Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen suunniteltu investointisopimus oli 17.9.2026 yhä epävarma, koska odotettu julkistus viivästyi ennen kuin hankkeet ja niiden ehdot oli vahvistettu. Etelä-Korean ulkoministeri Cho Hyun selitti viivettä kotimaisilla menettelyillä. Samaan aikaan neuvotteluja koskevissa uutisissa kuvattiin avoimia kysymyksiä ydinvoimasta, rahoituksesta ja investointiriskien jaosta. Raportoidut ehdotukset eivät olleet lopullisia sitoumuksia.
1
8
28
Parlamentin kuuleminen siirtyi
Hallitus lykkäsi 17. syyskuuta aiottua tiedotustilaisuutta Etelä-Korean parlamentin eli kansalliskokouksen valiokunnalle. Uudeksi päiväksi kaavailtiin 22. syyskuuta, mikä teki samalle viikolle odotetusta sopimuksen allekirjoituksesta ja julkistuksesta epävarman. Neuvottelut koskivat 200 miljardin dollarin strategisia investointeja osana 350 miljardin dollarin lupausta. Kokonaisuudesta 150 miljardia dollaria oli osoitettu laivanrakennukseen.
1
22
45
Cho sanoi ennen Washingtonin-matkaansa, että kyse oli kotimaisten menettelyjen selventämisestä eikä hallitusten välisestä erimielisyydestä. Hänen oli määrä tavata Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio keskustellakseen muun muassa talous- ja turvallisuuskysymyksistä. Tapaamisen sopiminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että investointien ehdot olisi jo ratkaistu.
4
8
Etelä-Korean teollisuusministeriö oli lisäksi korostanut, ettei ensimmäistä hanketta ollut vahvistettu. Sen mukaan julkistus edellytti neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa ja Korean lain mukaisia menettelyjä. Siksi uutiset mahdollisista hankkeista oli erotettava hyväksytyistä investointipäätöksistä.
21
28
Ydinvoima veisi suuren osan potista
Yksi neuvotteluissa kuvattu ehdotus koski kahdeksaa Yhdysvaltoihin rakennettavaa reaktoria: kuutta Westinghousen AP1000-mallia ja kahta korealaista APR1400-mallia. Etelä-Korean mahdolliseksi osuudeksi arvioitiin noin 120 miljardia dollaria, eli suurin osa strategisten investointien 200 miljardin dollarin kokonaisuudesta. Reaktorien määrä, mallijako ja rahoitus olivat silti ehdotuksia, eivät vahvistettu rakennusohjelma.
19
28
Erikseen keskusteltiin mahdollisesta omistusosuudesta Westinghousessa. Ratkaisevaa olisi ollut, saisiko Etelä-Korea vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin vai jäisikö osuus lähinnä taloudelliseksi sijoitukseksi. Uutisten mukaan ostajasta, osuuden koosta ja kaupan rakenteesta neuvoteltiin edelleen. Alle 10 prosentin osuus olisi yhden raportin mukaan voinut jättää Etelä-Korean ilman sen tavoittelemaa hallituspaikkaa; toisen mukaan kauppa saattaisi vaatia rahoitusta 200 miljardin dollarin rahaston ulkopuolelta.
25
32
Lisäkysymykseksi nousi Yhdysvaltojen raportoitu ehdotus sijoittaa noin 4 000 tonnin käytetyn ydinpolttoaineen pyroprosessointiin. Kyse on sulasuolaa hyödyntävästä jälleenkäsittelymenetelmästä. Ehdotuksen hintaa ja kaupallista tuottoa ei ollut vahvistettu, joten sen sopivuutta investointikattoon oli vaikea arvioida.
43
44
Kuka maksaisi ja kuka kantaisi tappiot?
Auki oli myös se, millä aikataululla Etelä-Korea siirtäisi rahaa Yhdysvaltoihin. Hallituksen mukaan strategisten investointien enimmäismäärä pysyisi 200 miljardissa dollarissa ja vuotuiset rahansiirrot enintään 20 miljardissa. Jos rahaa siirrettäisiin ennen hankejakoa ja sijoitussuojan sopimista, lopullinen kustannus riippuisi rahoitus- ja tappionjakoehdoista. Rahansiirto ei kuitenkaan sellaisenaan tarkoittaisi vastaavaa vähennystä maan virallisista valuuttavarannoista.
28
44
46
Texasin Encinaliin suunniteltu kaasusähkövoimala havainnollisti tuottoriskiä. Sen kustannusarviot olivat nousseet yli 20 miljardiin dollariin, ja Etelä-Korean sijoituksen koosta, omistusosuudesta sekä tuottojen jaosta neuvoteltiin yhä. Datakeskuksia ja muita suuria asiakkaita palvelevalle voimalalle pitäisi löytyä ostajia ja uskottava tulomalli. Pitkäaikaisten sähkönostosopimusten järjestäminen ei olisi sama asia kuin niiden maksujen takaaminen. Myös Alaskan nesteytetyn maakaasun hanke oli harkinnassa, joten rakennuskustannukset, tuotot ja mahdollisten ylitysten maksaja olivat olennaisia kysymyksiä.
20
26
48
Riskinjaon ydin oli laskentatapa. Jos hankkeita tarkasteltaisiin yhtenä sijoituskokonaisuutena, voitollisten hankkeiden tuotoilla voitaisiin kattaa toisten tappioita ennen koko sijoituksen takaisinmaksun arviointia. Hankekohtaisessa laskennassa voitollisen hankkeen tulos voitaisiin jakaa, vaikka Etelä-Korealla olisi muualla vielä kattamattomia sijoituksia. Valinta vaikuttaisi siihen, kuinka hyvin Etelä-Korea voisi hajauttaa tappioriskiä ja milloin Yhdysvaltojen mahdollinen etuoikeutettu osuus voitoista alkaisi. Kumpikaan malli ei takaisi rahojen palautumista, jos hankkeet eivät yhteensä tuottaisi riittävästi.
24
Cho’n julkinen selitys ja uutiset keskeneräisistä ehdoista kuvaavat siis viivettä eri näkökulmista. Syyskuun 17. päivän tilanteessa varmaa oli, ettei ehdotettua hankelistaa tai riskinjakoa voinut pitää lopullisena.
1
8
21
28