15 prosentin vähimmäisveroasteen niissä tilanteissa, joihin säännöt soveltuvat. Tämä pienentää Irlannin aiemman 12,5 prosentin nimellisen verokannan merkitystä suurimpien monikansallisten konsernien kannalta.
Lopullinen verorasitus riippuu edelleen yksityiskohtaisista säännöistä, hyvityksistä, vähennyksistä ja tulojen kohdentamisesta. Irlannin Fiscal Advisory Council on kuvannut uudistuksen muodostavan suurille yrityksille 15 prosentin vähimmäisefektiivisen veroasteen, kun maan lakisääteinen verokanta on 12,5 prosenttia.
Irlannin riippuvuus monikansallisista yrityksistä ei jakaudu tasaisesti tuhansien yhtiöiden kesken. Kolmen monikansallisen yrityksen – Applen, Microsoftin ja Eli Lillyn – arvioitiin tuoneen 46 prosenttia Irlannin yhteisöverotuloista vuonna 2024 eli noin 13 miljardia euroa.
Tämä keskittyminen hyödyttää Irlantia, kun yritysten voitot ja konsernirakenteet pysyvät maassa. Samalla julkinen talous altistuu yritysjärjestelyille, kansainvälisten verosääntöjen muutoksille ja muutaman yhtiön tulosvaihteluille.
Irlannin omien verotietojen mukaan vuoden 2024 yhteisöverotuloihin vaikutti voimakkaasti EU-tuomioistuimen ratkaisun yhteydessä saatu kertaluonteinen maksu. Ilman tätä maksua nettomääräiset yhteisöverotulot olivat 28,1 miljardia euroa.
Applen kanta perustuu tuttuun verotuksen periaatteeseen: yritystulo pitäisi yleensä kohdentaa niihin valtioihin, joissa tuloa synnyttävät varat, toiminnot ja riskit sijaitsevat. Kulutusverot puolestaan syntyvät siellä, missä asiakkaat ostavat tuotteita ja palveluja.
Itse periaate ei ole kiistan keskiössä. Vaikeampi kysymys on se, sijoittavatko immateriaalioikeuksien omistus ja konsernin sisäiset järjestelyt liian suuren osan jäännösvoitosta Irlantiin verrattuna siihen, missä Applen työntekijät, myynti ja asiakkaat tosiasiassa ovat.
Uudet raportit eivät ratkaise kysymystä yksin. Maakohtaiset veroraportit kertovat, missä yritykset kirjaavat liikevaihtoa, voittoja, veroja ja henkilöstöä, mutta ne eivät ole täydellinen taloudellinen tarkastus jokaisesta siirtohinnoitteluratkaisusta tai aineettomien oikeuksien järjestelystä.
Ne ovat ennen kaikkea läpinäkyvyyden väline: tapa tunnistaa poikkeuksellisia keskittymiä, jotka voivat vaatia tarkempaa selvitystä.
Apple maksoi Irlantiin tilikaudella 2025 poikkeuksellisen suuret 17,1 miljardin dollarin yhteisöverot, ja sen irlantilainen tytäryhtiö ilmoitti 13,8 prosentin efektiivisen veroasteen. Noin 12,3 miljardia dollaria kokonaismäärästä liittyi kuitenkin historiallisen verokiistan tuomioistuimen määräämään takaisinperintään. Summaa ei siksi pidä tulkita Applen normaaliksi vuosittaiseksi verovelaksi Irlannissa.
Pysyvämpi havainto on rakenteellinen. Applen irlantilaiset yhtiöt kirjasivat työntekijää kohden moninkertaisesti enemmän voittoa kuin yhtiön Saksan-toiminnot, ja Microsoftin tiedot osoittavat samankaltaista voittojen keskittymistä Irlantiin.
Raportit havainnollistavat, kuinka immateriaalioikeuksien juridinen sijainti ja konsernin sisäinen voitonjako voivat erota jyrkästi työntekijöiden ja asiakkaiden fyysisestä sijainnista.
Irlannille tämä merkitsee vaihtokauppaa: monikansallinen yritysmalli tuottaa poikkeuksellisia verotuloja ja investointeja, mutta tekee julkisesta taloudesta samalla riippuvaisen pienestä joukosta globaaleja yhtiöitä. Nyt 15 prosentin vähimmäisvero ja julkinen maakohtainen raportointi tekevät tästä mallista aiempaa näkyvämmän.