Euroopan pankit haluavat lisää liikkumatilaa – mutta eivät hinnalla millä hyvänsä

Saksan pankkiyhdistyksen puheenjohtaja Christian Sewing suhtautui komission suunnitelmaan myönteisesti, mutta vaati nopeampia toimia muun muassa niin sanotun output floor -säännön, kaupan rahoituksen ja ohjelmistoinvestointien osalta. Société Généralen toimitusjohtaja ja Euroopan pankkiliiton puheenjohtaja Slawomir Krupa puolestaan kuvasi pakettia merkittäväksi askeleeksi kohti kansallisten rajojen taakse sitoutuneen pääoman ja likviditeetin vapauttamista.

Mitä ring-fencing tarkoittaa?

Ring-fencingillä tarkoitetaan käytäntöä, jossa kansallinen viranomainen edellyttää pankin tytäryhtiön pitävän pääomaa tai likvidejä varoja kyseisessä maassa sen sijaan, että koko pankkiryhmä voisi käyttää niitä siellä, missä niistä olisi eniten hyötyä.

Komission mukaan rajoitusten höllentäminen voisi tuoda noin 230 miljardia euroa likvidejä varoja tehokkaampaan käyttöön EU:ssa. Samalla tavoitteena on säilyttää paikallisten talouksien ja rahoitusvakauden suoja.

Mitä komission heinäkuun paketti sisältää?

Komission tiedonanto linjaa lainsäädäntöehdotuksia, joita on määrä valmistella vuoden 2027 ensimmäisellä neljänneksellä. Tiedonanto ei siis muuta kaikkia sääntöjä välittömästi.

Yksinkertaisemmat pääomavaatimukset

Komissio haluaa järkeistää pääomakehikkoa ja poistaa päällekkäisiä vaatimuksia. Yksi ehdotus on luopua vivutussuhteeseen liittyvistä niin sanotuista Pillar 2 -vaatimuksista silloin, kun ne toistavat jo olemassa olevan vivutussuhdekehikon vaatimuksia.

Lisäksi komissio aikoo tarkastella EU:n Basel III -sääntöjen toimeenpanoa, mukaan lukien output floor. Sääntö rajoittaa sitä, kuinka paljon pankin sisäiset riskimallit voivat alentaa riskipainotettuja saamisia ja siten pääomavaatimusta verrattuna standardimenetelmään. Komissio on viestittänyt tarkistamisesta ja uudistamisesta – ei välttämättä säännön täydellisestä poistamisesta.

Vähemmän raportointia ja valvonnan päällekkäisyyksiä

Paketti kohdistuu päällekkäisiin raportointivelvoitteisiin ja tavoittelee suhteellisesti mitoitettuja, yhdenmukaisia ja digitaalisia prosesseja. Keskusteluissa vuosittaiseksi raportointitaakaksi on arvioitu 11,2 miljardia euroa.

Paperityön vähentäminen voisi pienentää pankkien toimintakuluja. Uudistuksen todellinen hyöty riippuu kuitenkin siitä, yksinkertaistuuko raportointi aidosti vai siirtyykö sama taakka uuteen, päällekkäiseen järjestelmään.

Kansallisen lisäsääntelyn rajoittaminen

”Gold-plating” tarkoittaa tilannetta, jossa kansallinen viranomainen lisää yhteisen EU-tason päälle omia vaatimuksiaan tai rajoituksiaan. Komissio haluaa vähentää näitä eroja, jotta yhteinen sääntökirja toimisi enemmän yhtenä järjestelmänä eikä 27 eri version kokoelmana.

Pääoman ja likviditeetin vapaampi liikkuvuus

Komissio ehdottaa, että rajat ylittävät pankkiryhmät voisivat käyttää ylimääräistä pääomaa ja likviditeettiä helpommin koko unionissa. Tavoitteena on ohjata varoja lainoittamiseen, investointeihin ja muuhun tuottavaan käyttöön ilman, että vastaanottavan maan tallettajien tai kriisinratkaisujärjestelmien suoja poistuu.

