Ar-Ramāda osui ajallisesti yhteen Amwasin ruton kanssa. Rutto oli erillinen tapahtuma, mutta se saattoi vaikeuttaa yhteyksiä ja elintarvikkeiden toimittamista Syyrian suunnalta .

Umarin tapa johtaa hätätilannetta

Lähteissä Umarin toiminta näyttäytyy sekä käytännön avustustyönä että henkilökohtaisena vastuunkantona:

• Hän järjesti yhteisiä ruokailuja ja jakoi tarvitseville muun muassa jauhoja ja öljyä.
• Hän pyysi maakuntien kuvernöörejä lähettämään ruokaa ja muita tarvikkeita. Apua saapui kertomusten mukaan Irakista, Syyriasta ja muilta alueilta .
• Hän pidättäytyi lihasta ja voista, kunnes niitä oli jälleen tavallisten ihmisten saatavilla.
• Hänen kerrotaan liikkuneen öisin Medinassa ja tarkistaneen, miten ihmiset selviytyivät.
• Hän sovelsi välttämättömyyden periaatetta myös oikeudellisessa harkinnassa: nälänhädän aikana varkaudesta ei määrätty rangaistusta samalla tavalla kuin normaalioloissa.
• Hän johti kansan rukousta sateen puolesta ja pyysi sateen puolesta rukoilemaan al-Abbas ibn Abd al-Muttalibin kanssa. Sateiden alettua kriisi alkoi väistyä .

Näin vastaus ei rajoittunut ruoan jakamiseen. Siihen kuului myös maakuntien resurssien mobilisointi, jatkuva seuranta, henkilökohtainen säästäväisyys ja oikeudellinen jousto poikkeusoloissa.

Kuoliko tunnettuja seuralaisia nälänhätään?

Luotettavina pidetyissä lähteissä ei ole varmistettu yhden tietyn profeetan seuralaisen kuolleen itse Ar-Ramādan nälänhätään. Abu Ubayda ibn al-Jarrah, Muadh ibn Jabal, Yazid ibn Abi Sufyan ja muut tunnetut henkilöt kuolivat samaan aikaan Amwasin rutossa, eivät Ar-Ramādan nälänhädän seurauksena .

Mitä lähteistä ei voida päätellä varmasti?

Kriisin tarkkaa alku- ja päättymiskuukautta ei tunneta. Yleinen arvio on noin yhdeksän kuukautta, mutta aloitusajankohdan määrittelystä riippuen viimeiset kuukaudet ovat voineet ulottua laskennallisesti hijran vuoteen 19 .

Myöskään kuolleiden kokonaismäärästä ei ole säilynyt varhaista, luotettavaa tilastoa.

Joissakin kertomuksissa mainitaan Egyptin kuvernööri Amr ibn al-As avun lähettäjänä. Ibn Kathir piti tätä kohtaa ajallisesti ongelmallisena, koska Egyptin valloitus ei hänen mukaansa ollut vielä valmistunut vuonna 18. Kertomus voi siis olla myöhemmin ajoittunut tai sen välityksessä voi olla sekaannusta .

Mikä selittää avustustoimien onnistumista?

Lähteiden perusteella Umarin toiminta perustui usean keinon yhdistelmään: välittömään ruokahuoltoon, eri alueiden resurssien kokoamiseen, johtajan henkilökohtaiseen esimerkkiin, paikalliseen valvontaan ja välttämättömyyden huomioivaan oikeudelliseen harkintaan. Sateen puolesta järjestetty rukous oli osa kokonaisuutta, joka päättyi tilanteen helpottumiseen sateiden saavuttua.

Keskeiset lähteet

• Ibn Sadin al-Tabaqat al-kubra, erityisesti Umarin vapautetun Aslamin välittämät kertomukset, muodostaa suuren osan kriisiä koskevien yksityiskohtien perustasta .
• Ibn al-Athirin al-Kamil fi al-tarikh käsittelee vuoden 18 tapahtumia ja Amwasin ruttoa .
• Ibn Kathirin al-Bidaya wa al-nihaya sisältää kertomuksia Umarin toimista ja huomautuksen joidenkin kertomusten ajoitusongelmasta .
• Aihetta käsittelevä akateeminen tutkimus tarkastelee Umarin tapaa vastata nälänhätään .

Yhteenveto

Ar-Ramādan nälänhätä oli Hijazin vakava kuivuus- ja ruokakriisi, jonka katsotaan yleensä ajoittuneen hijran vuoteen 18 eli noin vuoteen 639. Se kesti perimätiedon mukaan lähes yhdeksän kuukautta. Umar ibn al-Khattab vastasi siihen järjestämällä yhteistä ruokahuoltoa, pyytämällä apua maakunnilta, jakamalla tarvikkeita, elämällä itse kansan tavoin ja huomioimalla poikkeusolojen välttämättömyyden. Kriisi helpotti sateiden alettua. Sen sijaan ei ole varmaa näyttöä siitä, että jokin tietty profeetan seuralainen olisi kuollut nimenomaan nälänhätään.