Markkinariskisääntöjen toimeenpanon lykkääminen

Pakettiin sisältyy myös ehdotus lykätä Fundamental Review of the Trading Book -kehikon eli kaupankäyntikirjan markkinariskisääntöjen toimeenpanoa. Näin EU ei etenisi muita merkittäviä lainkäyttöalueita nopeammin aikana, jolloin niiden omia sääntöjä arvioidaan uudelleen.

Kokonaisuutena toimet pyrkivät poistamaan EU:n omia päällekkäisyyksiä ja sisäisiä esteitä. Kyse ei ole vakavaraisuussääntelyn yleisestä keskeyttämisestä.

Miten EU:n suunnitelma vertautuu Yhdysvaltoihin?

Yhdysvaltojen pankkivalvojat – Federal Reserve, Federal Deposit Insurance Corporation ja Office of the Comptroller of the Currency – ovat ehdottaneet laajempaa pääomasääntöjen uudistamista. Muutokset koskisivat muun muassa riskipainoja, Basel-kehikon osien yksinkertaistamista, vivutussuhdevaatimuksia ja maailmanlaajuisesti systeemisesti merkittävien pankkien lisäpääomavaatimusta. Viranomaiset sanovat pyrkivänsä sovittamaan pääoman paremmin riskeihin samalla, kun pankkijärjestelmän turvallisuus säilyy.

Yhdysvaltojen ehdotuksiin liitettyjen toimialaarvioiden mukaan pankkijärjestelmän Common Equity Tier 1 -pääomaa eli korkealaatuista ydinpääomaa voisi vapautua 87,7 miljardia dollaria. Lisäksi taseisiin voisi syntyä noin 2,5 biljoonan dollarin lisäkapasiteettiä. Nämä ovat mallipohjaisia arvioita, eivät pankeille maksettavaa rahaa tai varmistettua uutta luotonantoa. Lopputulos riippuu lopullisista säännöistä ja siitä, miten pankit päättävät käyttää vapautuvan kapasiteetin.

OCC arvioi erikseen, että sen valvomien pankkien sitovat vähimmäispääomavaatimukset voisivat laskea yhteensä 6,9 prosenttia ehdotetun standardimenetelmän perusteella. Suurimpien pankkien laajennetun riskiperusteisen menetelmän mukainen vähennys olisi arvion mukaan 3,4 prosenttia.

Vertailu on eurooppalaisille pankkijohtajille poliittisesti tehokas. Yhdysvaltalaiset pankit toimivat jo valmiiksi yhtenäisemmässä kotimarkkinassa ja hyötyvät suuremmasta mittakaavasta. Jos niiden pääomarajoitteet kevenevät samaan aikaan, kun eurooppalaisia pankkeja sitovat kansalliset esteet ja raskaammat prosessit, EU:n pankit pelkäävät menettävänsä asemiaan luotonannossa, investointipankkitoiminnassa ja strategisten toimialojen rahoituksessa.

Luvut eivät kuitenkaan osoita, että matalammat pääomavaatimukset olisivat automaattisesti turvallisia tai että jokainen vapautuva euro tai dollari muuttuisi tuottavaksi luotonannoksi. Ne kuvaavat mahdollista kapasiteettia, eivät varmaa talousvaikutusta.

Miksi valvojat ovat huolissaan?

Vastustus ei kohdistu kaikkeen yksinkertaistamiseen. Euroopan keskuspankki tukee aidosti yhdentyneempää pankkiunionia ja on itsekin katsonut, että pääoman ja likviditeetin pitäisi liikkua vapaammin rajat ylittävissä pankkiryhmissä. EKP on myös vaatinut, että euroalue toimisi enemmän yhtenä lainkäyttöalueena.

Huoli liittyy siihen, että vapaampi liikkuvuus edellyttää vahvempia yhteisiä instituutioita. Kansallisten viranomaisten on voitava luottaa siihen, että valvonta, kriisinratkaisu ja tallettajien suoja toimivat yli rajojen, jos pankki ajautuu vaikeuksiin. Ilman tätä luottamusta maat saattavat uudistusten sijaan säilyttää paikalliset suojamuurit tai jopa vahvistaa niitä.

Output floor -kiista

Output floor on kiistan näkyvin kipupiste. Eurojärjestelmän mukaan output floor ja vivutussuhteeseen perustuvat vaatimukset täydentävät toisiaan ja ovat olennainen osa pankkien vakavaraisuuskehikkoa. Säännön tarkoitus on rajoittaa riskiä, että sisäiset riskimallit aliarvioivat pankin vastuut ja johtavat liian mataliin pääomavaatimuksiin.

Yhdysvallat on luopunut sellaisesta output floor -mallista, jota eurooppalaiset valvojat nyt arvioivat. Tämä lisää painetta Brysseliä kohtaan.

Baselin pankkivalvontakomitean entinen pääsihteeri Neil Esho on varoittanut, että säännöstä luopuminen olisi ”katastrofi” ja ”liian suuri askel”. Hänen huolensa on, että kansainvälisesti sovituista suojamekanismeista vetäytyminen voisi käynnistää kilpailun, jossa pankit kilpailevat heikommilla standardeilla paremman riskien mittaamisen sijaan.

Sääntelyn pirstoutumisen riski

Jos Yhdysvallat, EU ja muut suuret lainkäyttöalueet soveltavat Basel-standardeja eri tavoin, pankkien otsikkotasolla ilmoittamia pääomasuhteita on vaikeampi verrata. Sijoittajien ja valvojien voi silloin olla vaikeampi arvioida, heijastavatko luvut todellista kestävyyttä vai väljempiä oletuksia.

Euroopan pankkiviranomainen EBA on lisäksi katsonut, että nykyinen EU-kehikko on vahvistanut pankkien kriisinsietokykyä, tallettajien suojaa ja jäsenmaiden yhteistä vakavaraisuuden vähimmäistasoa. Siksi keskustelu ei ole yksinkertaisesti väittelyä ”sääntelyn” ja ”sääntelyn purkamisen” välillä. Olennaista on, tuottaako päällekkäisyyksien poistaminen todellista tehokkuutta vai poistetaanko samalla suojia, joita markkinat ja tallettajat edelleen tarvitsevat.

Todennäköinen kompromissi

Todennäköisin suunta on kohdennettu uudistus, ei Yhdysvaltojen mallin täydellinen kopiointi. Bryssel voi vähentää päällekkäistä raportointia, rajoittaa kansallista lisäsääntelyä, poistaa tarpeettomia vivutussuhteen lisävaatimuksia ja vapauttaa pankkiryhmien käyttämätöntä likviditeettiä – samalla kun uskottavat pääoma-, vipu- ja likviditeettipuskurit säilytetään.

Vaikeampi kysymys on institutionaalinen. Rajat ylittävä pankkitoiminta toimii parhaiten, kun pääoma voi liikkua vapaasti. Se edellyttää kuitenkin luottamusta yhteiseen valvontaan, kriisinratkaisuun ja tallettajien suojaan. Jos nämä perustukset jäävät keskeneräisiksi, kansallisia suojamuurien purkamista voi olla vaikea toteuttaa.

Euroopan kilpailukykyhaaste on siis todellinen, mutta Yhdysvaltojen saavuttaminen ei välttämättä tarkoita jokaisen yhdysvaltalaisen sääntelyn kevennyksen toistamista. Heinäkuun paketin varsinainen testi on siinä, auttaako se eurooppalaisia pankkeja kasvamaan ja rahoittamaan talouden uudistumista ilman, että Atlantin molemmin puolin ajaudutaan kilpailemaan heikoimmilla säännöillä.