Ar-Ramāda osui ajallisesti yhteen Amwasin ruton kanssa. Rutto oli erillinen tapahtuma, mutta se saattoi vaikeuttaa yhteyksiä ja elintarvikkeiden toimittamista Syyrian suunnalta .

Umarin tapa johtaa hätätilannetta

Lähteissä Umarin toiminta näyttäytyy sekä käytännön avustustyönä että henkilökohtaisena vastuunkantona:

• Hän järjesti yhteisiä ruokailuja ja jakoi tarvitseville muun muassa jauhoja ja öljyä.
• Hän pyysi maakuntien kuvernöörejä lähettämään ruokaa ja muita tarvikkeita. Apua saapui kertomusten mukaan Irakista, Syyriasta ja muilta alueilta .
• Hän pidättäytyi lihasta ja voista, kunnes niitä oli jälleen tavallisten ihmisten saatavilla.
• Hänen kerrotaan liikkuneen öisin Medinassa ja tarkistaneen, miten ihmiset selviytyivät.
• Hän sovelsi välttämättömyyden periaatetta myös oikeudellisessa harkinnassa: nälänhädän aikana varkaudesta ei määrätty rangaistusta samalla tavalla kuin normaalioloissa.
• Hän johti kansan rukousta sateen puolesta ja pyysi sateen puolesta rukoilemaan al-Abbas ibn Abd al-Muttalibin kanssa. Sateiden alettua kriisi alkoi väistyä .

Näin vastaus ei rajoittunut ruoan jakamiseen. Siihen kuului myös maakuntien resurssien mobilisointi, jatkuva seuranta, henkilökohtainen säästäväisyys ja oikeudellinen jousto poikkeusoloissa.

Kuoliko tunnettuja seuralaisia nälänhätään?

Luotettavina pidetyissä lähteissä ei ole varmistettu yhden tietyn profeetan seuralaisen kuolleen itse Ar-Ramādan nälänhätään. Abu Ubayda ibn al-Jarrah, Muadh ibn Jabal, Yazid ibn Abi Sufyan ja muut tunnetut henkilöt kuolivat samaan aikaan Amwasin rutossa, eivät Ar-Ramādan nälänhädän seurauksena .

Mitä lähteistä ei voida päätellä varmasti?

Kriisin tarkkaa alku- ja päättymiskuukautta ei tunneta. Yleinen arvio on noin yhdeksän kuukautta, mutta aloitusajankohdan määrittelystä riippuen viimeiset kuukaudet ovat voineet ulottua laskennallisesti hijran vuoteen 19 .

Myöskään kuolleiden kokonaismäärästä ei ole säilynyt varhaista, luotettavaa tilastoa.

Joissakin kertomuksissa mainitaan Egyptin kuvernööri Amr ibn al-As avun lähettäjänä. Ibn Kathir piti tätä kohtaa ajallisesti ongelmallisena, koska Egyptin valloitus ei hänen mukaansa ollut vielä valmistunut vuonna 18. Kertomus voi siis olla myöhemmin ajoittunut tai sen välityksessä voi olla sekaannusta .

Mikä selittää avustustoimien onnistumista?

Lähteiden perusteella Umarin toiminta perustui usean keinon yhdistelmään: välittömään ruokahuoltoon, eri alueiden resurssien kokoamiseen, johtajan henkilökohtaiseen esimerkkiin, paikalliseen valvontaan ja välttämättömyyden huomioivaan oikeudelliseen harkintaan. Sateen puolesta järjestetty rukous oli osa kokonaisuutta, joka päättyi tilanteen helpottumiseen sateiden saavuttua.

Keskeiset lähteet

• Ibn Sadin al-Tabaqat al-kubra, erityisesti Umarin vapautetun Aslamin välittämät kertomukset, muodostaa suuren osan kriisiä koskevien yksityiskohtien perustasta .
• Ibn al-Athirin al-Kamil fi al-tarikh käsittelee vuoden 18 tapahtumia ja Amwasin ruttoa .
• Ibn Kathirin al-Bidaya wa al-nihaya sisältää kertomuksia Umarin toimista ja huomautuksen joidenkin kertomusten ajoitusongelmasta .
• Aihetta käsittelevä akateeminen tutkimus tarkastelee Umarin tapaa vastata nälänhätään .

Yhteenveto

Ar-Ramādan nälänhätä oli Hijazin vakava kuivuus- ja ruokakriisi, jonka katsotaan yleensä ajoittuneen hijran vuoteen 18 eli noin vuoteen 639. Se kesti perimätiedon mukaan lähes yhdeksän kuukautta. Umar ibn al-Khattab vastasi siihen järjestämällä yhteistä ruokahuoltoa, pyytämällä apua maakunnilta, jakamalla tarvikkeita, elämällä itse kansan tavoin ja huomioimalla poikkeusolojen välttämättömyyden. Kriisi helpotti sateiden alettua. Sen sijaan ei ole varmaa näyttöä siitä, että jokin tietty profeetan seuralainen olisi kuollut nimenomaan nälänhätään.